Rakasta vihollisiasi
Tieto siitä, että me kaikki olemme Jumalan lapsia, antaa meille näkemyksen muiden arvosta sekä kyvyn nousta ennakkoluulojen yläpuolelle.
Herran opetukset ovat iankaikkisia ja kaikille Jumalan lapsille. Tässä puheessa annan muutamia esimerkkejä Yhdysvalloista, mutta opettamani periaatteet soveltuvat kaikkialle.
Me elämme aikaa, jolloin poliittiset suhteet ja harjoitettu politiikka aiheuttavat suuttumusta ja vihaa. Koimme sitä tänä kesänä, kun jotkut menivät rauhanomaisia mielenosoituksia pidemmälle ja osallistuivat tuhoisaan käyttäytymiseen. Koemme sitä joissakin nykyisissä kampanjoissa julkisiin virkoihin. Valitettavasti tämä on levinnyt ja sitä on ilmennyt jopa poliittisina lausuntoina ja epäystävällisinä huomautuksina kirkkomme kokouksissa.
Demokraattisessa hallinnossa meillä tulee aina olemaan erimielisyyksiä ehdokkaista ja politiikasta. Kristuksen seuraajina meidän täytyy kuitenkin pidättyä suuttumuksesta ja vihasta, jolla poliittisista valinnoista väitellään tai jolla niitä arvostellaan monissa yhteyksissä.
Tässä on yksi Vapahtajamme opetuksista, joka luultavasti tunnetaan hyvin mutta jota harvoin noudatetaan:
”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’
Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne, [siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vahingoittavat teitä ja vainoavat teitä].” (Matt. 5:43–44, ks. englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös; ks. myös 3. Nefi 12:43–44.)1
Sukupolvien ajan juutalaisia oli opetettu vihaamaan vihollisiaan, ja tuohon aikaan he kärsivät Rooman miehityksen hallinnosta ja julmuuksista. Silti Jeesus opetti heitä rakastamaan vihamiehiään ja tekemään hyvää niille, jotka vahingoittivat heitä.
Miten vallankumouksellisia opetuksia henkilökohtaisiin ja poliittisiin suhteisiin! Mutta tämä on silti sitä, mitä Vapahtajamme käskee. Mormonin kirjassa sanotaan: ”Sillä totisesti, totisesti minä sanon teille, että se, jossa on kiistelyn henki, ei ole minusta vaan on Perkeleestä, joka on kiistelyn isä, ja hän yllyttää ihmisten sydämet kiistelemään vihaisina keskenään” (3. Nefi 11:29).
Vihamiehiemme ja vastustajiemme rakastaminen ei ole helppoa. ”Useimmat meistä eivät ole päässeet siihen – – rakkauden ja anteeksiantamuksen vaiheeseen”, presidentti Gordon B. Hinckley totesi ja lisäsi: ”Siihen vaaditaan itsehillintää – miltei suurempaa kuin mihin pystymme.”2 Mutta sen täytyy olla välttämätöntä, sillä se on osa Vapahtajan kahta suurta käskyä – ”rakasta Herraa, Jumalaasi” ja ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (Matt. 22:37, 39). Ja sen täytyy olla mahdollista, sillä Hän opetti myös: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte.” (Matt. 7:7.)3
Kuinka noudatamme näitä jumalallisia käskyjä maailmassa, missä olemme myös ihmisten lakien alaisia? Onneksi meillä on Vapahtajan oma esimerkki siitä, kuinka tasapainoilla Hänen iankaikkisten lakiensa ja ihmisten laatimien lakien käytäntöjen välillä. Kun vastustajat yrittivät saada Hänet ansaan kysymyksellä siitä, pitäisikö juutalaisten maksaa veroja Roomalle, Hän osoitti keisarin kuvaa heidän kolikoissaan ja julisti: ”Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu” (Luuk. 20:25).4
Meidän tulee siis noudattaa ihmisten lakeja (”antaa keisarille”) elääksemme rauhallisesti siviiliviranomaisten alaisuudessa, ja me noudatamme Jumalan lakeja edetäksemme kohti iankaikkista päämääräämme. Mutta kuinka teemme niin – kuinka varsinkin opimme rakastamaan vastustajiamme ja vihamiehiämme?
Vapahtajan opetus olla kiistelemättä vihaisina on hyvä ensiaskel. Perkele on kiistelyn isä, ja juuri hän houkuttelee ihmisiä kiistelemään vihaisina. Hän edistää vihamielisyyttä ja vihantäyteisiä suhteita yksilöiden välillä ja ryhmien sisällä. Presidentti Thomas S. Monson opetti, että vihaisuus on ”Saatanan työkalu”, sillä ”vihaisena oleminen on antamista periksi Saatanan vaikutukselle. Kukaan ei voi tehdä meistä vihaisia. Se on meidän valintamme.”5 Vihaisuus johtaa hajaannukseen ja vihamielisyyteen. Me kuljemme kohti vastustajiemme rakastamista, kun vältämme vihaisuutta ja vihamielisyyttä niitä kohtaan, joiden kanssa olemme eri mieltä. On myös avuksi, jos olemme jopa halukkaita oppimaan heiltä.
Muita tapoja vahvistaa voimaa rakastaa muita on yksinkertainen menetelmä, jota kuvaillaan eräässä vanhassa musikaalissa. Kun yritämme ymmärtää eri kulttuurin ihmisiä ja samaistua heihin, meidän tulee pyrkiä siihen, että opimme tuntemaan heitä. Lukemattomissa olosuhteissa muukalaisten epäluulot tai jopa vihamielisyys voivat korvautua ystävyydellä tai jopa rakkaudella, kun henkilökohtainen kanssakäyminen saa aikaan ymmärrystä ja keskinäistä kunnioitusta.6
Vielä enemmän avuksi siinä, että opimme rakastamaan vastustajiamme ja vihamiehiämme, on se, että pyrimme ymmärtämään rakkauden voimaa. Tässä on kolme monista tätä koskevista profeetallisista opetuksista.
Profeetta Joseph Smith opetti: ”Vanha ja vakiintunut sananparsi sanoo, että rakkaus herättää rakkautta. – – Vuodattakaamme rakkautta – osoittakaamme ystävällisyyttämme koko ihmiskunnalle.”7
Presidentti Howard W. Hunter opetti: ”Maailma, jossa me elämme, hyötyisi tavattomasti siitä, jos miehet ja naiset kaikkialla osoittaisivat Kristuksen puhdasta rakkautta, joka on ystävällistä, sävyisää ja nöyrää. Se on vailla kateutta ja ylpeyttä. – – Se ei tavoittele mitään vastalahjaksi. – – Siinä ei ole sijaa kiihkolle, vihalle tai väkivallalle. – – Se kannustaa erilaisia ihmisiä elämään yhdessä kristillisessä rakkaudessa riippumatta uskonnosta, etnisestä taustasta, kansallisuudesta, taloudellisesta asemasta, koulutuksesta tai kulttuurista.”8
Ja presidentti Russell M. Nelson on kehottanut, että meidän tulee ”laajentaa rakkautemme piiriä niin että se käsittää koko ihmissuvun”9.
Välttämätön osa vihamiestemme rakastamista on se, että ”annamme keisarille” noudattamalla oman maamme lakeja. Vaikka Jeesuksen opetukset olivat vallankumouksellisia, Hän ei opettanut vallankumousta tai lakien rikkomista. Hän opetti meille paremman tavan. Nykyajan ilmoitus opettaa samaa:
”Älköön kukaan rikkoko maan lakeja, sillä sen, joka pitää Jumalan lait, ei tarvitse rikkoa maan lakeja.
Olkaa sen tähden alamaisia esivallalle.” (OL 58:21–22.)
Ja uskonkappaleessamme, jonka profeetta Joseph Smith kirjoitti, kun varhaiset pyhät olivat kärsineet ankaraa vainoa Missourin viranomaisten taholta, julistetaan: ”Me uskomme, että kuninkaille, presidenteille, hallitsijoille ja hallitusmiehille tulee olla alamainen ja että tulee noudattaa, kunnioittaa ja ylläpitää lakia” (UK 1:12).
Tämä ei tarkoita sitä, että olemme samaa mieltä kaikesta, mitä tehdään lain voimalla. Se tarkoittaa, että me noudatamme voimassa olevaa lakia ja käytämme rauhanomaisia keinoja sen muuttamiseksi. Se tarkoittaa myös sitä, että me hyväksymme vaalien tulokset rauhallisina. Me emme osallistu väkivaltaan, jolla tuloksiin pettyneet uhkailevat.10 Demokraattisessa yhteiskunnassa meillä on aina mahdollisuus ja velvollisuus kestää rauhallisina seuraaviin vaaleihin saakka.
Vapahtajan opetus rakastaa vihamiehiämme perustuu siihen todellisuuteen, että kaikki kuolevaiset ovat Jumalan rakkaita lapsia. Tämä iankaikkinen periaate ja muutamat lain perusperiaatteet olivat koetteella äskettäisissä mielenosoituksissa monissa Amerikan kaupungeissa.
Toisessa ääripäässä jotkut tuntuvat unohtaneen, että Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys takaa ”kansalle oikeuden kokoontua rauhanomaisesti ja vedota hallitukseen epäkohtien korjaamiseksi”. Se on lainmukainen tapa herättää julkista tietoisuutta ja kohdistaa huomiota epäoikeudenmukaisuuksiin lakien sisällössä tai käytössä. Ja epäoikeudenmukaisuuksia on ollut. Julkisessa toiminnassa ja henkilökohtaisissa asenteissamme meillä on ollut rasismia ja siihen liittyviä epäkohtia. Vakuuttavassa henkilökohtaisessa tutkielmassa pastori Theresa A. Dear, joka toimii National Association for the Advancement of Colored Peoplessa [värillisten asemaa edistävä valtakunnallinen yhdistys] (NAACP), on muistuttanut meille, että ”rasismi ammentaa voimaa vihasta, sorrosta, vehkeilystä, passiivisuudesta, välinpitämättömyydestä ja vaikenemisesta”11. Kansalaisina ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseninä meidän täytyy yltää parempaan auttaaksemme rasismin kitkemisessä juuriaan myöten.
Toisessa ääripäässä puolestaan näihin mielenosoituksiin ja niitä seuranneisiin laittomuuksiin osallistuneiden ja niitä tukeneiden vähemmistö tuntuu unohtaneen, että perustuslain suojelemat mielenosoitukset ovat rauhanomaisia mielenosoituksia. Mielenosoittajilla ei ole mitään oikeutta tuhota, töhriä tai varastaa omaisuutta tai horjuttaa viranomaisten laillisia poliisivaltuuksia. Perustuslaki ja muut lait eivät sisällä mitään kehotusta vallankumoukseen tai anarkiaan. Meidän kaikkien – poliisin, mielenosoittajien, tukijoiden ja katselijoiden – tulee ymmärtää oikeuksiemme rajat sekä se, miten tärkeä on meidän velvollisuutemme toimia voimassa olevan lain rajojen puitteissa. Abraham Lincoln oli oikeassa sanoessaan: ”Mikään epäkohta ei sovellu mellakoivan väkijoukon oikaistavaksi.”12 Epäkohtien oikaiseminen mellakoivan väkijoukon toimesta on oikaisemista laittomin keinoin. Se on anarkiaa – tila, jossa ei ole voimassa olevaa hallintoa eikä virallista poliisia, mikä ennemminkin horjuttaa yksilön oikeuksia kuin suojelee niitä.
