Ylennä sydämesi ja riemuitse
Me olemme syntyneet tänä aikana jumalallista tarkoitusta varten, kokoamaan Israelia.
Puhuessaan Thomas B. Marshille, uudelle käännynnäiselle, Herra sanoi rohkaisevasti: ”Ylennä sydämesi ja riemuitse, sillä sinun lähetystyösi hetki on tullut” (OL 31:3).
Uskon, että tämä kutsu voi toimia innoituksena kaikille kirkon jäsenille. Olemmehan me jokainen saaneet taivaalliselta Isältämme tehtävän koota Israelia verhon kummallakin puolella.
Presidentti Russell M. Nelson on sanonut, että tämä ”kokoaminen on tärkeintä, mitä maan päällä nykyään tapahtuu. Mikään muu ei ole sen vertaista valtavuudessa, mikään muu ei ole sen vertaista tärkeydessä, mikään muu ei ole sen vertaista majesteettisuudessa.”1
Maailmassa on varmasti monia kelvollisia, kannatettavia asioita. On mahdotonta nimetä niitä kaikkia. Mutta ettekö haluaisi osallistua suureen työhön, joka on ulottuvillanne ja jossa panoksellanne on ratkaiseva vaikutus? Kokoaminen vaikuttaa kaikkiin iankaikkisesti. Tähän työhön voivat osallistua kaikenikäiset olosuhteistaan ja asuinpaikastaan riippumatta. Maailmassa ei ole mitään muuta niin kattavaa asiaa.
Puhuessaan erityisesti nuorille presidentti Nelson sanoi: ”Taivaallinen Isämme on varannut monia jaloimmista henkilapsistaan – – kenties – – parhaimman joukkueensa – tähän viimeiseen vaiheeseen. Niitä jaloja henkiä – niitä parhaita pelaajia, niitä sankareita – olette te!”2
Kyllä, teitä on valmistettu jo ennen tätä elämää ja olette syntyneet nyt osallistumaan Israelin kokoamisen suureen työhön verhon molemmin puolin näinä myöhempinä aikoina (ks. OL 138:53–56).
Miksi tämä työ on niin tärkeä? Koska ”sielujen arvo on suuri Jumalan silmissä” (OL 18:10). Ja koska ”jokainen, joka uskoo [Jeesukseen Kristukseen] ja ottaa kasteen, pelastuu; ja – – [perii] Jumalan valtakunnan” (3. Nefi 11:33). Lisäksi ”kaikki, mitä [Isällä] on, annetaan” niille, jotka ottavat vastaan Hänen toimituksensa ja pitävät Hänen liittonsa (OL 84:38). Sitä paitsi ”sadonkorjaajia [on] vähän” (Luuk. 10:2).
Vain Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta me löydämme voiman, valtuuden ja keinon tarjota sellaisen siunauksen muille, olivatpa he eläviä tai kuolleita.
Kuten presidentti Nelson sanoi: ”Aina kun te teette mitä tahansa, mikä auttaa ketä tahansa – kummalla puolen verhoa tahansa – ottamaan askeleen kohti sitä, että hän solmii liittoja Jumalan kanssa ja saa omat välttämättömät kaste- ja temppelitoimitukset, te autatte Israelin kokoamisessa. Se on niin yksinkertaista.”3
Vaikka on monia tapoja auttaa kokoamisessa, haluaisin puhua erityisesti yhdestä: palvelemisesta kokoaikaisena lähetyssaarnaajana. Teidän monien kohdalla se tarkoittaa sitä, että on opetuslähetyssaarnaaja. Monille muille se tarkoittaa, että on palvelulähetyssaarnaaja. Maailma yrittää kuitenkin pelkoa ja epävarmuutta käyttäen harhauttaa nuoret pois tästä mitä pyhimmästä vastuusta.
