Eikö edes Gileadissa ole balsamia?
Vapahtajan parantava voima on paitsi Hänen kykynsä parantaa meidän ruumiimme myös – kenties vieläkin tärkeämpää – Hänen kykynsä parantaa meidän sydämemme.
Pian lähetystyöni jälkeen, kun opiskelin Brigham Youngin yliopistossa, sain puhelun isältäni. Hän kertoi minulle, että hänellä oli todettu haimasyöpä ja että vaikka hänen selviytymismahdollisuutensa olivat heikot, niin hän oli päättänyt parantua ja jatkaa normaalia elämäänsä. Tuo puhelu oli minulle vakavoittava hetki. Isäni oli ollut piispani, ystäväni ja neuvojani. Kun äitini, sisarukseni ja minä mietimme tulevaisuutta, se näytti synkältä. Nuorempi veljeni Dave palveli lähetystyössä New Yorkissa ja osallistui etänä näihin vaikeisiin perhetapahtumiin.
Silloiset lääkärit ehdottivat leikkausta, jolla syövän leviämistä pyrittäisiin rajoittamaan. Perheemme paastosi ja rukoili vilpittömästi ihmettä. Minusta tuntui, että meillä oli riittävästi uskoa siihen, että isäni voisi parantua. Juuri ennen leikkausta vanhempi veljeni Norm ja minä annoimme isälleni siunauksen. Koko sen uskon turvin, jota meillä oli, me rukoilimme, että hän parantuisi.
Leikkauksen oli määrä kestää monta tuntia, mutta jo lyhyen ajan kuluttua lääkäri tuli odotushuoneeseen tapaamaan perhettämme. Hän kertoi meille, että kun he aloittivat leikkauksen, he näkivät, että syöpä oli levinnyt kaikkialle isäni kehoon. Heidän havaintojensa perusteella isälläni olisi vain muutama kuukausi elinaikaa. Me olimme järkyttyneitä.
Kun isäni heräsi leikkauksesta, hän halusi innokkaasti tietää, oliko toimenpide onnistunut. Kerroimme hänelle synkät uutiset.
Paastosimme ja rukoilimme edelleen, että tapahtuisi ihme. Kun isäni terveys heikkeni nopeasti, aloimme rukoilla, että hän voisi vapautua kivusta. Lopulta, kun hänen tilansa huononi, pyysimme Herraa antamaan hänen kuolla nopeasti. Vain muutama kuukausi leikkauksen jälkeen, kuten kirurgi oli ennustanut, isäni kuoli.
Seurakunnan jäsenet ja perheystävät osoittivat perheellemme runsaasti rakkautta ja huolenpitoa. Meillä oli kauniit hautajaiset, joissa kunnioitettiin isäni elämää. Kuitenkin kun aikaa kului ja koimme isäni poissaolon aiheuttamaa tuskaa, minä aloin ihmetellä, miksei isäni ollut parantunut. Mietin, eikö uskoni ollut kyllin vahva. Miksi jotkut perheet saivat ihmeen, mutta meidän perheemme ei saanut? Olin oppinut lähetystyössäni etsimään vastauksia pyhistä kirjoituksista, niinpä aloin tutkia pyhiä kirjoituksia.
Vanhassa testamentissa kerrotaan hyvänhajuisesta pihkasta tai voiteesta, jota käytettiin haavojen parantamiseen ja jota tehtiin Gileadissa kasvaneesta pensaasta. Vanhan testamentin aikoina voide tuli tunnetuksi ”Gileadin balsamina”.1 Profeetta Jeremia suri onnettomuuksia, joita hän havaitsi kansansa keskuudessa, ja toivoi parantumista. Jeremia kysyi: ”Eikö edes Gileadissa ole balsamia, eikö sieltäkään löydy parantajaa?”2 Kirjallisuudessa, musiikissa ja taiteessa Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen on usein viitattu Gileadin balsamina Hänen huomattavan parantavan voimansa vuoksi. Jeremian tavoin mietin: ”Eikö edes Gileadissa ole balsamia Nielsonin perheelle?”
Uuden testamentin luvussa Mark. 2 Vapahtaja on Kapernaumissa. Sana Vapahtajan parantavasta voimasta oli levinnyt kaikkialle maahan, ja monet ihmiset matkasivat Kapernaumiin Vapahtajan parannettaviksi. Sen talon ympärille, jossa Vapahtaja oli, kokoontui niin paljon ihmisiä, ettei siellä ollut tilaa Hänen ottaa kaikkia vastaan. Neljä miestä kantoi halvaantunutta miestä Vapahtajan parannettavaksi. He eivät päässeet väkijoukon läpi, ja niinpä he purkivat talon kattoa ja laskivat miehen maahan.
Lukiessani tätä kertomusta yllätyin siitä, mitä Vapahtaja sanoi tavatessaan tämän miehen: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”3 Ajattelin, että jos itse olisin ollut yksi niistä neljästä, jotka olivat kantaneet tätä miestä, olisin saattanut sanoa Vapahtajalle: ”Itse asiassa toimme hänet tänne parannettavaksi.” Luulen, että Vapahtaja olisi saattanut vastata: ”Minä paransinkin hänet.” Oliko mahdollista, etten ollut täysin ymmärtänyt – että Vapahtajan parantava voima oli paitsi Hänen kykynsä parantaa meidän ruumiimme myös – kenties vieläkin tärkeämpää – Hänen kykynsä parantaa meidän sydämemme ja perheeni särkyneet sydämet?
Vapahtaja antoi tärkeän opetuksen tämän kokemuksen kautta, kun Hän lopulta paransi tämän miehen fyysisesti. Minulle kävi selväksi, että Hänen sanomansa oli, että Hän voisi koskettaa niiden silmiä, jotka olivat sokeita, ja he pystyisivät näkemään. Hän voisi koskettaa niiden korvia, jotka olivat kuuroja, ja he pystyisivät kuulemaan. Hän voisi koskettaa niiden jalkoja, jotka eivät pystyneet kävelemään, ja he pystyisivät kävelemään. Hän voi parantaa silmämme, korvamme ja jalkamme, mutta mikä tärkeintä, Hän voi parantaa sydämemme, kun Hän puhdistaa meidät synnistä ja kohottaa meidät läpi vaikeiden koettelemusten.
Kun Vapahtaja ilmestyy ihmisille Mormonin kirjassa ylösnousemuksensa jälkeen, Hän puhuu jälleen parantavasta voimastaan. Nefiläiset kuulevat Hänen äänensä taivaasta sanovan: ”Ettekö nyt palaa minun luokseni ja tee parannusta synneistänne ja käänny, jotta minä voin parantaa teidät?”4 Myöhemmin Vapahtaja opettaa: ”Sillä kukaties he vielä palaavat ja tekevät parannuksen ja tulevat minun luokseni täysin vilpittömin sydämin, ja minä parannan heidät.”5 Vapahtaja ei viitannut fyysiseen parantumiseen vaan pikemminkin heidän sielujensa hengelliseen parantumiseen.
Moroni antaa lisää ymmärrystä, kun hän lainaa isänsä Mormonin sanoja. Puhuttuaan ihmeistä Mormon selittää: ”Ja Kristus on sanonut: Jos teillä on usko minuun, teillä on voima tehdä kaikki, minkä minä näen hyväksi.”6 Opin, että uskoni kohteena täytyy olla Jeesus Kristus ja että minun piti hyväksyä se, minkä Hän näki hyväksi, osoittaessani uskoa Häneen. Ymmärrän nyt, että isäni poismeno oli hyväksi Jumalan suunnitelmassa. Kun nykyään panen käteni jonkun pään päälle siunatakseni häntä, uskoni kohdistuu Jeesukseen Kristukseen ja ymmärrän, että ihminen voi parantua ja parantuukin fyysisesti, jos Kristus näkee sen hyväksi.
