Yleiskonferenssi
Kristuksen rauha poistaa vihamielisyyden
Lokakuun 2021 yleiskonferenssi


Kristuksen rauha poistaa vihamielisyyden

Kun Kristuksen rakkaus ympäröi elämämme, me suhtaudumme erimielisyyksiin sävyisyyttä, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä osoittaen.

Rakkaat veljeni ja sisareni, rasituskokeen aikana sydämen kuormitusta lisätään. Sydämen, joka kestää kävelyä, voi olla vaikea kestää juoksemista ylämäkeen. Tällä tavoin rasituskoe voi paljastaa piilevän sairauden, joka ei muutoin kävisi ilmi. Mahdolliset havaitut ongelmat voidaan sitten hoitaa, ennen kuin ne aiheuttavat vakavia ongelmia päivittäisessä elämässä.

Koronapandemia on epäilemättä ollut maailmanlaajuinen rasituskoe! Kokeen tulokset ovat olleet kahtalaisia. Turvallisia ja tehokkaita rokotteita on kehitetty.1 Lääketieteen ammattilaiset, opettajat, hoitajat ja muut ovat tehneet sankarillisia uhrauksia – ja tekevät niitä yhä. Monet ihmiset ovat osoittaneet anteliaisuutta ja ystävällisyyttä – ja osoittavat niitä yhä. Esiin on kuitenkin tullut piileviä epäkohtia. Haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ovat kärsineet – ja kärsivät yhä. Niitä, jotka työskentelevät näiden taustalla olevien eriarvoisuuksien voittamiseksi, tulee kannustaa ja kiittää.

Pandemia on myös hengellinen rasituskoe Vapahtajan kirkolle ja sen jäsenille. Tulokset ovat samalla tavoin kahtalaisia. Elämäämme ovat siunanneet palvelutyö ”korkeammalla ja pyhemmällä tavalla”2, Tule ja seuraa minua -opetusohjelma sekä kotiin keskittyvä, kirkon tukema evankeliumin oppiminen. Monet ovat antaneet myötätuntoista apua ja lohtua näinä vaikeina aikoina ja antavat sitä yhä.3

Joissakin tapauksissa hengellinen rasituskoe on kuitenkin tuonut esiin taipumuksia kiistoihin ja erimielisyyksiin. Tämä viittaa siihen, että meidän on tehtävä työtä muuttaaksemme sydäntämme ja ollaksemme yhtä Vapahtajan todellisina opetuslapsina. Tämä ei ole uusi haaste, mutta se on ratkaisevan tärkeä.4

Kun Vapahtaja vieraili nefiläisten luona, Hän opetti: ”Eikä teidän keskuudessanne pidä olla kiistoja. – – Se, jossa on kiistelyn henki, ei ole minusta vaan on Perkeleestä, joka on kiistelyn isä, ja hän yllyttää ihmisten sydämet kiistelemään vihaisina keskenään.”5 Kun kiistelemme vihaisina keskenämme, Saatana nauraa ja taivaan Jumala itkee.6

Saatana nauraa ja Jumala itkee ainakin kahdesta syystä. Ensiksi, kiistely heikentää yhteistä todistustamme maailmalle Jeesuksesta Kristuksesta ja lunastuksesta, joka tulee Kristuksen ”ansioiden ja laupeuden ja armon kautta”7. Vapahtaja sanoi: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! – – Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”8 Käänteinenkin on totta – jokainen tietää, että me emme ole Hänen opetuslapsiaan, kun emme osoita rakkautta toisiamme kohtaan. Hänen myöhempien aikojen työnsä vaarantuu, kun kiistaa tai vihamielisyyttä9 esiintyy Hänen opetuslastensa keskuudessa10. Sitä paitsi kiistely on hengellisesti epäterveellistä meille yksilöinä. Meiltä riistetään rauha, ilo ja lepo, ja kykymme tuntea Hengen vaikutusta vaarantuu.

Jeesus Kristus selitti, että Hänen oppinsa ”ei ole yllyttää ihmisten sydämiä vihaisina toisiaan vastaan, vaan [Hänen oppinsa] on, että sellaisen on loputtava”11. Jos loukkaannun herkästi tai reagoin mielipide-eroihin suuttumalla tai tuomitsemalla, minä ”epäonnistun” hengellisessä rasituskokeessa. Tämä epäonnistunut koe ei tarkoita sitä, ettei minulla olisi toivoa. Pikemminkin se tuo esiin, että minun pitää muuttua. Ja se on hyvä tietää.

Kun Vapahtaja oli käynyt Amerikan mantereella, kansa oli yhtä. ”Eikä koko maassa ollut mitään kiistaa.”12 Luuletteko, että ihmiset olivat yhtä siksi, että he olivat kaikki samanlaisia tai koska heillä ei ollut mitään mielipide-eroja? Epäilen sitä. Sen sijaan kiistely ja vihamielisyys katosivat, koska he asettivat Vapahtajan opetuslapseuden omassa elämässään kaiken muun edelle. Heidän erimielisyytensä kalpenivat verrattuna heidän yhteiseen rakkauteensa Vapahtajaa kohtaan, ja he olivat yhtä ”Jumalan valtakunnan [perillisinä]”13. Tuloksena oli, että ”[ei] voinut olla onnellisempaa kansaa – – niiden kansojen joukossa, jotka Jumalan käsi oli luonut”14.