Muita häiriötekijöitä voivat olla esimerkiksi pandemian kokeminen, hyvän työpaikan jättäminen, koulutuksen lykkääminen tai erityinen romanttinen kiinnostus johonkuhun. Jokainen kokee omanlaisiaan haasteita. Tällaisia häiriötekijöitä voi ilmaantua juuri silloin, kun on lähdössä palvelemaan Herraa, ja valinnat, jotka tuntuvat myöhemmin itsestään selviltä, eivät aina sillä hetkellä ole yhtä helppoja.
Tiedän kokemuksesta, miten levoton tällaisen nuoren ihmisen mieli on. Kun valmistauduin lähtemään lähetystyöhöni, jotkin yllättävät voimat yrittivät lannistaa minut. Yksi oli hammaslääkärini. Kun hän oivalsi, että käyntini johtui siitä, että halusin lähetyssaarnaajaksi, hän yritti saada minut luopumaan palvelemisesta. Minulla ei ollut ollut pienintäkään käsitystä siitä, että hammaslääkärini oli kirkkoa vastaan.
Opiskelujeni keskeyttäminen oli myös hankalaa. Kun pyysin kahden vuoden opiskeluvapaata yliopisto-ohjelmastani, minulle ilmoitettiin, ettei se ollut mahdollista. Menettäisin opiskelupaikkani yliopistossa, ellen palaisi vuoden kuluttua. Brasiliassa tämä oli vakavaa, sillä ainoa peruste yliopisto-ohjelmaan pääsemiseksi oli erittäin vaikea ja kilpailuhenkinen pääsykoe.
Kun olin toistuvasti vaatinut kahta vuotta, minulle ilmoitettiin vastahakoisesti, että vuoden poissaolon jälkeen voisin hakea poikkeusta erityisistä syistä. Ne voitaisiin hyväksyä tai sitten ei. Olin kauhuissani ajatuksesta, että joutuisin suorittamaan uudelleen tuon vaikean pääsykokeen kahden vuoden opiskelutauon jälkeen.
Olin myös erittäin kiinnostunut eräästä nuoresta naisesta. Muutamilla ystävilläni oli tuo sama kiinnostuksen kohde. Ajattelin itsekseni: ”Jos lähden lähetystyöhön, otan riskin.”
Mutta Herra Jeesus Kristus oli suuri innoittajani olla pelkäämättä tulevaisuutta, kun pyrin palvelemaan Häntä koko sydämestäni.
Myös Hänellä oli lähetystyö täytettävänä. Hän selitti omin sanoin: ”Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon” (Joh. 6:38). Ja oliko Hänen lähetystyönsä helppo? Ei tietenkään. Hänen kärsimisensä, joka oli olennainen osa Hänen lähetystyötään, sai Hänet, ”tosiaankin Jumalan, suurimman kaikista, vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta joka huokosesta ja kärsimään sekä ruumiissa että hengessä – ja [hän toivoi], ettei [hänen] tarvitsisi juoda katkeraa maljaa ja kavahtaa –
kuitenkin, kunnia olkoon Isän, [hän joi ja saattoi] päätökseen [valmistelunsa] ihmislasten hyväksi” (OL 19:18–19).
Palveleminen kokoaikaisessa lähetystyössä voi tuntua meistä vaikealta. Kenties se edellyttää, että meidän on hetkeksi luovuttava tärkeistä asioista. Herra todellakin tietää sen, ja Hän on aina meidän rinnallamme.
Itse asiassa sanomassaan lähetyssaarnaajille julkaisussa Saarnatkaa minun evankeliumiani ensimmäinen presidenttikunta lupaa: ”Herra palkitsee sinut ja siunaa sinua runsaasti, kun palvelet Häntä nöyrästi ja rukoillen.”4 On totta, että kaikkia Jumalan lapsia siunataan tavalla tai toisella, mutta siinä on ero, siunataanko meitä vai siunataanko meitä runsaasti Hänen palveluksessaan.
Muistatteko ne haasteet, joita ennen lähetystyötäni luulin kohtaavani? Hammaslääkärini? Löysin toisen. Yliopistoni? Kohdallani tehtiin poikkeus. Muistatteko sen nuoren naisen? Hän on naimisissa erään hyvän ystäväni kanssa.
