Olkaa rohkealla mielellä
Horjumaton uskomme Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin oppiin opastaa askeliamme ja antaa meille iloa.
Kuolevaisen elämänsä viimeisinä päivinä Jeesus Kristus kertoi apostoleilleen vainoista ja vaikeuksista, joista nämä kärsisivät.1 Hän esitti lopuksi tämän suurenmoisen lupauksen: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman” (Joh. 16:33). Tämä on Vapahtajan sanoma taivaallisen Isämme kaikille lapsille. Tämä on tärkein hyvä uutinen meille jokaiselle elämässämme kuolevaisuudessa.
Kehotus pysyä rohkeana eli olla rohkealla mielellä oli tarpeellinen myös maailmassa, johon ylösnoussut Kristus lähetti apostolinsa. ”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla”, apostoli Paavali sanoi myöhemmin korinttilaisille, ”mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja” (2. –9).
Kaksituhatta vuotta myöhemmin mekin olemme ”kaikin tavoin ahtaalla” ja mekin tarvitsemme samaa kannustusta olla vajoamatta toivottomuuteen vaan olla rohkealla mielellä. Herra tuntee erityistä rakkautta ja huolenpitoa kallisarvoisia tyttäriään kohtaan. Hän tietää teidän toiveistanne, tarpeistanne ja peloistanne. Herra on kaikkivoipa. Turvatkaa Häneen.
Profeetta Joseph Smithille opetettiin, että ”Jumalan tekoja ja aikeita ja tarkoituksia ei voi tehdä tyhjäksi, eivätkä ne voi raueta” (OL 3:1). Vaikeuksissa kamppaileville lapsilleen Herra antoi nämä suurenmoiset lupaukset:
”Katso, tämä on Herran lupaus teille, oi te minun palvelijani.
Ja nyt, olkaa rohkealla mielellä älkääkä pelätkö, sillä minä, Herra, olen teidän kanssanne ja seison teidän rinnallanne; ja teidän tulee todistaa minusta, nimittäin Jeesuksesta Kristuksesta, että minä olen elävän Jumalan Poika, että minä olin, että minä olen ja että minä olen tuleva.” (OL 68:5–6.)
Herra seisoo meidän lähellämme, ja Hän on sanonut:
”Minkä sanon yhdelle, sen sanon kaikille: Olkaa rohkealla mielellä, lapsukaiset; sillä minä olen teidän keskellänne, enkä minä ole hylännyt teitä” (OL 61:36).
”Sillä paljon ahdingon jälkeen tulevat siunaukset” (OL 58:4).
Sisaret, minä todistan, että nämä lupaukset, jotka on annettu vainojen ja henkilökohtaisten murhenäytelmien keskellä, koskevat teitä jokaista huolestuttavissa olosuhteissanne tänä päivänä. Ne ovat kallisarvoisia ja muistuttavat meitä jokaista olemaan rohkealla mielellä ja tuntemaan iloa evankeliumin täyteydestä, kun ponnistelemme eteenpäin läpi kuolevaisuuden haasteiden.
Koettelemukset ja haasteet ovat yleisiä kokemuksia kuolevaisuudessa. Vastukset ovat välttämätön osa jumalallista suunnitelmaa auttaen meitä kasvamaan2, ja tämän kehityskulun aikana meillä on Jumalan lupaus siitä, että iankaikkisuuden pitkän aikavälin näkökulmassa vastusten ei sallita nujertaa meitä. Hänen avullaan sekä oman uskollisuutemme ja kestävyytemme ansiosta me tulemme voittamaan. Kaikki koettelemukset – kuten elämä kuolevaisuudessa, johon ne kuuluvat – ovat tilapäisiä. Tuhoisaa sotaa edeltäneissä kiistoissa Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln muistutti kuulijakuntaansa viisaasti muinaisesta viisaudesta, jonka mukaan ”tämäkin menee ohi”3.
