Henkilökohtainen rauha haasteellisina aikoina
Koskaan ei ole ollut tärkeämpää tavoitella henkilökohtaista rauhaa.
Hiljattain sain tehtäväkseni pyhittää osan historiallisesta Nauvoosta. Osana tehtävääni pääsin käymään Libertyn vankilassa Missourissa. Kun katselin vankilaa, pohdin niitä tapahtumia, jotka tekevät siitä niin merkittävän osan kirkon historiaa. Missourin kuvernöörin antaman hävityskäskyn johdosta pyhien henki oli uhattuna. Lisäksi profeetta Josephia ja muutamia parhaita työtovereita pidettiin epäoikeudenmukaisesti vangittuina Libertyn vankilassa. Yksi syy siihen, miksi jäseniämme vastustettiin väkivaltaisesti, oli se, että useimmat heistä vastustivat orjuutta.1 Tämä Joseph Smithiin ja hänen seuraajiinsa kohdistunut ankara vaino on äärimmäinen esimerkki siitä, kuinka tahdonvapauden epävanhurskas käyttäminen voi vaikuttaa vanhurskaisiin ihmisiin. Josephin aika Libertyn vankilassa osoittaa, ettei vastoinkäyminen ole todiste Herran epäsuosiosta eikä Hänen siunaustensa epäämisestä.
Liikutuin syvästi lukiessani, mitä profeetta Joseph Smith huudahti ollessaan suljettuna Libertyn vankilaan: ”Oi Jumala, missä olet, ja missä on maja, joka kätkee piilopaikkasi?”2 Joseph kysyi, kuinka kauan Herran kansan ”on kärsittävä tätä vääryyttä ja laitonta sortoa”3.
Kun seisoin Libertyn vankilassa, Herran vastaus, jonka luin, kosketti minua syvästi: ”Poikani, rauha olkoon sielullesi; vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken, ja sitten, jos kestät ne hyvin, Jumala korottaa sinut korkeuteen.”4 On selvää, että vastustus voi jalostaa meitä kohti iankaikkista, selestistä päämäärää.5
Vapahtajan kallisarvoiset sanat ”Poikani, rauha olkoon sielullesi”6 koskettavat minua henkilökohtaisesti, ja niillä on suuri merkitys meidän ajallemme. Ne muistuttavat minua siitä, mitä Hän opetti opetuslapsilleen palvelutehtävänsä aikana kuolevaisuudessa.
Ennen kuin Kristus kärsi Getsemanen puutarhassa ja ristillä, Hän käski apostolejaan rakastamaan toisiaan ”niin kuin minä olen rakastanut teitä”7. Ja myöhemmin Hän lohdutti heitä näillä sanoilla: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”8
Yksi Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen arvostetuimmista nimistä on ”Rauhan Ruhtinas”9. Lopulta perustetaan Hänen valtakuntansa, johon sisältyvät rauha ja rakkaus.10 Odotamme innolla Messiaan tuhatvuotista hallituskautta.
Tätä tuhatvuotista hallituskautta koskevasta näkemyksestä huolimatta tiedämme, että maailman rauha ja sopusointu eivät ole vallitsevia meidän aikanamme.11 En ole elämäni aikana koskaan nähnyt suurempaa asiallisen käytöksen puutetta. Meitä pommitetaan vihaisella, riitaisalla kielenkäytöllä ja yllyttävillä, tuhoisilla teoilla, jotka hävittävät rauhan ja levollisuuden.
Rauhaa maailmassa ei luvata eikä taata ennen Jeesuksen Kristuksen toista tulemista. Vapahtaja opetti kahdelletoista apostolille, ettei Hänen maanpäällinen palvelutehtävänsä saisi aikaan yleismaailmallista rauhaa. Hän opetti: ”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa.”12 Yleismaailmallinen rauha ei kuulunut Vapahtajan ensimmäiseen palvelutehtävään kuolevaisuudessa. Yleismaailmallista rauhaa ei ole olemassa tänä päivänä.
Henkilökohtainen rauha voidaan kuitenkin saavuttaa huolimatta vihasta, kiistelystä ja hajaannuksesta, jotka turmelevat ja myrkyttävät maailmaamme tänä päivänä. Koskaan ei ole ollut tärkeämpää tavoitella henkilökohtaista rauhaa. Kauniissa ja ihastuttavassa uudessa laulussa, jonka veli Nik Day on säveltänyt ja sanoittanut tämän päivän nuorille ja joka on nimeltään ”Rauhan antaa Hän”, julistetaan: ”Kun levoton on maa, Rauhan antaa Hän.”13 Meitä siunattiin, kun saimme tämän laulun juuri ennen maailmanlaajuista koronapandemiaa.
