Testausta, koetusta ja hiomista
Suurin siunaus, mikä tulee, kun osoitamme olevamme uskollisia liitoillemme koetustemme aikana, on muutos luonteessamme.
Rakkaat veljeni ja sisareni, olen kiitollinen, että voin puhua teille tänään. Toivon, että voin antaa rohkaisua, kun elämä tuntuu erityisen vaikealta ja epävarmalta. Joillekuille teistä sen aika on nyt. Ellei ole, sellainen aika tulee vielä.
Tämä ei ole synkkä näkemys. Se on realistinen – mutta silti optimistinen – sen tarkoituksen ansiosta, jonka vuoksi Jumala loi tämän maailman. Tänä tarkoituksena oli antaa Hänen lapsilleen mahdollisuus osoittaa olevansa kykeneviä ja halukkaita valitsemaan oikein, kun on vaikeaa. Kun he tekisivät niin, heidän luontonsa muuttuisi ja heistä tulisi enemmän Hänen kaltaisiaan. Hän tiesi, että se vaatisi horjumatonta uskoa Häneen.
Suuri osa siitä, mitä tiedän, on tullut perheeltäni. Kun olin suunnilleen kahdeksanvuotias, viisas äitini pyysi veljeäni ja minua kitkemään kanssaan rikkaruohoja perheemme kasvimaalta takapihalla. Sehän tuntuu yksinkertaiselta tehtävältä, mutta me asuimme New Jerseyssä. Siellä sataa usein. Maaperä on paksua savea. Rikkaruohot kasvoivat nopeammin kuin vihannekset.
Muistan turhautumiseni, kun rikkaruohot katkesivat niitä kiskoessani ja niiden juuret jäivät lujasti kiinni paksuun saveen. Äiti ja veljeni olivat pian kaukana edellä omien riviensä kanssa. Mitä lujemmin yritin, sitä enemmän jäin jälkeen.
”Tämä on liian vaikeaa!” huudahdin.
Myötätunnon osoittamisen sijaan äiti hymyili ja sanoi: ”Voi Hal, tietenkin se on vaikeaa. Sen on tarkoituskin olla. Elämä on testausta.”
Sillä hetkellä tiesin, että hänen sanansa olivat totta ja että ne tulisivat olemaan totta tulevaisuudessani.
Syy äidin rakastavaan hymyyn kävi selväksi vuosia myöhemmin, kun luin siitä, mikä taivaallisella Isällä ja Hänen rakkaalla Pojallaan oli tarkoituksena Heidän luodessaan tämän maailman ja antaessaan henkilapsille mahdollisuuden kuolevaiseen elämään:
”Ja koettelemme heitä näin nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä;
ja niille, jotka pysyvät uskollisina ensimmäisessä asemassansa, annetaan lisää; mutta ne, jotka eivät pysy uskollisina ensimmäisessä asemassansa, eivät saa kirkkautta samassa valtakunnassa niiden kanssa, jotka pysyvät uskollisina ensimmäisessä asemassansa; ja niille, jotka pysyvät uskollisina toisessa asemassansa, annetaan lisää kirkkautta heidän päänsä päälle aina ja ikuisesti.”1
Te ja minä otimme vastaan tämän kutsun tulla koeteltaviksi ja osoittaa, että tekisimme valinnan pitää Jumalan käskyt, kun emme olisi enää taivaallisen Isämme luona.
Vaikka taivaallisen Isän esittämä kutsu oli näin rakastava, Lusifer taivutteli kolmanneksen henkilapsista seuraamaan itseään ja torjumaan Isän laatiman kasvun ja iankaikkisen onnellisuuden suunnitelman. Kapinointinsa vuoksi Saatana seuraajineen karkotettiin. Nyt hän yrittää saada mahdollisimman monet kääntymään pois Jumalasta tämän kuolevaisen elämän aikana.
Ne meistä, jotka hyväksyimme suunnitelman, teimme niin, koska uskoimme Jeesukseen Kristukseen, joka tarjoutui tulemaan Vapahtajaksemme ja Lunastajaksemme. Me epäilemättä uskoimme silloin, että olipa meillä mitä tahansa kuolevaisuuden heikkouksia ja tulipa eteemme mitä tahansa pahuuden voimia, niin hyvän voimat olisivat ylivoimaisesti suurempia.
Taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus tuntevat teidät ja rakastavat teitä. He haluavat teidän palaavan Heidän luokseen ja tulevan Heidän kaltaisikseen. Teidän onnistumisenne on Heidän onnistumisensa. Te olette tunteneet tätä Pyhän Hengen vahvistamaa rakkautta, kun olette lukeneet tai kuulleet nämä sanat: ”Sillä katso, tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen.”2
Jumalalla on voima tehdä meidän polkumme helpommaksi. Hän antoi israelilaisille mannaa heidän vaeltaessaan kohti luvattua maata. Kuolevaisuudessa suorittamansa palvelutyön aikana Herra paransi sairaita, herätti kuolleita ja tyynnytti meren. Ylösnousemuksensa jälkeen Hän vapautti kahlitut vankilasta.3
Silti profeetta Joseph Smith, yksi Hänen suurimmista profeetoistaan, kärsi vankilassa ja hänelle opetettiin tämä opetus, josta me kaikki hyödymme ja jota me kaikki tarvitsemme toistuvissa uskon koetuksissamme: ”Ja jos sinut heitetään kuoppaan tai murhaajien käsiin ja kuolemantuomio langetetaan päällesi; jos sinut heitetään syvyyteen; jos hyökyvät aallot vehkeilevät sinua vastaan; jos ankarista tuulista tulee vihollisiasi; jos taivaat kasaavat synkeytensä ja kaikki luonnonvoimat yhdistyvät tukkiakseen tien; ja ennen kaikkea, jos itse helvetti aukaisee kitansa ammolleen sinua tavoitellen, tiedä, poikani, että kaikki tämä antaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi.”4
Saatatte kohtuudella miettiä, miksi rakastava ja kaikkivoipa Jumala sallii sen, että kuolevaisuuden koetuksemme ovat niin vaikeita. Se johtuu siitä, että Hän tietää, että meidän täytyy kasvaa hengellisessä puhtaudessa ja voimassa, jotta voisimme elää Hänen luonaan perheinä ikuisesti. Jotta se olisi mahdollista, taivaallinen Isä antoi meille Vapahtajan sekä voiman tehdä uskon avulla omakohtaisen valinnan pitää Hänen käskynsä ja tehdä parannusta ja tulla siten Hänen luokseen.
Keskeisellä sijalla Isän onnensuunnitelmassa on se, että meistä tulee koko ajan enemmän Hänen rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen kaltaisia. Vapahtajan esimerkki on kaikessa meidän paras oppaamme. Myös Hänen oli tarpeen osoittaa kuuliaisuutensa. Hän kesti taivaallisen Isän kaikkien lasten edestä maksaen kaikkien meidän syntiemme hinnan. Hän tunsi kaikkien niiden kärsimykset, jotka ovat tulleet tai vielä tulevat kuolevaisuuteen.
Kun mietitte, kuinka paljon tuskaa pystytte kestämään hyvin, muistakaa Häntä. Hän kärsi, mitä te kärsitte, jotta Hän osaisi kohottaa teitä. Hän ei ehkä poista kuormaa, mutta Hän antaa teille voimaa, lohtua ja toivoa. Hän tuntee tien. Hän on juonut katkeran maljan. Hän on kestänyt kaikkien kärsimykset.
Teitä ravitsee ja lohduttaa rakastava Vapahtaja, joka osaa auttaa teitä, mitä tahansa koetuksia te kohtaattekin. Alma opetti:
”Ja hän kulkee kärsien kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia, ja tämä, jotta toteutuisi sana, joka sanoo hänen ottavan päällensä kansansa kivut ja sairaudet.
Ja hän ottaa päällensä kuoleman päästääkseen kuoleman siteet, jotka sitovat hänen kansaansa; ja hän ottaa päällensä heidän heikkoutensa, jotta hänen sisimpänsä täyttyisi armolla, lihan mukaisesti, jotta hän osaisi lihan mukaisesti auttaa kansaansa sen heikkouksien mukaisesti.”5
Yksi tapa, jolla Hän auttaa teitä, on se, että Hän kutsuu teitä aina muistamaan Hänet ja tulemaan Hänen luokseen. Hän on rohkaissut meitä:
”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.
Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.”6
Tapa, jolla voitte tulla Hänen luokseen, on se, että kestitsette itseänne Hänen sanoillaan, osoitatte parannukseen johtavaa uskoa, teette valinnan saada kasteen ja konfirmoinnin Hänen valtuuttamaltaan palvelijalta ja sitten pidätte Jumalan kanssa solmimanne liitot. Hän lähettää Pyhän Hengen olemaan kumppaninanne, lohduttajananne ja oppaananne.
Kun elätte kelvollisina saamaan Pyhän Hengen lahjan, Herra voi ohjata teidät turvaan silloinkin, kun ette pysty näkemään tietä. Minulle Hän on useimmiten näyttänyt seuraavaksi otettavan askeleen tai pari. Harvoin Hän on antanut minun nähdä välähdykseltä kauas tulevaisuuteen, mutta nekin harvaan tulleet välähdykset opastavat sitä, mitä tekoja valitsen päivittäisessä elämässäni.
Herra on selittänyt:
”Te ette voi nähdä luonnollisilla silmillänne tällä hetkellä Jumalanne suunnitelmaa niistä asioista, jotka tulevat tämän jälkeen, ettekä kirkkautta, joka seuraa paljoa ahdinkoa.