Vapahtajan sovitus, joka tuo meidän ulottuvillemme sekä Hänen lunastavan että kaiken mahdollistavan voimansa, on suurin siunaus, minkä Jeesus Kristus tarjoaa kaikille. Kun teemme parannuksen täysin vilpittömin sydämin, Vapahtaja puhdistaa meidät synnistä. Kun me iloiten alistamme tahtomme Isän tahtoon vaikeimmissakin olosuhteissa, Vapahtaja nostaa ja keventää kuormiamme.7
Mutta tässä on se suurempi opetus, jonka sain. Olin erehtynyt luulemaan, että Vapahtajan parantava voima ei ollut toiminut perheeni hyväksi. Kun nyt katson taaksepäin kypsemmin silmin ja suuremmalla kokemuksella, huomaan, että Vapahtajan parantava voima kävi ilmi jokaisen perheeni jäsenen elämässä. Olin niin keskittynyt fyysiseen parantumiseen, etten nähnyt ihmeitä, joita oli tapahtunut. Herra vahvisti ja kohotti äitiäni tässä vaikeassa koettelemuksessa yli hänen kykyjensä, ja hän eli pitkän ja antoisan elämän. Hänellä oli merkittävän myönteinen vaikutus lapsiinsa ja lastenlapsiinsa. Herra siunasi minua ja sisaruksiani rakkaudella, ykseydellä, uskolla ja kestävyydellä, joista tuli tärkeä osa elämäämme ja jotka ovat sitä yhä tänäkin päivänä.
Mutta entä isäni? Kuten kaikki ne, jotka tekevät parannuksen, hänkin parantui hengellisesti tavoitellessaan ja saadessaan siunauksia, joita voi saada Vapahtajan sovituksen ansiosta. Hän sai syntinsä anteeksi ja odottaa nyt ylösnousemuksen ihmettä. Apostoli Paavali opetti: ”Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi.”8 Sanoin Vapahtajalle: ”Toimme isäni Sinun luoksesi, jotta parantaisit hänet”, ja minulle on nyt käynyt selväksi, että Vapahtaja todellakin paransi isäni. Gileadin balsami toimi Nielsonin perheen hyväksi – ei sillä tavoin kuin olimme luulleet, vaan vielä merkittävämmällä tavalla, joka on siunannut ja edelleen siunaa elämäämme.
Uuden testamentin luvussa Joh. 6 Vapahtaja teki mitä mielenkiintoisimman ihmeen. Vain muutamalla kalalla ja muutamalla leivällä Vapahtaja ruokki viisituhatta ihmistä. Olen lukenut tämän kertomuksen monta kertaa, mutta eräs osa tuosta kokemuksesta oli jäänyt minulta huomaamatta, ja nyt sillä on minulle suuri merkitys. Kun Vapahtaja oli ruokkinut viisituhatta ihmistä, Hän pyysi opetuslapsiaan kokoamaan tähteeksi jääneet palaset, joista kertyi kaksitoista täyttä korillista. Olen miettinyt, miksi Vapahtaja käytti aikaa siihen. Minulle on käynyt selväksi, että yksi opetus, jonka voimme oppia tuosta tapahtumasta, on tämä: Hän pystyy ruokkimaan viisituhatta ihmistä, ja siitä jää ylikin. ”Minun armoni riittää kaikille ihmisille.”9 Vapahtajan lunastava ja parantava voima voi kattaa minkä tahansa synnin, haavan tai koettelemuksen – riippumatta siitä, kuinka suuri tai kuinka vaikea se on – ja siitä jää ylikin. Hänen armonsa riittää.
Tämän tiedon avulla me voimme kulkea eteenpäin uskossa tietäen, että kun vaikeita aikoja tulee – ja niitä varmasti tulee – tai kun synti valtaa elämämme, Vapahtajalla on parantaminen ”siipiensä alla”10 ja Hän kutsuu meitä tulemaan Hänen luokseen.
Todistan teille Gileadin balsamista, Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Lunastajastamme, ja Hänen ihmeellisestä parantavasta voimastaan. Lausun todistukseni Hänen halustaan parantaa teidät. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.