Me olemme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko
Kirkko on enemmän kuin rakennukset ja kirkollinen rakenne. Kirkko olemme me, jäsenet, ja kirkkoa johtaa Kristus, ja profeetta on Hänen puhetorvensa.
Otettuani vastaan kutsun ”tule, niin näet”1 osallistuin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kokoukseen ensimmäisen kerran 26-vuotiaana. Olin hiljattain eronnut ensimmäisestä aviomiehestäni. Minulla oli 3-vuotias poika. Ja tunsin olevani pelosta voimaton. Kun astuin sisään rakennukseen, täytyin lämmöllä havaitessani ympärilläni olevien ihmisten uskon ja ilon. Se oli todellakin suoja myrskyltä2. Kolme viikkoa myöhemmin tein kasteenliiton taivaallisen Isän kanssa ja aloitin matkani Kristuksen opetuslapsena, vaikkei elämäni olekaan ollut täydellistä tällä matkalla.
Saadakseni nuo iankaikkiset siunaukset monien fyysisten ja hengellisten tekijöiden oli oltava kohdallaan. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi oli palautettu ja sitä oli saarnattu; tuo seurakuntakeskus oli rakennettu ja sitä oli ylläpidetty; oli olemassa kirkollinen rakenne profeetasta paikallisiin johtajiin; ja liiton tehneiden jäsenten täyttämä seurakunta oli valmis hyväksymään minut ja poikani, kun meidät tuotiin Vapahtajan luokse, meitä ravittiin ”Jumalan hyvällä sanalla”3 ja saimme tilaisuuksia palvella4.
Alusta asti Jumala on pyrkinyt kokoamaan ja järjestämään lapsensa5 toteuttaakseen meidän kuolemattomuutemme ja iankaikkisen elämämme6. Tätä tarkoitusta silmällä pitäen Hän on käskenyt meitä rakentamaan jumalanpalveluspaikkoja7, joissa saamme tietoa sekä pelastuksen ja korotuksen toimitukset, solmimme liittoja, jotka sitovat meidät Jeesukseen Kristukseen, ja pidämme nuo liitot8, meille annetaan ”jumalisuuden voima”9 ja kokoonnumme usein yhteen muistamaan Jeesusta ja vahvistamaan toisiamme Hänessä10. Kirkon organisaatio ja sen rakennukset ovat olemassa meidän hengelliseksi hyödyksemme. ”Kirkko on – – rakennusteline, jonka avulla rakennamme iankaikkisia perheitä.”11
Keskustellessani erään ystäväni kanssa, joka eli vaikeaa aikaa, kysyin, miten hän selviytyi taloudellisesti. Hän vastasi silmät kyynelissä, että hänen piispansa auttoi häntä paastouhrivarojen avulla. Hän lisäsi: ”En tiedä, missä perheeni ja minä olisimme, ellei kirkkoa olisi.” Vastasin: ”Kirkko on sen jäsenet. He ovat niitä, jotka auliisti ja iloiten antavat paastouhreja auttaakseen niitä meistä, jotka tarvitsevat apua. Sinä vastaanotat hedelmiä heidän uskostaan ja päättäväisyydestään seurata Jeesusta Kristusta.”
Hyvät Kristuksen opetuslapsitoverini, älkäämme aliarvioiko ihmeellistä työtä, jota Herra tekee meidän, Hänen kirkkonsa, välityksellä puutteistamme huolimatta. Toisinaan me olemme antajia ja toisinaan vastaanottajia, mutta olemme kaikki yhtä perhettä Kristuksessa. Hänen kirkkonsa on rakenne, jonka Hän on antanut ohjaamaan ja siunaamaan meitä, kun palvelemme Häntä ja palvelemme toisiamme.
Jotkut sisaret ovat pyytäneet minulta anteeksi ajatellen, etteivät he ole aktiivisia Apuyhdistyksen jäseniä, koska he palvelevat Alkeisyhdistyksessä tai Nuorissa Naisissa. Nämä sisaret ovat Apuyhdistyksen aktiivisimpia jäseniä, koska he auttavat kallisarvoisia lapsiamme ja nuoriamme vahvistamaan uskoaan Jeesukseen Kristukseen.
Apuyhdistys ei rajoitu johonkin huoneeseen rakennuksessa, ei sunnuntain oppituntiin, ei toimintaan eikä johtokuntaan paikallisella tai yleisellä tasolla. Apuyhdistys on liittoja solmineet naiset kirkossa. Se on me – jokainen meistä ja me kaikki. Se on ”myötätunnon ja palvelun maailmanlaajuinen yhteisö”12. Missä tahansa olemme ja minne sitten menemmekin, me olemme aina osa Apuyhdistystä, kun pyrimme täyttämään sen jumalallista tarkoitusta, joka on, että naiset toteuttavat Jumalan työtä sekä yksilöllisesti että yhdessä13 tarjoamalla lievitystä: ”lievitystä köyhyyteen, lievitystä sairauteen, lievitystä epäilykseen, lievitystä tietämättömyyteen – kaiken sen lievittämistä, mikä estää – – iloa ja edistystä”14.