Mutta Jumala on todellakin siunannut minua runsaasti. Ja olen oppinut, että Herran siunaukset voivat tulla eri tavoin kuin me odotamme. Eiväthän Hänen ajatuksensa ole meidän ajatuksiamme (ks. Jes. 55:8–9).
Niiden monien runsaiden siunausten joukossa, joita Hän on antanut minulle palveltuani Häntä kokoaikaisena lähetyssaarnaajana, on lujempi usko Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa sekä vahvempi tieto ja todistus Hänen opetuksistaan, niin että minua ei ole helppo ”heitellä kaikenlaisissa opin tuulissa” (ks. Ef. 4:14). En enää pelkää opettamista. Kykyni kohdata haasteita myönteisesti on kasvanut. Havainnoimalla yksittäisiä henkilöitä ja perheitä, joita tapasin tai opetin lähetyssaarnaajana, opin, että Jumalan opetukset ovat totta Hänen sanoessaan, ettei synti tuo todellista onnea ja että kuuliaisuus Jumalan käskyille auttaa meitä vaurastumaan sekä ajallisesti että hengellisesti (ks. Moosia 2:41; Alma 41:10). Ja opin omakohtaisesti, että Jumala on ihmeiden Jumala (ks. Morm. 9).
Kaikki nämä asiat auttoivat merkittävästi minua valmistautumaan aikuiselämään, myös mahdolliseen avioliittoon ja vanhemmuuteen, palvelemiseen kirkossa sekä ammatilliseen ja yhteiskunnalliseen elämään.
Lähetystyöni jälkeen hyödyin entistä suuremmasta rohkeudestani esittäytyä Jeesuksen Kristuksen ja Hänen kirkkonsa uskollisena seuraajana kaikissa tilanteissa ja kaikille ihmisille, jopa kertomaan evankeliumista kauniille naiselle, josta tuli hyveellinen, viisas, hauska ja rakas iankaikkinen kumppanini, elämäni auringonpaiste.
Niin, Jumala on siunannut minua runsaasti, paljon enemmän kuin kuvittelin, aivan kuten Hän siunaa kaikkia niitä, jotka ”palvelevat Häntä nöyrästi ja rukoillen”. Olen ikuisesti kiitollinen Jumalalle Hänen hyvyydestään.
Lähetystyöni muovasi elämäni täysin. Opin, että kannattaa luottaa Jumalaan, luottaa Hänen viisauteensa ja armoonsa sekä Hänen lupauksiinsa. Sillä Hän on meidän Isämme, ja aivan varmasti Hän haluaa meidän parastamme.
Rakkaat nuoret kaikkialla maailmassa, esitän teille saman kutsun, jonka profeettamme, presidentti Nelson on teille kaikille esittänyt, värväytyä Herran nuorisopataljoonaan ja auttaa Israelin kokoamisessa. Presidentti Nelson sanoi:
”Millään ei ole suurempia seurauksia. Ei kerta kaikkiaan millään.
Tämän kokoamisen pitäisi merkitä teille kaikkea. Tämä on se tehtävä, jonka vuoksi teidät lähetettiin maan päälle.”5
Me olemme syntyneet tänä aikana jumalallista tarkoitusta varten, kokoamaan Israelia. Kun palvelemme kokoaikaisina lähetyssaarnaajina, toisinaan meitä koetellaan, mutta Herra itse on suuri esikuvamme ja oppaamme tällaisissa olosuhteissa. Hän ymmärtää, miten vaikeaa lähetystyö on. Hänen avullaan me voimme tehdä vaikeita asioita. Hän on rinnallamme (ks. OL 84:88), ja Hän siunaa meitä suuresti, kun nöyrästi palvelemme Häntä.
Kaikkien näiden asioiden vuoksi minua ei yllätä, että Herra sanoi Thomas B. Marshille ja meille kaikille: ”Ylennä sydämesi ja riemuitse, sillä sinun lähetystyösi hetki on tullut.” Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.