Kuten tiedätte, käsittelemäni kuolevaisuuden vastoinkäymiset, jotka tekevät rohkealla mielellä olemisesta vaikeaa, tulevat toisinaan yhteisesti meille ja monille muille. Tästä ovat esimerkkinä ne miljoonat, jotka nyt kamppailevat koronapandemian aiheuttamien monien tuhoisten vaikutusten kanssa. Samoin Yhdysvalloissa miljoonat kärsivät vihamielisyyden ja kiistelyn ajanjaksosta, joka tuntuu aina liittyvän presidentinvaaleihin, mutta tämä kerta on ankarampi kuin mitä monet meistä vanhimmista pystyvät muistamaan.
Henkilökohtaisella tasolla jokainen meistä kamppailee yksilönä joidenkin kuolevaisuuden moninaisten vastoinkäymisten kanssa, kuten köyhyyden, rasismin, heikon terveyden, työpaikan menettämisen tai pettymysten, harhaan kulkeneiden lasten, kehnon avioliiton, naimattomuuden tai synnin vaikutusten kanssa – omien tai muiden.
Silti kaiken tämän keskellä meille annetaan tämä taivaallinen neuvo olla rohkealla mielellä ja löytää iloa evankeliumin periaatteista ja lupauksista sekä työmme hedelmistä.4 Neuvo on aina ollut tämä – niin profeetoille kuin meille kaikille. Tiedämme tämän edeltäjiemme kokemuksista ja siitä, mitä Herra on sanonut heille.
Muistatte profeetta Joseph Smithin olosuhteet. Kun tarkastellaan vastoinkäymisiä, niin Joseph Smith kohtasi elämässään köyhyyttä, vainoa, turhautumista, perheen murheita ja lopulta marttyyrikuoleman. Kun hän kärsi vankilassa, hänen vaimonsa ja lapsensa sekä muut pyhät kärsivät uskomattomia vaikeuksia, kun heidät karkotettiin Missourista.
Kun Joseph anoi huojennusta, Herra vastasi:
”Poikani, rauha olkoon sielullesi; vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken,
ja sitten, jos kestät ne hyvin, Jumala korottaa sinut korkeuteen; sinä voitat kaikki vihollisesi” (OL 121:7–8).
Tämä oli henkilökohtainen, iankaikkinen neuvo, joka auttoi profeetta Josephia säilyttämään luontaisen iloisen luonteenlaatunsa sekä rakkauden ja uskollisuuden kansaansa kohtaan. Nämä samat ominaisuudet vahvistivat hänen jälkeensä tulleita johtajia ja pioneereja, ja ne voivat vahvistaa teitäkin.
Ajatelkaa niitä varhaisia jäseniä! Yhä uudestaan heidät karkotettiin paikasta toiseen. Viimein he kohtasivat haasteen perustaa kotinsa ja kirkon erämaahan.5 Pioneerien hengissä selviytyminen sillä epäsuotuisalla alueella oli edelleen heikoissa kantimissa kaksi vuotta sen jälkeen kun ensimmäinen pioneerien joukko oli saapunut Ison Suolajärven laaksoon. Useimmat jäsenet olivat yhä matkalla tasankojen yli tai ponnistelivat hankkiakseen varat matkaa varten. Johtajat ja jäsenet olivat kuitenkin yhä toiveikkaita ja rohkealla mielellä.
Vaikka pyhät eivät olleet vielä asettuneet uusiin koteihinsa, niin lokakuun 1849 yleiskonferenssissa lähetettiin uusi aalto lähetyssaarnaajia Skandinaviaan, Ranskaan, Saksaan, Italiaan ja eteläiselle Tyynellemerelle.6 Ajankohtana, jolloin pioneerien olisi voitu nähdä olevan heikoimmalla tasollaan, he kohosivat uusiin korkeuksiin. Ja jo kolme vuotta myöhemmin kutsuttiin vielä 98 henkilöä lisää aloittamaan hajallaan olevan Israelin kokoaminen. Yksi kirkon johtajista selitti, että näiden lähetystyötehtävien ”ei yleensä ole tarkoitus olla kovinkaan pitkiä – luultavasti kukaan mies ei ole poissa perheensä luota kauempaa kuin 3–7 vuotta”7.
