Pyytäkää, etsikää ja kolkuttakaa
Yksi tärkeä osa taivaallisen Isän suunnitelmaa on mahdollisuus olla yhteydessä Hänen kanssaan aina kun haluamme.
Neljä kuukautta sitten tutkiessani pyhiä kirjoituksia olin lukemassa Alman lähetystyöstä Ammonihassa, kun eteeni tuli tämä Tule ja seuraa minua -aineiston ehdotus: ”Kun luet suurista siunauksista, joita Jumala antoi Nefin kansalle (ks. etenkin Alma 9:19–23), pohdi niitä suuria siunauksia, joita Hän on antanut sinulle.”1 Päätin laatia luettelon Jumalan minulle antamista siunauksista ja kirjoittaa sen oppikirjan digitaaliversiooni. Muutamassa minuutissa luettelossani oli 16 siunausta.
Tärkeimpinä niiden joukossa olivat Vapahtajan armon ja sovitusuhrin suurenmoiset siunaukset minun hyväkseni. Kirjoitin myös siunauksesta edustaa Vapahtajaa nuorena lähetyssaarnaajana Portugalissa ja myöhemmin rakastavan iankaikkisen kumppanini Patrician kanssa Porto Alegren eteläisellä lähetyskentällä Brasiliassa, missä palvelimme 522 voimallisen ja suurenmoisen lähetyssaarnaajan kanssa. Patriciasta puheen ollen monet sinä päivänä kirjoittamistani siunauksista ovat siunauksia, joista olemme yhdessä päässeet osallisiksi 40 vuotta kestäneen avioliittomme aikana – kuten sinetöimisemme São Paulon temppelissä Brasiliassa, kolme suurenmoista lastamme, heidän puolisonsa ja 13 lastenlastamme.
Ajatukseni kääntyivät myös vanhurskaiden vanhempieni puoleen, jotka kasvattivat minut evankeliumin periaatteiden mukaan. Minua muistutettiin varsinkin hetkestä, jolloin rakastava äitini polvistui kanssani vuoteeni viereen rukoilemaan, kun olin suunnilleen kymmenvuotias. Hänestä varmaankin tuntui, että jos rukousteni olisi määrä yltää taivaallisen Isäni luo, niiden pitäisi kehittyä. Niinpä hän sanoi: ”Minä rukoilen ensin, ja minun rukoukseni jälkeen sinä rukoilet.” Hän jatkoi tätä mallia monena iltana, kunnes hän oli varma, että olin periaatteen ja harjoituksen kautta oppinut, kuinka puhua taivaalliselle Isälle. Olen ikuisesti kiitollinen hänelle siitä, että hän opetti minua rukoilemaan, sillä opin, että taivaallinen Isäni kuulee rukoukseni ja vastaa niihin.
Itse asiassa se oli jälleen yksi siunaus, jonka kirjoitin luettelooni – lahja kyetä kuulemaan ja saamaan selville Herran tahto. Yksi tärkeä osa taivaallisen Isän suunnitelmaa on mahdollisuus olla yhteydessä Hänen kanssaan aina kun haluamme.
Kutsu Herralta
Kun Vapahtaja kävi Amerikan mantereella ylösnousemuksensa jälkeen, Hän toisti kutsun, jonka Hän oli antanut opetuslapsilleen Galileassa. Hän sanoi:
”Pyytäkää, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
Sillä jokainen pyytävä saa, ja etsijä löytää, ja sille, joka kolkuttaa, avataan.” (3. Nefi 14:7–8; ks. myös Matt. 7:7–8.)
Profeettamme, presidentti Russell M. Nelson, on antanut samanlaisen kutsun meidän aikanamme. Hän on sanonut: ”Rukoilkaa Jeesuksen Kristuksen nimessä huolenaiheistanne, peloistanne, heikkouksistanne – niin, sydämenne kaipauksista. Ja sitten kuunnelkaa! Kirjoittakaa ajatukset, joita tulee mieleenne. Tallentakaa tuntemuksenne ja toteuttakaa ne teot, joihin tunnette innoitusta. Kun toistatte tämän prosessin päivä toisensa jälkeen, kuukausi toisensa jälkeen, vuosi toisensa jälkeen, te ’[kasvatte] ilmoituksen periaatteessa’.”2
Presidentti Nelson lisäsi: ”Tulevina päivinä ei ole mahdollista selviytyä hengellisesti ilman Pyhän Hengen johdattavaa, ohjaavaa, lohduttavaa ja jatkuvaa vaikutusta.”3
Miksi ilmoitus on niin välttämätöntä hengelliselle selviytymisellemme? Koska maailma voi olla hämmentävä ja kovaääninen, täynnä petosta ja häiriötekijöitä. Yhteydenpito taivaallisen Isämme kanssa suo meille kyvyn erottaa, mikä on oikein ja mikä on väärin, mikä on merkityksellistä Herran suunnitelmassa meitä varten ja mikä ei ole. Maailma voi olla myös julma ja sydäntä särkevä. Mutta kun rukouksessa avaamme sydämemme, me tunnemme lohtua, joka tulee taivaalliselta Isältämme, ja varmuutta siitä, että Hän rakastaa ja arvostaa meitä.
Pyytäkää
Herra on sanonut, että ”jokainen pyytävä saa”. Pyytäminen vaikuttaa yksinkertaiselta, ja silti se on voimallista, koska se paljastaa meidän halumme ja meidän uskomme. Se, että oppii ymmärtämään Herran ääntä, vaatii kuitenkin aikaa ja kärsivällisyyttä. Me kiinnitämme huomiota ajatuksiin ja tuntemuksiin, joita tulee mieleemme ja sydämeemme, ja me kirjoitamme niitä muistiin, kuten profeettamme on neuvonut meitä tekemään. Saamiemme vaikutelmien muistiin merkitseminen on tärkeä osa vastaanottamista. Se auttaa meitä muistamaan, kertaamaan ja tuntemaan uudelleen, mitä Herra opettaa meille.
Hiljattain eräs läheiseni sanoi minulle: ”Uskon, että henkilökohtainen ilmoitus on totta. Uskon, että Pyhä Henki osoittaa minulle kaiken, mitä minun tulee tehdä.4 Se on helppo uskoa, kun tunnen sydämeni palavan sisälläni ehdottomalla vakaumuksella.5 Mutta kuinka voin saada Pyhän Hengen puhumaan minulle tällä tasolla aina?”
Läheiselleni ja kaikille teille haluan sanoa, että minäkin haluaisin tuntea jatkuvasti niitä Hengen antamia voimakkaita vaikutelmia ja nähdä aina selkeästi, mitä tietä kulkea. Mutta minä en tunne. Se, mitä saatamme tuntea useammin, on Herran hiljainen, vieno ääni, joka kuiskaa mieleemme ja sydämeemme: ”Minä olen tässä. Rakastan sinua. Jatka ja tee parhaasi. Minä tuen sinua.” Meidän ei aina tarvitse tietää kaikkea tai ymmärtää kaikkea.
Hiljainen, vieno ääni on vahvistava, kannustava ja lohduttava – ja monesti juuri sitä me tarvitsemme kutakin päivää varten. Pyhä Henki on todellinen, ja Hänen antamansa vaikutelmat – suuret ja pienet – ovat todellisia.
Etsikää
Herra jatkoi lupausta: ”Etsijä löytää.” Etsiminen tarkoittaa henkisiä ja hengellisiä ponnisteluja – pohtimista, koettelemista, yrittämistä ja tutkimista. Me etsimme, koska me luotamme Herran lupauksiin. ”Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä” (Hepr. 11:6). Kun me etsimme, me tunnustamme nöyrästi, että meillä on yhä paljon opittavaa, ja Herra laajentaa meidän ymmärrystämme ja valmistaa meitä vastaanottamaan lisää. ”Sillä katso, näin sanoo Herra Jumala: Minä annan ihmislapsille rivin rivin päälle, opetuksen opetuksen päälle, vähän täällä ja vähän tuolla; – – sillä sille, joka ottaa vastaan, minä annan enemmän” (2. Nefi 28:30).
Kolkuttakaa
Lopuksi Herra sanoi: ”Sille, joka kolkuttaa, avataan.” Kolkuttaminen on toimimista uskossa. Kun aktiivisesti seuraamme Herraa, Hän avaa tien meidän eteemme. Eräässä kauniissa kirkon laulussa meille opetetaan: ”Siis herää ja tee muutakin Kuin haaveile kruunustas vain. Teot rakkauden jalon vain sieluun tuo valon, Suo ilon sun osakses ain.”6 Vanhin Gerrit W. Gong kahdentoista koorumista selitti hiljattain, että ilmoitusta tulee usein silloin, kun olemme tekemässä hyvää. Hän sanoi: ”Olen sitä mieltä, että kun pyrimme palvelemaan lähipiirissämme olevia, Herra antaa meille erityisen paljon rakkauttaan heitä kohtaan ja siten meitä kohtaan. Luulen, että me kuulemme Hänen äänensä – me tunnemme Hänet uudella tavalla – kun rukoilemme auttaaksemme lähipiirissämme olevia, koska juuri sellaisiin rukouksiin Hän haluaa mieluiten vastata.”7
Alman esimerkki
Tuo yksinkertainen Tule ja seuraa minua -aineiston ehdotus, jossa kehotettiin ajattelemaan omia siunauksia, toi suloisen hengen ja odottamattomia hengellisiä oivalluksia. Kun jatkoin lukemista Almasta ja hänen palvelutyöstään Ammonihassa, huomasin, että Alma antaa hyvän esimerkin siitä, mitä pyytäminen, etsiminen ja kolkuttaminen tarkoittavat. Mormonin kirjassa kerrotaan, että ”Alma näki paljon vaivaa hengessä, painiskellen Jumalan kanssa voimallisessa rukouksessa, jotta hän vuodattaisi Henkensä – – ihmisten päälle”. Tuohon rukoukseen ei kuitenkaan vastattu Alman toivomalla tavalla, ja hänet karkotettiin kaupungista. Ollessaan näin ”murheen painamana” Alma oli aikeissa luovuttaa, kun enkeli esitti tämän sanoman: ”Siunattu olet sinä, Alma; nosta sen tähden pääsi ja riemuitse, sillä sinulla on suuri syy riemuita.” Sitten enkeli kehotti häntä palaamaan Ammonihaan ja yrittämään uudelleen, ja Alma ”palasi joutuin”.8
Mitä me opimme Almalta pyytämisestä, etsimisestä ja kolkuttamisesta? Me opimme, että rukous vaatii hengellistä työtä ja ettei se aina johda toivomaamme lopputulokseen. Mutta kun tunnemme lannistuvamme tai olevamme murheen painamia, Herra antaa meille eri tavoin lohtua ja voimaa. Hän ei ehkä vastaa kaikkiin kysymyksiimme tai ratkaise kaikkia ongelmiamme saman tien. Sen sijaan Hän kannustaa meitä jatkamaan yrittämistä. Jos me sitten joutuin sovitamme suunnitelmamme Hänen suunnitelmaansa, Hän avaa meille tien, kuten Hän toimi Alman kohdalla.
Todistukseni on, että tämä on evankeliumin täyteyden taloudenhoitokausi. Me voimme päästä elämässämme osallisiksi Jeesuksen Kristuksen sovituksen siunauksista. Pyhät kirjoitukset ovat laajalti meidän käytettävissämme. Meitä johtavat profeetat, jotka opettavat meille Herran tahdon näitä vaikeita aikoja varten, joita elämme. Sen lisäksi me voimme saada suoraan omaa henkilökohtaista ilmoitusta, niin että Herra voi lohduttaa ja johdattaa meitä henkilökohtaisesti. Kuten enkeli sanoi Almalle, meillä on ”suuri syy riemuita” (Alma 8:15). Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.