Tämä laulu kuvastaa kauniilla tavalla pyrkimyksiä rauhaan ja tähdentää asianmukaisesti, että rauha on ankkuroitu Jeesuksen Kristuksen elämään ja palvelutehtävään. Presidentti Joseph F. Smith julisti: ”Tuo – – rauhan ja rakkauden henki ei synny maailmassa milloinkaan, ennen kuin ihmiskunta vastaanottaa Jumalan totuuden ja – – sanoman ja tunnustaa Hänen voimansa ja valtuutensa, joka on jumalallinen.”14
Samalla kun emme koskaan peräänny pyrkimyksistämme saavuttaa yleismaailmallinen rauha, meille on vakuutettu, että me voimme saada henkilökohtaisen rauhan, kuten Kristus opettaa. Tämä periaate esitetään Opissa ja liitoissa: ”Vaan tietäkää, että se, joka tekee vanhurskaita tekoja, saa palkkansa, nimittäin rauhan tässä maailmassa ja iankaikkisen elämän tulevassa maailmassa.”15
Mitkä ovat niitä ”vanhurskaita tekoja”, jotka auttavat meitä käsittelemään kiistoja ja vähentämään riitoja sekä löytämään rauhan tässä maailmassa? Kaikki Kristuksen opetukset osoittavat tähän suuntaan. Mainitsen muutamia, jotka ovat mielestäni erityisen tärkeitä.
Ensiksi: Rakastakaa Jumalaa, eläkää Hänen käskyjensä mukaan ja antakaa anteeksi kaikille
Presidentti George Albert Smithistä tuli kirkon presidentti vuonna 1945. Hänet oli tunnettu apostolinvuosinaan rauhaa rakastavana johtajana. Edeltävinä 15 vuotena, ennen kuin hänestä tuli kirkon presidentti, valtavan maailmanlaajuisen lamakauden haasteet ja koettelemukset, joita seurasi toisen maailmansodan aiheuttama kuolema ja hävitys, olivat olleet kaikkea muuta kuin rauhanomaisia.
Toisen maailmansodan päättyessä ensimmäisessä yleiskonferenssissaan kirkon presidenttinä lokakuussa 1945 presidentti Smith muistutti pyhiä Vapahtajan kutsusta rakastaa lähimmäisiään ja antaa anteeksi vihollisilleen ja opetti sitten: ”Tämä on se henki, joka kaikkien myöhempien aikojen pyhien tulee pyrkiä omaksumaan, jos he jonakin päivänä toivovat seisovansa Hänen luonaan ja saavansa Häneltä loistavan tervetulotoivotuksen kotiin.”16
Toiseksi: Tavoitelkaa Hengen hedelmiä
Kirjeessään galatalaisille apostoli Paavali esittää vastakohtina vanhurskauden teot, jotka tekevät meistä kelvollisia perimään Jumalan valtakunnan, ja teot, jotka ilman parannusta voivat sulkea meidät pois sieltä. Niitä, jotka tekevät meistä kelvollisia, ovat Hengen hedelmät ”rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä”17. Paavali mainitsee myös toistemme taakkojen kantamisen ja sen, ettei väsy tekemään hyvää.18 Niihin tekoihin, jotka eivät ole vanhurskaita, hän sisällyttää vihamielisyyden, kiukun ja eripuraisuuden19.
Yksi Vanhan testamentin ajan suurista opetuksista liittyy isä Abrahamiin. Abraham ja hänen veljenpoikansa Loot olivat varakkaita, mutta huomasivat, etteivät he voineet asua yhdessä. Riitojen välttämiseksi Abraham antoi Lootin valita haluamansa maan. Loot valitsi Jordanin alangon, jossa riitti vettä ja joka oli kaunista seutua. Abraham otti haltuunsa vähemmän hedelmällisen Mamren tasangon. Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että sitten Abraham pystytti telttansa ja rakensi ”alttarin Herralle”20. Loot sen sijaan pystytti telttansa kohti Sodomaa.21 Rauhanomaisten suhteiden luomisen osalta opetus on selvä: meidän tulee olla valmiita tekemään myönnytyksiä ja poistamaan eripuraisuutta asioissa, joissa ei ole kyse vanhurskaudesta. Kuten kuningas Benjamin opetti: ”Eikä teillä ole halua vahingoittaa toisianne vaan elää rauhassa.”22 Mutta vanhurskauteen ja opillisiin käskyihin liittyvässä käyttäytymisessä meidän on pysyttävä lujina ja horjumattomina.
Jos haluamme rauhaa, joka on palkintona vanhurskauden teoista, me emme pystytä telttojamme kohti maailmaa. Me pystytämme telttamme kohti temppeliä.
Kolmanneksi: Käyttäkää tahdonvapautta vanhurskauden valitsemiseen
Rauha ja tahdonvapaus kietoutuvat yhteen pelastussuunnitelman keskeisinä osatekijöinä. Kuten kuvaillaan Gospel Topics -artikkelissa ”Agency and Accountability” [Tahdonvapaus ja vastuu], ”tahdonvapaus on Jumalan meille antama kyky ja oikeus valita ja toimia omasta puolestamme”23. Siten tahdonvapaus on sen henkilökohtaisen kasvun ja kokemuksen ytimessä, jotka siunaavat meitä, kun seuraamme Vapahtajaa.24
Tahdonvapaus oli pääkysymys kuolevaisuutta edeltävässä taivaan neuvostossa sekä kiistassa niiden välillä, jotka päättivät seurata Kristusta, ja niiden, jotka seurasivat Saatanaa.25 Se, että luopuisimme ylpeydestä ja halusta hallita ja valitsisimme Vapahtajan, soisi meille mahdollisuuden saada Hänen valoaan ja rauhaansa. Henkilökohtainen rauha olisi kuitenkin uhattuna, kun ihmiset käyttäisivät tahdonvapauttaan vahingollisilla ja loukkaavilla tavoilla.
Olen varma siitä, että rauhallista varmuutta, jota tunsimme sydämessämme, vahvisti tietomme siitä, mitä maailman Vapahtaja tekisi meidän hyväksemme. Tämä esitetään kauniisti julkaisussa Saarnatkaa minun evankeliumiani: ”Kun me luotamme Jeesuksen Kristuksen sovitukseen, Hän voi auttaa meitä kestämään koettelemuksemme, sairautemme ja tuskamme. Me voimme täyttyä ilolla, rauhalla ja lohdutuksella. Jeesuksen Kristuksen sovitus voi oikaista kaiken sen, mikä on elämässä epäoikeudenmukaista.”26
Neljänneksi: Rakentakaamme Siionia sydämessämme ja kodissamme
Me olemme Jumalan lapsia ja kuulumme Hänen perheeseensä. Me kuulumme myös perheeseen, johon synnyimme. Perheinstituutio on sekä onnen että rauhan perusta. Presidentti Russell M. Nelson on opettanut meille – ja tämän pandemian aikana olemme oppineet – että kotiin keskittyvä ja kirkon tukema uskonnon harjoittaminen voi ”hyödyntää perheiden voimaa [ja muuttaa kotimme] uskon pyhäköksi”27. Jos me tällä tavoin harjoitamme uskontoa kodeissamme, me saamme myös tuntea Vapahtajan rauhaa.28 Olemme tietoisia siitä, että monilla teistä ei ole vanhurskaiden kotien siunauksia ja monet kamppailevat säännöllisesti niiden kanssa, jotka valitsevat epävanhurskauden. Vapahtaja voi antaa varjelusta ja rauhaa johdattaen teidät lopulta turvaan ja suojaan elämän myrskyiltä.
Vakuutan teille, että ilo, rakkaus ja täyttymys, joita koetaan rakastavassa, vanhurskaassa perheessä, tuottavat sekä rauhaa että onnellisuutta. Rakkaus ja ystävällisyys ovat sen keskipisteenä, että Siion on sydämessämme ja kodissamme.29
Viidenneksi: Noudattakaa profeettamme tämänhetkisiä kehotuksia
Rauhamme lisääntyy suuresti, kun seuraamme Herran profeettaa, presidentti Russell M. Nelsonia. Meillä on pian tilaisuus kuulla häntä. Häntä on valmistettu maailman perustamisesta asti tähän kutsumukseen. Hänen henkilökohtainen valmistautumisensa on ollut mitä merkittävintä.30
Hän on opettanut meille, että me voimme ”tuntea kestävää rauhaa ja iloa jopa myllerryksen aikoina”, kun pyrimme tulemaan enemmän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kaltaisiksi.31 Hän on neuvonut meitä tekemään parannusta päivittäin saadaksemme Herran ”puhdistavaa, parantavaa ja vahvistavaa voimaa”.32 Todistan henkilökohtaisesti siitä, että rakas profeettamme on saanut ilmoitusta taivaasta ja saa sitä edelleen.
Vaikka kunnioitamme ja tuemme häntä profeettanamme, niin me palvelemme taivaallista Isäämme ja Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta. Me saamme palvelua Pyhältä Hengeltä.
Todistan ja lausun henkilökohtaisen apostolisen todistukseni siitä, että Jeesus Kristus, maailman Vapahtaja ja Lunastaja, johtaa ja ohjaa palautettua kirkkoaan. Hänen elämänsä ja sovitustehtävänsä ovat rauhan todellinen lähde. Hän on Rauhan Ruhtinas. Lausun varman ja vakaan todistukseni siitä, että Hän elää. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.