Samalla lailla kuulutaan vanhinten koorumeihin ja kirkon järjestöihin kaikenikäisille, myös lapsillemme ja nuorillemme. Kirkko on enemmän kuin rakennukset ja kirkollinen rakenne. Kirkko olemme me, jäsenet. Me olemme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, jota johtaa Kristus, ja profeetta on Hänen puhetorvensa. Herra on sanonut:
”Katso, tämä on minun oppini: Jokainen, joka tekee parannuksen ja tulee minun luokseni, hän on minun kirkkoani. – –
Ja – – jokaisen, joka on minun kirkkoani ja kestää minun kirkossani loppuun asti, minä perustan kalliolleni, eivätkä helvetin portit heitä voita.”15
Sisaret ja veljet, ymmärtäkäämme, kuinka etuoikeutettuja me olemme, kun kuulumme Jeesuksen Kristuksen kirkkoon, jossa voimme yhdistää uskomme, sydämemme, voimamme, mielemme ja kätemme Hänen puolestaan tehdäksemme Hänen voimallisia ihmeitään. ”Eihän [Kristuksen kirkon] ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista.”16
Eräs teini-ikäinen poika sanoi äidilleen: ”Kun olin pieni, niin joka kerta, kun annoin yhden dollarin kymmenyksiin, ajattelin, että sillä yhdellä dollarilla rakennettaisiin kokonainen seurakuntakeskus. Eikö olekin hassua?”
Äiti vastasi liikuttuneena: ”Se on hienoa! Kuvittelitko ne mielessäsi?”
”Kyllä!” poika huudahti. ”Ne olivat kauniita, ja niitä oli miljoonia!”17
Rakkaat ystäväni, olkoon meillä lapsen usko ja riemuitkaamme tiedosta, että pienimmätkin ponnistuksemme vaikuttavat merkittävästi Jumalan valtakunnassa.
Tarkoituksemme Hänen valtakunnassaan tulee olla toistemme tuominen Kristuksen luo. Kuten pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, Vapahtaja esitti nefiläisille tämän kutsun:
”Onko teillä keskuudessanne sairaita? Tuokaa heidät tänne. Onko teillä – – millään tavalla vaivaisia? Tuokaa heidät tänne, niin minä parannan heidät, sillä tunnen myötätuntoa teitä kohtaan; sisimpäni on täynnä armoa. – –
Minä näen, että teidän uskonne on riittävä, jotta minä voisin parantaa teidät.”18
Eikö meillä kaikilla ole vaivoja, jotka voi tuoda Vapahtajan jalkojen juureen? Vaikka joillakuilla meistä on fyysisiä haasteita, monet muut käyvät emotionaalista kamppailua, toisilla on vaikeuksia sosiaalisten suhteiden vaalimisessa, ja me kaikki kaipaamme hengähdystaukoa, kun henkemme kohtaa haasteita. Me kaikki olemme vaivaisia jollakin tavoin.
Kerrotaan, että ”koko väkijoukko meni sinne yhdessä sairaidensa ja – – kaikkien niiden kanssa, jotka olivat jollakin tavalla vaivaisia, ja hän paransi heidät joka ainoan, kun heidät tuotiin hänen luoksensa.
Ja he kaikki, sekä parannetut että terveet, kumartuivat hänen jalkoihinsa ja palvelivat häntä.”19
Pienestä pojasta, joka maksaa kymmenykset uskossa, yksinhuoltajaäitiin, joka tarvitsee Herran voimaannuttavaa armoa, isään, joka kamppailee elättääkseen perheensä, esivanhempiimme, jotka tarvitsevat pelastuksen ja korotuksen toimituksia, ja meistä jokaiseen, joka uudistaa liittoja Jumalan kanssa joka viikko, me tarvitsemme toisiamme, ja me voimme tuoda toinen toisemme Vapahtajan lunastavan parantamisen piiriin.
Rakkaat sisareni ja veljeni, seuratkaamme Jeesuksen Kristuksen kutsua tuoda itsemme ja ahdinkomme Hänen luokseen. Kun tulemme Hänen luokseen ja tuomme rakastamamme ihmiset Hänen luokseen, Hän näkee uskomme. Hän tekee heistä eheitä, ja Hän tekee meistä eheitä.
”Rauhaisina Kristuksen seuraajina”20 me pyrimme siihen, että meillä on ”yksi sydän ja yksi mieli”21, sekä pyrimme olemaan nöyriä, myöntyviä, lempeitä, sopuisia, täynnä kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä, itsemme hillitseviä kaikessa, tarkkoja Jumalan käskyjen pitämisessä kaikkina aikoina, täynnä uskoa, toivoa ja rakkautta ja tehden runsaasti hyviä tekoja22. Me pyrimme tulemaan Jeesuksen Kristuksen kaltaisiksi.
Todistan, että Kristuksen kirkkona me olemme väline, jonka avulla – kuten presidentti Russell M. Nelson on opettanut – ”Vapahtajamme ja Lunastajamme Jeesus Kristus tekee joitakin voimallisimmista teoistaan tämän päivän ja uudelleen paluunsa välisenä aikana”23.
Herra on sanonut:
”Katso, minä joudutan työtäni aikanaan.
Ja minä annan teille, jotka olette ensimmäisiä työntekijöitä tässä viimeisessä valtakunnassa, käskyn, että kokoonnutte yhteen ja järjestäydytte ja valmistaudutte ja pyhittäydytte; niin, puhdistakaa sydämenne ja peskää kätenne ja jalkanne minun edessäni, niin että minä voin tehdä teidät puhtaiksi.”24
Nöyrä rukoukseni on, että vastaamme tähän jumalalliseen kutsuun ja iloiten kokoonnumme, järjestäydymme, valmistaudumme ja pyhittäydymme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.