Muista kärsiviä pyhiäsi, oi Jumalamme
Liittojen pitäminen avaa mahdollisuuden Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin voimaan, joka antaa vahvuutta ja jopa iloa niille teistä, jotka kärsivät.
Taivaallisen Isän onnensuunnitelmaan sisältyy kuolevaisuuden kokemus, jossa kaikkia Hänen lapsiaan koetellaan ja jossa he kohtaavat koettelemuksia.1 Viisi vuotta sitten minulla todettiin syöpä. Olen tuntenut ja tunnen yhä leikkausten, sädehoitojen ja lääkkeiden sivuvaikutusten aiheuttamia fyysisiä kipuja. Olen kokenut emotionaalisia kamppailuja piinaavien unettomien öiden aikana. Lääketieteellisten tilastojen mukaan poistun kuolevaisuudesta luultavasti aiemmin kuin olin koskaan odottanut jättäen joksikin aikaa jälkeeni perheen, joka merkitsee minulle kaikkea.
Riippumatta siitä, missä asumme, erilaisista koettelemuksista ja kuolevaisuuden heikkouksista johtuva fyysinen tai emotionaalinen kärsimys on ollut, on nyt tai tulee jonakin päivänä olemaan osa elämäämme.
Fyysinen kärsimys voi johtua luonnollisesta ikääntymisestä, odottamattomista sairauksista tai satunnaisista onnettomuuksista, nälästä, asunnottomuudesta tai väärinkäytöstä, väkivallan teoista ja sodasta.
Emotionaalinen kärsimys voi johtua ahdistuksesta tai masennuksesta, puolison, vanhemman tai luotetun johtajan pettämisestä, työhön tai talouteen liittyvistä vastoinkäymisistä, muiden epäoikeudenmukaisesta arvostelusta, ystävien, lasten tai muiden perheenjäsenten valinnoista, väkivallasta sen monissa muodoissa, täyttymättömistä unelmista avioliiton tai lasten suhteen, läheisten vakavasta sairaudesta tai varhaisesta kuolemasta tai hyvin monista muista syistä.
Kuinka voi mitenkään kestää sitä ainutlaatuista ja toisinaan heikentävää kärsimystä, jota tulee meidän jokaisen kohdalle?
Onneksi Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa on toivoa, ja toivo voi olla osa myös teidän elämäänne. Tänään puhun neljästä toivon periaatteesta, jotka ovat peräisin pyhistä kirjoituksista, profeettojen opetuksista, monista palvelutyökäynneistä ja omasta jatkuvasta terveyteen liittyvästä koettelemuksestani. Nämä periaatteet ovat paitsi laajasti sovellettavia myös syvästi henkilökohtaisia.
Ensiksi, kärsimykset eivät tarkoita, että Jumala olisi tyytymätön elämäänne. Kaksituhatta vuotta sitten Jeesuksen opetuslapset näkivät sokean miehen temppelin luona ja kysyivät: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?”
Hänen opetuslapsensa näyttivät virheellisesti uskovan, kuten aivan liian monet ihmiset nykyäänkin, että kaikki vastoinkäymiset ja kärsimykset elämässä ovat seurausta synnistä. Mutta Jeesus vastasi: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.”2
Jumalan työnä ja kirkkautena on toteuttaa meidän kuolemattomuutemme ja iankaikkinen elämämme.3 Mutta kuinka koettelemukset ja kärsimykset – varsinkin kärsimykset, jotka johtuvat siitä, että joku toinen käyttää tahdonvapautta synnin tekemiseen4 – voivat lopulta edistää Jumalan työtä?
Herra on sanonut liittokansalleen: ”Minä olen koetellut sinua ahdingon ahjossa.”5 Olipa kärsimystenne syy mikä tahansa, rakastava taivaallinen Isänne voi ohjata ne jalostamaan sieluanne.6 Jalostuneet sielut voivat kantaa muiden kuormia todellisella empatialla ja myötätunnolla.7 Jalostuneet sielut, jotka ovat päässeet ”suuresta ahdingosta”, ovat valmiita elämään iloiten Jumalan luona ikuisesti, ja ”Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet”.8
Toiseksi, taivaallinen Isä on henkilökohtaisesti tietoinen kärsimyksistänne. Koettelemusten keskellä me voimme virheellisesti ajatella, että Jumala on kaukana eikä välitä meidän tuskastamme. Jopa profeetta Joseph Smith ilmaisi tämän tunteen elämänsä heikkona hetkenä. Kun Joseph oli vangittuna Libertyn vankilassa samaan aikaan kun tuhansia myöhempien aikojen pyhiä karkotettiin kodeistaan, hän etsi ymmärrystä rukoilemalla: ”Oi Jumala, missä olet, ja missä on maja, joka kätkee piilopaikkasi?” Hän esitti lopuksi tämän pyynnön: ”Muista kärsiviä pyhiäsi, oi Jumalamme.”9
Herran vastaus tyynnytti Josephia ja kaikkia, jotka kärsivät:
”Poikani, rauha olkoon sielullesi; vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken,
ja sitten, jos kestät ne hyvin, Jumala korottaa sinut korkeuteen.”10
Monet kärsivät pyhät ovat kertoneet minulle, kuinka he ovat kokeneet Jumalan rakkautta koettelemustensa aikana. Muistelen elävästi omaa kokemustani yhdessä vaiheessa syöpäkamppailuani, kun lääkärit eivät olleet vielä diagnosoineet kovien kipujen syytä. Istuin vaimoni kanssa aikomuksenani pitää tavanomainen ruokarukous ennen lounastamme. Sen sijaan saatoin vain itkeä: ”Taivaallinen Isä, autathan minua. Olen niin sairas.” Seuraavien 20–30 sekunnin ajan olin Hänen rakkautensa ympäröimä. Minulle ei annettu mitään syytä sairauteeni, ei mitään tietoa lopputuloksesta eikä mitään helpotusta kipuun. Tunsin vain Hänen puhdasta rakkauttaan, ja se riitti ja riittää.
Todistan, että taivaallinen Isämme, joka huomaa yhdenkin varpusen putoamisen, on tietoinen kärsimyksistänne.11
Kolmanneksi, Jeesus Kristus tarjoaa kaiken mahdollistavaa voimaansa auttaakseen teitä saamaan vahvuutta kestää kärsimyksenne hyvin. Tämä kaiken mahdollistava voima on mahdollinen Hänen sovitustyönsä ansiosta.12 Pelkään, että liian monet kirkon jäsenet ajattelevat, että jos he ovat vain hieman vahvempia, niin he pystyvät selviytymään mistä tahansa kärsimyksestä omin voimin. Se on rankka tapa elää. Tilapäinen hetkellinen voimanne ei koskaan vedä vertoja Vapahtajan äärettömille voimavaroille, jotka vahvistavat sieluanne.13
Mormonin kirjassa opetetaan Jeesuksen Kristuksen ”ottavan päällensä” meidän kipumme, sairautemme ja heikkoutemme, jotta Hän voi auttaa meitä.14 Kuinka voitte hyödyntää Jeesuksen Kristuksen tarjoamaa voimaa, niin että se auttaa teitä ja vahvistaa teitä kärsimyksen hetkinä? Avain on siinä, että sitoudutte Vapahtajaan pitämällä liitot, joita olette tehneet Hänen kanssaan. Me teemme näitä liittoja, kun me saamme pappeuden toimituksia.15
Alman kansa teki kasteenliiton. Myöhemmin he kärsivät orjuudessa ja heitä kiellettiin palvelemasta Jumalaa julkisesti tai edes rukoilemasta ääneen. Silti he pitivät liittonsa parhaansa mukaan rukoilemalla hiljaa sydämessään. Sen tuloksena saatiin jumalallista voimaa. ”Herra vahvisti heitä niin, että he saattoivat kantaa kuormansa helposti.”16
Meidän aikanamme Vapahtaja kutsuu: ”Katsokaa minuun jokaisessa ajatuksessa; älkää epäilkö, älkää pelätkö.”17 Kun pidämme sakramenttiliittomme ja muistamme Hänet aina, Hän lupaa, että Hänen Henkensä on meidän kanssamme. Henki antaa meille voimaa kestää koettelemuksia ja tehdä sen, mihin emme mitenkään pysty omin voimin. Henki voi parantaa meidät, vaikka kuten presidentti James E. Faust opetti, ”osa parantamisesta voi tapahtua toisessa maailmassa”18.
Meitä siunaavat myös temppeliliitot ja -toimitukset, joissa ”ilmenee jumalisuuden voima”19. Kävin erään naisen luona, joka oli menettänyt teini-ikäisen tyttärensä kauheassa onnettomuudessa ja sitten myöhemmin aviomiehensä tämän kuollessa syöpään. Kysyin, miten hän pystyi kestämään tällaista menetystä ja kärsimystä. Hän vastasi, että hänelle antoivat voimaa ne hengelliset vakuutukset iankaikkisesta perheestä, joita hän sai palvellessaan säännöllisesti temppelissä. Lupauksen mukaisesti Herran huoneen toimitukset olivat varustaneet hänet Jumalan voimalla.20
Neljänneksi, päättäkää löytää iloa joka päivä. Niistä, jotka kärsivät, tuntuu usein, että yö vain jatkuu ja jatkuu eikä päivänvaloa tule koskaan. Ei haittaa, vaikka itkee.21 Jos kuitenkin huomaatte jääneenne kärsimyksen synkkien öiden keskelle, niin valitsemalla uskon te voitte herätä riemun kirkkaisiin aamuihin.22
Vierailin esimerkiksi erään syöpähoidossa olevan nuoren äidin luona, joka hymyili majesteettisesti tuolissaan kivusta ja hiusten puuttumisesta huolimatta. Tapasin erään keski-ikäisen avioparin, joka palveli onnellisena nuorten johtohenkilöinä, vaikka he eivät pystyneetkään itse saamaan lapsia. Istuin erään hyvän naisen luona – nuoren isoäidin, äidin ja vaimon – joka menehtyi muutaman päivän kuluttua. Silti perheen kyynelten keskellä oli naurua ja iloisia muistoja.
Nämä kärsivät pyhät ovat esimerkkinä siitä, mitä presidentti Russell M. Nelson on opettanut:
”Elämämme olosuhteet eivät vaikuta kovinkaan paljon tuntemaamme iloon mutta siihen vaikuttaa erittäin paljon se, mihin me keskitymme elämässämme.
Kun elämämme keskittyy Jumalan pelastussuunnitelmaan – – ja Jeesukseen Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa, me voimme tuntea iloa riippumatta siitä, mitä elämässämme tapahtuu – tai ei tapahdu.”23
Todistan24, että taivaallinen Isämme muistaa kärsiviä pyhiään, rakastaa teitä ja on henkilökohtaisesti tietoinen teistä. Meidän Vapahtajamme tietää, miltä teistä tuntuu. ”Totisesti hän on kantanut meidän surumme ja ottanut taakakseen meidän murheemme.”25 Tiedän – koska olen päivittäinen vastaanottaja26 – että liittojen pitäminen avaa mahdollisuuden Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin voimaan, joka antaa vahvuutta ja jopa iloa niille teistä, jotka kärsivät.
Kaikkien niiden puolesta, jotka kärsivät, rukoilen: ”Suokoon Jumala silloin teille, että teidän kuormanne olisivat keveitä ilon tähden hänen Pojastaan.”27 Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.