Ykseys edellyttää ponnistelua.15 Se syntyy, kun vaalimme Jumalan rakkautta sydämessämme16 ja keskitymme iankaikkiseen päämääräämme.17 Meitä yhdistää meidän yhteinen, ensisijainen identiteettimme Jumalan lapsina18 ja meidän sitoutumisemme palautetun evankeliumin totuuksiin. Meidän rakkautemme Jumalaa kohtaan ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena olemisemme puolestaan saavat aikaan aitoa huolenpitoa muita kohtaan. Me arvostamme muiden ominaisuuksien, näkökulmien ja kykyjen kaleidoskooppia.19 Ellemme pysty asettamaan Jeesuksen Kristuksen opetuslapseutta omassa elämässämme henkilökohtaisten intressien ja näkemysten edelle, meidän tulee tarkastella uudelleen tärkeysjärjestystämme ja muuttua.

Saatamme olla taipuvaisia sanomaan: ”Tietenkin meillä voi olla ykseyttä – jos vain sinä olisit samaa mieltä kanssani!” Parempi lähestymistapa on kysyä: ”Mitä minä voin tehdä edistääkseni ykseyttä? Kuinka voin toimia auttaakseni tätä henkilöä pääsemään lähemmäksi Kristusta? Mitä voin tehdä vähentääkseni kiistelyä ja rakentaakseni myötätuntoisen ja huolehtivan kirkkoyhteisön?”

Kun Kristuksen rakkaus ympäröi elämämme20, me suhtaudumme erimielisyyksiin sävyisyyttä, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä osoittaen.21 Me kannamme vähemmän huolta omista tunteistamme ja enemmän lähimmäisemme tunteista. Me pyrimme ”sovittelemaan ja edistämään ykseyttä”22. Me emme ryhdy ”kiistelemään mielipiteistä”, tuomitsemaan niitä, joiden kanssa olemme eri mieltä, tai yrittämään saada heitä kompastumaan.23 Sen sijaan oletamme, että ne, joiden kanssa olemme eri mieltä, tekevät parhaansa niiden elämänkokemusten pohjalta, joita heillä on.

Vaimoni toimi juristina yli 20 vuotta. Asianajajana hän työskenteli usein muiden kanssa, jotka puolustivat selkeästi vastakkaisia näkemyksiä. Mutta hän oppi olemaan eri mieltä olematta töykeä tai vihainen. Hän saattoi sanoa vastakkaiselle osapuolelle: ”Ymmärrän, ettemme ole samaa mieltä tästä asiasta. Pidän sinusta. Kunnioitan mielipidettäsi. Toivon, että voit osoittaa minulle samaa kohteliaisuutta.” Tämän ansiosta he pystyivät eroista huolimatta usein kokemaan keskinäistä kunnioitusta ja jopa ystävyyttä.

Jopa entiset viholliset voivat yhdistyä Vapahtajan opetuslapseudessa.24 Vuonna 2006 osallistuin Helsingin temppelin vihkimistilaisuuteen kunnioittaakseni isääni ja isovanhempiani, jotka olivat olleet kirkon varhaisia käännynnäisiä Suomessa. Suomalaiset, isäni mukaan lukien, olivat vuosikymmeniä haaveilleet temppelistä Suomessa. Siihen aikaan temppelipiiri kattoi Suomen, Viron, Latvian, Liettuan, Valko-Venäjän ja Venäjän.

Vihkimistilaisuudessa sain tietää jotakin yllättävää. Temppelin yleisen toiminnan ensimmäinen päivä oli varattu venäläisille jäsenille temppelitoimitusten suorittamista varten. On vaikea selittää, kuinka hämmästyttävää se oli. Venäjä ja Suomi olivat vuosisatojen mittaan käyneet monia sotia. Isäni tunsi epäluuloa ja vastenmielisyyttä paitsi Venäjää myös kaikkia venäläisiä kohtaan. Hän oli ilmaissut näitä tunteita palavasti, ja hänen tunteensa olivat sille ajalle tyypillistä suomalaisten vihamielisyyttä Venäjää kohtaan. Hän oli opetellut ulkoa eeppisiä runoja, jotka kertoivat 1800-luvun sodankäynnistä suomalaisten ja venäläisten välillä. Hänen kokemuksensa toisen maailmansodan aikana, kun Suomi ja Venäjä olivat jälleen vastakkain, eivät muuttaneet hänen mielipiteitään.

Vuosi ennen Helsingin temppelin vihkimistilaisuutta temppelikomitea, joka koostui yksinomaan suomalaisista jäsenistä, kokoontui keskustelemaan vihkimissuunnitelmista. Kokouksen aikana joku huomasi, että venäläiset pyhät matkustaisivat useita päiviä osallistuakseen vihkimistilaisuuteen ja saattaisivat toivoa saavansa temppelisiunauksensa ennen kotiinpaluuta. