Jumalan voimalla suuressa kirkkaudessa
Liittojen kunniassa pitäminen varustaa meidät vanhurskaudella ja Jumalan voimalla suuressa kirkkaudessa.
Rukoilen, että Pyhä Henki valaisee ja rakentaa meitä kaikkia, kun pohdimme yhdessä pelastuksen ja korotuksen ihmeellistä työtä aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudella.
Moronin ensimmäinen vierailu Joseph Smithin luona
Suunnilleen kolme vuotta ensimmäisen näyn jälkeen syyskuun 21. päivän iltana 1823 nuori Joseph Smith rukoili saadakseen anteeksi syntinsä ja tietääkseen, mikä oli hänen tilansa ja asemansa Jumalan edessä.1 Josephin vuoteen viereen ilmestyi persoona, joka kutsui häntä nimeltä ja julisti ”olevansa Jumalan luota – – lähetetty sanansaattaja ja että hänen nimensä on Moroni”. Hän selitti, että ”Jumalalla oli [Josephille] työ tehtäväksi”2, ja hän antoi Josephille sitten ohjeita Mormonin kirjan esiintulosta. Mikä merkittävää, Mormonin kirja oli yksi ensimmäisistä aiheista, joista Moroni puhui sanomassaan.
Mormonin kirja on toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta ja kääntymyksen suuri työkalu myöhempinä aikoina. Meidän päämäärämme evankeliumista kertomisessa on kutsua kaikkia tulemaan Jeesuksen Kristuksen luokse3, vastaanottamaan palautetun evankeliumin siunaukset ja kestämään loppuun asti uskomalla Vapahtajaan4. Evankeliumin saarnaamisen perustavoitteena on auttaa yksilöitä kokemaan voimallinen sydämenmuutos5 ja sitoutumaan Herraan pyhien liittojen ja toimitusten kautta.
Se, että Moroni esitteli Mormonin kirjan Joseph Smithille, pani alulle pelastuksen ja korotuksen työn yksilöille tällä puolen verhoa aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudella.
Moroni jatkoi opetustaan Josephille lainaamalla seuraavaksi Vanhasta testamentista Malakian kirjaa käyttäen hieman eri sanoja kuin kuningas Jaakon raamatunkäännöksessä käytetyt:
”Katso, minä ilmoitan teille pappeuden profeetta Elian käden kautta ennen Herran suuren ja pelottavan päivän tuloa.
– – Ja hän istuttaa lasten sydämiin isille annetut lupaukset, ja lasten sydämet kääntyvät heidän isiensä puoleen. Ellei niin tapahtuisi, koko maa hävitettäisiin täysin hänen tullessaan.”6
Tarkoituksenamme temppelien rakentamisessa on tuoda saataville pyhiä paikkoja, joissa voidaan suorittaa sekä eläville että kuolleille pyhiä liittoja ja toimituksia, jotka ovat välttämättömiä ihmissuvun pelastukseksi ja korotukseksi. Moronin Joseph Smithille antama ohje Elian ja pappeuden valtuuden tärkeästä roolista laajensi pelastuksen ja korotuksen työtä tällä puolen verhoa ja pani alulle meidän taloudenhoitokaudellamme työn kuolleiden puolesta verhon toisella puolella.
Yhteenvetona Moronin opetukset syyskuussa 1823 Mormonin kirjasta ja Elian tehtävästä loivat opillisen perustan pelastuksen ja korotuksen työlle verhon kummallakin puolella.
Profeetta Joseph Smithin opetuksia
Opetukset, joita Joseph Smith oppi Moronilta, vaikuttivat hänen palvelutehtävänsä kaikkiin osa-alueisiin. Esimerkiksi Kirtlandin temppelissä 6. huhtikuuta 1837 pidetyssä juhlakokouksessa profeetta julisti: ”Loppujen lopuksi suurin ja tärkein velvollisuus on saarnata evankeliumia.”7
Miltei tasan seitsemän vuotta myöhemmin, 7. huhtikuuta 1844, Joseph Smith piti saarnan, joka tunnetaan nykyään King Follett -saarnana. Siinä puheessa hän julisti: ”Suurin velvollisuus, mitä Jumala on meille antanut tässä maailmassa, on kuolleidemme etsiminen.”8
Mutta kuinka evankeliumin saarnaaminen ja kuolleidemme etsiminen voivat kumpikin olla suurin yksittäinen velvollisuus ja vastuu, minkä Jumala on antanut meille? Uskon, että profeetta Joseph Smith tähdensi kummassakin lausunnossa sitä perustotuutta, että liitot, jotka solmitaan valtuutetuin pappeuden toimituksin, voivat sitoa meidät Herraan Jeesukseen Kristukseen ja ovat pelastuksen ja korotuksen työn keskeinen ydin verhon kummallakin puolella.
Lähetystyö sekä temppeli- ja sukututkimustyö ovat sen yhden suuren työn toisiaan täydentäviä ja toisiinsa liittyviä puolia, joka keskittyy pyhiin liittoihin ja toimituksiin, joiden avulla me voimme saada elämässämme jumalisuuden voiman ja lopulta palata taivaallisen Isän luo. Siten profeetan kaksi lausuntoa, jotka saattavat alkuun vaikuttaa ristiriitaisilta, itse asiassa korostavat tämän suuren myöhempien aikojen työn keskiötä.
Sitoutuneita Vapahtajaan liitoin ja toimituksin
Vapahtaja on sanonut:
”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.
Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”9
Me otamme harteillemme Vapahtajan ikeen, kun me opimme pyhistä liitoista ja toimituksista, otamme ne kelvollisesti vastaan ja pidämme ne kunniassa. Me olemme lujasti sitoutuneita ja yhteydessä Vapahtajaan, kun me muistamme uskollisesti hyväksymämme velvoitukset ja teemme parhaamme elääksemme sopusoinnussa niiden mukaan. Ja tuo side Häneen on hengellisen voiman lähteenä elämämme jokaisessa vaiheessa.
Herran liittokansa
Kutsun teitä pohtimaan siunauksia, jotka luvataan liittonsa pitäville Jeesuksen Kristuksen opetuslapsille. Esimerkiksi Nefi ”[näki] Jumalan Karitsan kirkon [myöhempinä aikoina], ja sen joukko oli harvalukuinen – –, Jumalan pyhiä, oli myös kaiken maan päällä; ja heidän valtapiirinsä – – olivat vähäisiä”10.
Hän näki myös ”Jumalan Karitsan voiman laskeutuvan Karitsan kirkon pyhien päälle ja Herran liittokansan päälle – –; ja heidät varustettiin vanhurskaudella ja Jumalan voimalla suuressa kirkkaudessa”11.
Ilmaus ”varustettiin vanhurskaudella ja Jumalan voimalla suuressa kirkkaudessa” ei ole pelkästään mukava ajatus tai esimerkki kauniista pyhien kirjoitusten kielestä. Sen sijaan nämä siunaukset ovat silminnähtäviä Herran lukemattomien myöhempien aikojen opetuslasten elämässä.
Tehtäväni kahdentoista koorumin jäsenenä vievät minua kaikkialle maailmaan. Ja minua on siunattu niin, että olen saanut tavata monia teistä ja oppia teiltä mieleenpainuvia asioita. Todistan, että Herran liittokansa tänä päivänä on tosiaan varustettu vanhurskaudella ja Jumalan voimalla suuressa kirkkaudessa. Olen nähnyt uskoa, rohkeutta, näkemystä, sinnikkyyttä ja iloa, jotka ulottuvat paljon kuolevaisuuden kykyä laajemmalle – ja joita vain Jumala voi antaa.
Olen nähnyt sitä vanhurskautta ja Jumalan voimaa suuressa kirkkaudessa, jota saadaan uskollisuudesta liitoille ja toimituksille, erään kirkon jäsenen elämässä, kun hän osittain halvaantui hirvittävässä auto-onnettomuudessa. Kun tämä nuori oli selvinnyt uuvuttavista toipumiskuukausista ja pyrkinyt sopeutumaan uuteen elämäntapaan, jossa liikkuminen on rajoitettua, tapasin tämän uskollisen sielun ja puhuin hänen kanssaan. Keskustelumme aikana kysyin: ”Mitä tämä kokemus on auttanut sinua oppimaan?” Välitön vastaus oli: ”En ole surullinen. En ole vihainen. Kaikki kyllä järjestyy.”
