Olla enemmän Kristuksessa – vertaus kaltevuuskulmasta
Herran ajanlaskussa tärkeintä ei ole se, mistä aloitamme, vaan se, mihin olemme menossa.
Pienenä poikana minulla oli suuret tavoitteet. Eräänä päivänä koulun jälkeen kysyin: ”Äiti, mitä minusta pitäisi tulla, kun kasvan isoksi: koripalloammattilainen vai rocktähti?” Valitettavasti ”hampaaton ihmepoika” Clark ei osoittanut mitään merkkejä tulevasta urheilullisesta tai musiikillisesta menestyksestä. Useista yrityksistä huolimatta minulta evättiin toistuvasti pääsy kouluni edistyneiden oppilaiden opiskeluohjelmaan. Opettajani ehdottivat viimein, että minun pitäisi vain pysyä tavallisella koululuokalla. Ajan mittaan omaksuin korvaavia opiskelutottumuksia. Mutta vasta kun olin lähetystyössä Japanissa, tunsin, että älylliset ja hengelliset mahdollisuuteni alkoivat tulla esiin. Jatkoin ahkeraa työskentelyä. Mutta ensimmäistä kertaa elämässäni otin Herran järjestelmällisesti mukaan kehitykseeni, ja sillä oli suuri vaikutus.
Veljet ja sisaret, tässä kirkossa me uskomme Jumalan kaikkien lasten jumalallisiin mahdollisuuksiin ja kykyymme kehittyä paremmaksi Kristuksessa. Herran ajanlaskussa tärkeintä ei ole se, mistä aloitamme, vaan se, mihin olemme menossa.1
Havainnollistan tätä periaatetta hyödyntämällä erästä matematiikan perusasiaa. Älkää hätääntykö kuullessanne yleiskonferenssissa sanan matematiikka. BYU–Idahon matematiikan opettajakuntamme vakuuttaa minulle, että jopa aloittelija ymmärtää tämän keskeisen käsitteen. Se alkaa suoran yhtälöstä. Meidän vertauksessamme leikkauspiste on suoramme alkukohta. Leikkauspiste voi alkukohtana olla joko korkealla tai matalalla. Suoran kaltevuuskulma voi sitten olla positiivinen, jolloin suora on nouseva, tai negatiivinen, jolloin suora on laskeva.
Meillä kaikilla on erilaiset alkukohdat elämässä – me aloitamme erilaisista lähtökohdista erilaisin elämän antamin eväin. Jotkut syntyvät lähtökohtiin, jotka ovat korkealla ja täynnä mahdollisuuksia. Toiset kohtaavat alkuvaiheen olosuhteet, jotka ovat haasteellisia ja tuntuvat epäoikeudenmukaisilta.2 Sitten edistymme henkilökohtaisen edistymisen kaltevuuskulman mukaisesti. Tulevaisuutemme määräytyy paljon vähemmän lähtökohtamme mukaan ja paljon enemmän kaltevuuskulmamme mukaan. Jeesus Kristus näkee jumalalliset mahdollisuudet riippumatta siitä, mistä aloitamme. Hän näki ne kerjäläisessä, synnintekijässä ja vaivaisessa. Hän näki ne kalastajassa, veronkantajassa ja jopa kiihkoilijassa. Aloitimmepa me mistä tahansa, Kristus ottaa huomioon, mitä me teemme sillä, mitä meille annetaan.3 Kun maailma keskittyy meidän lähtökohtaamme, Jumala keskittyy kaltevuuskulmaamme. Herran laskuopissa Hän tekee kaiken voitavansa auttaakseen meitä kääntämään kaltevuuskulmamme kohti taivasta.
Tämän periaatteen tulisi antaa lohtua niille, joilla on vaikeuksia, ja saada pysähtymään ne, jotka näyttävät saaneen kaikki edut. Saanen aloittaa puhumalla niille, joilla on vaikeat lähtökohdat, jotka liittyvät muun muassa köyhyyteen, rajallisiin koulutusmahdollisuuksiin ja haasteellisiin perhetilanteisiin. Toiset kohtaavat fyysisiä haasteita, mielenterveyteen liittyviä rajoitteita tai voimakkaita geneettisiä ennakkotaipumuksia.4 Jos kamppailette vaikeiden lähtökohtien kanssa, huomaattehan, että Vapahtaja tuntee kamppailumme. Hän ”[otti] päällensä [meidän heikkoutemme], jotta hänen sisimpänsä [voisi täyttyä] armolla – –, jotta hän osaisi – – auttaa [meitä meidän heikkouksiemme] mukaisesti”5.
Saanen antaa kahdenlaista rohkaisua niille, jotka kohtaavat vaikeita alkuolosuhteita. Ensiksi, keskity siihen, mihin olet menossa, äläkä siihen, mistä aloitit. Olisi virheellistä olla välittämättä omista olosuhteistaan – ne ovat todellisia ja niiden pohjalta tulee toimia. Mutta liiallinen keskittyminen vaikeaan lähtökohtaan voi johtaa siihen, että se määrittelee sinut ja jopa rajoittaa kykyäsi valita.6
Vuosia sitten palvelin Bostonissa Massachusettsissa Yhdysvalloissa erään keskustassa asuvien nuorten ryhmän parissa, jolle evankeliumi ja kirkon odotukset olivat suurelta osin vieraita. Oli houkuttelevaa sekoittaa myötätuntoni ja huoleni heidän tilanteestaan haluun madaltaa Jumalan tasovaatimuksia.7 Lopulta tajusin, että voimallisin tapa osoittaa rakkauttani oli se, etten koskaan madaltaisi odotuksiani. Kaiken tietämäni pohjalta me keskityimme yhdessä heidän mahdollisuuksiinsa, ja jokainen heistä alkoi suurentaa kaltevuuskulmaansa. Heidän kasvunsa evankeliumissa oli vähittäistä mutta vakaata. Nykyään he ovat palvelleet lähetystyössä, valmistuneet korkeakoulusta, solmineet avioliiton temppelissä ja menestyvät merkittävällä tavalla henkilökohtaisessa ja ammatillisessa elämässä.