Yksi syy siihen, miksi äskettäiset mielenosoitukset Yhdysvalloissa ovat järkyttäneet niin monia, on se, että niitä vihamielisyyksiä ja laittomuuksia, joita on koettu eri etnisten ryhmien välillä muissa kansakunnissa, ei pitäisi kokea Yhdysvalloissa. Tämän maan tulisi yltää parempaan poistettaessa rasismia, joka kohdistuu paitsi mustiin amerikkalaisiin – jotka ovat olleet näkyvimpiä äskettäisissä mielenosoituksissa – myös latinoihin, aasialaisiin ja muihin ryhmiin. Tämän kansakunnan rasismihistoria ei ole miellyttävä, ja meidän täytyy yltää parempaan.
Yhdysvaltoja olivat perustamassa eri kansallisuuksista ja erilaisista etnisistä taustoista lähtöisin olleet maahanmuuttajat. Sen yhdistävänä päämääränä ei ollut vakiinnuttaa mitään tiettyä uskontoa tai säilyttää mitään vanhojen maiden moninaisista kulttuureista tai heimosidonnaisuuksista. Maamme perustajasukupolvi pyrki uuden perustuslain ja muiden lakien avulla olemaan yhtä. Tämä ei tarkoita sitä, että meitä yhdistävät asiakirjat tai senhetkinen ymmärrys niiden merkityksistä olisivat täydellisiä. Yhdysvaltain historia kahden ensimmäisen vuosisadan ajalta on osoittanut, että tarvittiin monia parannuksia, kuten äänioikeus naisille ja varsinkin orjuuden lakkauttaminen sekä lakeja, joilla taattaisiin, että aiemmin orjina olleet saisivat kaikki vapauden suomat oikeudet.
Kaksi Yalen yliopiston tutkijaa huomauttivat äskettäin:
”Kaikkine puutteineen Yhdysvallat on ainutlaatuisesti varustettu yhdistämään monimuotoista ja jakaantunutta yhteiskuntaa. – –
Sen kansalaisten ei tarvitse valita kansallisen identiteetin ja monikulttuurisuuden välillä. Amerikkalaiset voivat saada molemmat. Mutta avaimena on perustuslaillinen isänmaallisuus. Meidän täytyy pysyä yhtenäisinä perustuslain kautta ja avulla – riippumatta ideologisista erimielisyyksistämme.”13
Monia vuosia sitten Britannian ulkoasiainministeri esitti alahuoneen väittelyssä tämän suurenmoisen neuvon: ”Meillä ei ole mitään ikuisia liittolaisia eikä meillä ole mitään pysyviä vihollisia. Ikuisia ja pysyviä ovat meidän etumme, ja näitä etuja meidän velvollisuutenamme on tavoitella.”14
Tämä on hyvä maallinen syy ”ikuisten ja pysyvien” etujen tavoittelemiseen poliittisissa kysymyksissä. Tämän lisäksi Herran kirkon oppi opettaa meille toisenkin iankaikkisen edun oppaaksemme: Vapahtajan opetukset – Hänen, joka on innoittanut Yhdysvaltain perustuslain ja monien maidemme peruslait. Uskollisuus säädetylle laille tilapäisten ”liittolaisten” sijaan on paras tapa rakastaa vastustajiamme ja vihamiehiämme, kun pyrimme ykseyteen moninaisuudessa.
Tieto siitä, että me kaikki olemme Jumalan lapsia, antaa meille jumalallisen näkemyksen kaikkien muiden arvosta sekä halun ja kyvyn nousta ennakkoluulojen ja rasismin yläpuolelle. Asuessani monia vuosia eri puolilla tätä maata Herra on opettanut minulle, että on mahdollista noudattaa ja pyrkiä parantamaan maamme lakeja sekä myös rakastaa vastustajiamme ja vihamiehiämme. Vaikka se ei ole helppoa, se on mahdollista Herramme Jeesuksen Kristuksen avulla. Hän on antanut tämän käskyn rakastaa, ja Hän lupaa apunsa, kun pyrimme olemaan kuuliaisia tälle käskylle. Todistan, että meidän taivaallinen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus rakastavat meitä ja auttavat meitä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.