Sillä paljon ahdingon jälkeen tulevat siunaukset.”7
Suurin siunaus, mikä tulee, kun osoitamme olevamme uskollisia liitoillemme koetustemme aikana, on muutos luonteessamme. Kun teemme valinnan pitää solmimamme liitot, Jeesuksen Kristuksen voima ja Hänen sovituksensa siunaukset voivat vaikuttaa meissä. Sydämemme voi pehmentyä rakastamaan, antamaan anteeksi ja kutsumaan muita tulemaan Vapahtajan luo. Luottamuksemme Herraan kasvaa. Pelkomme vähenevät.
Vaikka meille luvataankin tällaisia siunauksia koettelemusten kautta, niin me emme etsi koettelemuksia. Kuolevaisuuden kokemuksen aikana me saamme runsaasti tilaisuuksia osoittaa kuuliaisuutemme, tulla koetelluiksi kylliksi, jotta meistä tulisi entistä enemmän Vapahtajan ja taivaallisen Isämme kaltaisia.
Lisäksi meidän täytyy huomata muiden koettelemukset ja pyrkiä auttamaan. Se on erityisen vaikeaa, kun meitä itseämme koetellaan ankarasti. Mutta me huomaamme, että kun nostamme jonkun toisen kuormaa – vaikka vähänkin – niin meidän selkämme vahvistuu ja me havaitsemme valoa pimeydessä.
Herra on tässä meidän Esikuvamme. Golgatan ristillä, kun Hän oli jo kärsinyt niin suurta tuskaa, että olisi kuollut, ellei Hän olisi ollut Jumalan ainosyntyinen Poika, Hän katsoi ristiinnaulitsijoitaan ja sanoi Isälleen: ”Anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.”8 Kärsiessään kaikkien puolesta, jotka koskaan eläisivät, Hän katsoi ristiltä Johannesta ja edelleen omaa surevaa äitiään ja huolehti äidistään tämän koetuksessa:
”Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: ’Nainen, tämä on poikasi!’
Sitten hän sanoi opetuslapselle: ’Tämä on äitisi!’ Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.”9
Teoillaan sinä kaikkein pyhimpänä päivänä Hän antoi vapaaehtoisesti henkensä meidän jokaisen edestä tarjoten apua paitsi tässä elämässä myös iankaikkisen elämän tulevaisuudessa.
Olen nähnyt ihmisten nousevan suuriin korkeuksiin osoittamalla uskollisuutensa kauheiden koetusten keskellä. Esimerkkejä on kaikkialla kirkossa tänä päivänä. Vastoinkäymiset ajavat ihmisiä polvilleen. Uskollisen kestävyytensä ja ponnistelunsa ansiosta heistä tulee enemmän Vapahtajan ja taivaallisen Isämme kaltaisia.
Opin äidiltäni toisenkin asian. Pienenä hän sairastui kurkkumätään ja miltei kuoli. Myöhemmin hän sairastui aivokalvontulehdukseen. Hänen isänsä kuoli nuorena, joten äitini ja hänen veljensä auttoivat omaa äitiään elannon hankkimisessa.
Koko elämänsä ajan äiti kärsi sairauden aiheuttamien koetusten vaikutuksista. Hänen kymmenen viimeisen elinvuotensa aikana hänelle piti tehdä useita leikkauksia. Mutta kaiken keskellä hän osoitti uskollisuutensa Herralle, myös vuoteenomana. Ainoa kuva hänen makuuhuoneensa seinällä oli kuva Vapahtajasta. Kuolinvuoteellaan hän sanoi viimeisinä sanoinaan minulle näin: ”Hal, kuulostaa, että olet vilustumassa. Sinun pitää huolehtia itsestäsi.”
Äitini hautajaisissa viimeisenä puhujana oli vanhin Spencer W. Kimball. Puhuttuaan hieman äitini koettelemuksista ja uskollisuudesta vanhin Kimball sanoi pääpiirteissään näin: ”Jotkut teistä ovat saattaneet ihmetellä, miksi Mildredin piti kärsiä niin paljon ja niin pitkään. Minä kerron teille miksi. Jumala halusi hioa häntä vähän enemmän.”
Ilmaisen kiitollisuuteni Jeesuksen Kristuksen kirkon monista uskollisista jäsenistä, jotka kantavat kuormia vakaan uskollisina ja jotka auttavat muita kantamaan omia kuormiaan Herran pyrkiessä hiomaan heitä vähän enemmän. Ilmaisen myös rakkautta ja ihailua niille johtohenkilöille ja muista huolehtiville eri puolilla maailmaa, jotka palvelevat muita samalla kun he ja heidän perheensä kestävät tätä hiomista.
Minä todistan, että me olemme meitä rakastavan taivaallisen Isän lapsia. Tunnen presidentti Russell M. Nelsonin rakastavan meitä kaikkia. Hän on Herran profeetta maailmassa tänä päivänä. Todistan siitä Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.