Olen nähnyt sitä vanhurskautta ja Jumalan voimaa suuressa kirkkaudessa, jota saadaan uskollisuudesta liitoille ja toimituksille, vasta kastettujen ja konfirmoitujen kirkon jäsenten elämässä. Nämä käännynnäiset ovat olleet innokkaita oppimaan ja palvelemaan, halukkaita mutta usein epävarmoja siitä, kuinka hylätä vanhat tavat ja vahvat perinteet, ja kuitenkin iloisia siitä, että he kuuluvat nyt ”Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät”12.
Olen nähnyt sitä vanhurskautta ja Jumalan voimaa suuressa kirkkaudessa, jota saadaan uskollisuudesta liitoille ja toimituksille, erään perheen elämässä, kun he huolehtivat hellästi puolisosta ja vanhemmasta, joka oli parantumattomasti sairas. Nämä uskolliset opetuslapset ovat kuvailleet tilanteita, jolloin heidän perheensä tunsi olevansa aivan yksin – ja tilanteita, jolloin he tiesivät Herran käden kohottavan ja vahvistavan heitä. Tämä perhe on ilmaissut vilpitöntä kiitollisuutta niistä vaikeista kuolevaisuuden kokemuksista, joiden ansiosta voimme kasvaa ja tulla enemmän taivaallisen Isämme ja Lunastajamme Jeesuksen Kristuksen kaltaisiksi. Jumala on auttanut ja siunannut tätä perhettä Pyhän Hengen kumppanuudella ja tehnyt heidän kodistaan temppelin kaltaisen pyhän turvapaikan.
Olen nähnyt sitä vanhurskautta ja Jumalan voimaa suuressa kirkkaudessa, jota saadaan uskollisuudesta liitoille ja toimituksille, erään kirkon jäsenen elämässä, joka koki avioeron aiheuttamaa syvää murhetta. Tämän sisaren hengellistä ja emotionaalista ahdistusta lisäsi epäoikeudenmukaisuuden tunne, joka liittyi siihen, että hänen puolisonsa oli rikkonut liitot ja heidän avioliittonsa oli hajonnut. Hän halusi oikeudenmukaisuutta ja tilivelvollisuutta.
Kun tämä uskollinen nainen kamppaili kaiken sen kanssa, mitä hänelle oli tapahtunut, hän tutki ja pohdiskeli Vapahtajan sovitusta määrätietoisemmin ja kiihkeämmin kuin koskaan aiemmin elämässään. Vähitellen hänen sieluunsa laskeutui syvempi ymmärrys Kristuksen lunastavasta tehtävästä – Hänen kärsimyksestään meidän syntiemme tähden sekä meidän kipujemme, heikkouksiemme, pettymystemme ja tuskamme tähden. Ja hän sai innoitusta esittää itselleen syvällisen kysymyksen: koska niiden syntien hinta on jo maksettu, niin vaatisitko, että hinta maksetaan kahdesti? Hän ymmärsi, että tällainen vaatimus ei olisi oikeudenmukainen eikä armollinen.
Tämä nainen oppi, että sitoutuminen Vapahtajaan liitoin ja toimituksin voi parantaa haavat, jotka ovat aiheutuneet, kun joku toinen on käyttänyt moraalista tahdonvapauttaan epävanhurskaasti, ja hän pystyi löytämään kyvyn antaa anteeksi ja saada rauhaa, armoa ja rakkautta.
Lupaus ja todistus
Liiton alaiset lupaukset ja siunaukset ovat mahdollisia ainoastaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ansiosta. Hän kutsuu meitä katsomaan Häneen13, tulemaan Hänen luokseen14, oppimaan Hänestä15 ja sitoutumaan Häneen16 Hänen palautetun evankeliuminsa liitoin ja toimituksin. Todistan ja lupaan, että liittojen kunniassa pitäminen varustaa meidät vanhurskaudella ja Jumalan voimalla suuressa kirkkaudessa. Ja todistan, että elävä Herra Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme. Näistä totuuksista todistan riemuiten Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.