Toiseksi, ota Herra mukaan kaltevuuskulmasi suurentamiseen. Palvellessani BYU–Pathway Worldwide -ohjelman johtajana muistan, kuinka istuin eräässä suuressa hartaustilaisuudessa Limassa Perussa, missä puhujana oli vanhin Carlos A. Godoy. Kun hän katseli kuulijakuntaa, hän näytti häkeltyvän havaitessaan niin monia uskollisia, ensimmäisen sukupolven yliopisto-opiskelijoita. Ehkäpä muistellen omaa polkuaan sellaisten vaikeiden olosuhteiden läpi vanhin Godoy sanoi liikuttuneena: Herra ”auttaa teitä enemmän kuin te voitte auttaa itseänne. Ottakaa siis Herra mukaan tähän kehityskulkuun.”8 Profeetta Nefi opetti: ”Sillä me tiedämme, että armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä.”9 Meidän täytyy tehdä parhaamme10, mihin sisältyy parannus, mutta vain Herran armosta me voimme toteuttaa jumalalliset mahdollisuutemme.11
Lopuksi saanen antaa kaksi neuvoa niille, joilla on korkeammat lähtökohdat. Ensinnäkin, voisimmeko osoittaa hieman nöyryyttä olosuhteista, joita emme ehkä ole itse luoneet? Kuten BYU:n entinen rehtori Rex E. Lee sanoi opiskelijoilleen: ”Me kaikki olemme juoneet kaivoista, joita emme ole kaivaneet, ja lämmitelleet itseämme tulisijojen ääressä, joita emme ole rakentaneet.”12 Sitten hän kutsui opiskelijoitaan antamaan hyvän kiertää ja täyttämään uudelleen koulutuskaivoja, joita aiemmat pioneerit olivat kaivaneet. Se, ettei kylvä uudelleen muiden raivaamia peltoja, voi olla samaa kuin se, että palauttaa talentin hankkimatta sillä voittoa.
Toiseksi, keskittyminen korkeaan lähtökohtaan voi usein saada meidät tuntemaan, että me menestymme, kun itse asiassa sisäinen kaltevuuskulmamme saattaa olla varsin olematon. Harvardin professori Clayton M. Christensen on opettanut, että menestyvimmät ihmiset ovat nöyrimpiä, koska heillä on riittävästi itseluottamusta ottaa vastaan oikaisua ja opetusta keneltä tahansa.13 Vanhin D. Todd Christofferson neuvoi meitä ”[ottamaan] auliisti vastaan ja jopa [tavoittelemaan] oikaisua”14. Silloinkin kun asiat näyttävät sujuvan hyvin, meidän täytyy etsiä tilaisuuksia kehittyä pyytämällä sitä rukouksessa.
Riippumatta siitä, aloitammeko yltäkylläisissä vai vaikeissa olosuhteissa, niin me toteutamme korkeimmat mahdollisuutemme vain, kun teemme Jumalasta kumppanimme. Keskustelin hiljattain erään valtakunnallisesti tunnetun opettajan kanssa, joka tiedusteli BYU–Pathway-ohjelman menestystä. Hän oli älykäs ja hänen kysymyksensä oli vilpitön, mutta hän halusi selvästi maallisen vastauksen. Kerroin hänelle sitouttamisohjelmistamme ja opastamispyrkimyksistämme. Mutta sanoin lopuksi: ”Nämä kaikki ovat hyviä käytäntöjä, mutta todellinen syy siihen, että oppilaamme edistyvät, on se, että me opetamme heille heidän jumalallisia mahdollisuuksiaan. Kuvitelkaa, että koko elämänne ajan teille on sanottu, että te ette koskaan pystyisi menestymään. Miettikää sitten, mikä vaikutus olisi sillä opetuksella, että te olette todellinen Jumalan poika tai tytär, jolla on jumalalliset mahdollisuudet.” Hän oli hetken vaiti ja vastasi sitten yksinkertaisesti: ”Se on voimallista.”
Veljet ja sisaret, yksi tämän Herran kirkon ihmeistä on se, että meistä jokaisesta voi tulla jotakin enemmän Kristuksessa. En tiedä mitään muuta järjestöä, joka antaisi jäsenilleen enemmän mahdollisuuksia palvella, panna hyvä kiertämään, tehdä parannusta ja tulla paremmiksi ihmisiksi. Aloitammepa yltäkylläisistä tai vaikeista hengellisistä olosuhteista, pitäkäämme katseemme ja kaltevuuskulmamme kohti taivasta. Kun teemme niin, Kristus kohottaa meidät korkeammalle. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.