Sisaret, ensimmäinen presidenttikunta kantaa huolta teidän haasteistanne. Me rakastamme teitä ja rukoilemme puolestanne. Samaan aikaan me usein kiitämme siitä, että fyysiset haasteemme – maanjäristyksiä, tulipaloja, tulvia ja hirmumyrskyjä lukuun ottamatta – ovat tavallisesti vähäisempiä kuin ne, joita edeltäjämme kohtasivat.
Vaikeuksien keskellä jumalallinen lupaus on aina tämä: ”Olkaa – – rohkealla mielellä, sillä minä johdatan teitä. Valtakunta on teidän, ja sen siunaukset ovat teidän, ja iankaikkisuuden rikkaudet ovat teidän.” (OL 78:18.) Kuinka se onnistuu? Kuinka se onnistui pioneereilta? Kuinka se onnistuu Jumalan naisilta tänä päivänä? Kun me noudatamme profeetan ohjausta, ”helvetin portit eivät [meitä] voita”, Herra sanoi ilmoituksessa huhtikuussa 1830. ”Niin”, Hän sanoi, ”Herra Jumala hajottaa pimeyden voimat teidän edestänne ja saattaa taivaat järkkymään teidän parhaaksenne ja nimensä kunniaksi” (OL 21:6). ”Älä siis pelkää, pieni lauma; tehkää hyvää; yhdistykööt vaikka maa ja helvetti teitä vastaan, sillä ne eivät voi voittaa, jos teidät on rakennettu minun kalliolleni” (OL 6:34).
Herran lupausten myötä me ylennämme sydämemme ja riemuitsemme (ks. OL 25:13), ja ”iloisin sydämin ja kasvoin” (OL 59:15) me kuljemme eteenpäin liittopolulla. Useimmat meistä eivät kohtaa jättiläismäisiä päätöksiä kuten kotimme jättämistä ja matkaamista pioneerina tuntemattomaan maahan. Meidän päätöksemme koskevat useimmiten elämän päivittäisiä rutiineja, mutta Herra on käskenyt meitä: ”Älkää väsykö tekemään hyvää, sillä te laskette suuren työn perustusta. Ja pienestä lähtee se, mikä on suurta.” (OL 64:33.)
Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin opissa on rajattomasti voimaa. Horjumaton uskomme siihen oppiin opastaa askeliamme ja antaa meille iloa. Se valaisee mieltämme ja antaa voimaa ja varmuutta toimiimme. Tämä johdatus, valaistuminen ja voima ovat luvattuja lahjoja, joita olemme saaneet taivaalliselta Isältämme. Kun ymmärrämme tämän opin, mukaan lukien parannuksen jumalallisen lahjan, ja mukaudumme siihen elämässämme, me voimme olla rohkealla mielellä kulkiessamme polkua, joka johtaa iankaikkiseen päämääräämme – rakastavien taivaallisten vanhempiemme jälleennäkemiseen ja korotukseen Heidän luonaan.
”Te saatatte kohdata suunnattomia haasteita”, vanhin Richard G. Scott opetti. ”Toisinaan ne ovat niin voimakkaita, niin hellittämättömiä, että ne saattavat tuntua teistä ylivoimaisilta. Älkää kohdatko maailmaa yksin. ’Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan’ [Sananl. 3:5]. – – Oli tarkoitus, että elämä on haaste – ei siksi, että epäonnistuisitte vaan jotta voisitte voittamisen kautta kokea menestystä.”8
Tämä kaikki kuuluu Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen suunnitelmaan, josta todistan samalla kun rukoilen, että me kaikki pääsemme kestävinä taivaalliseen päämääräämme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.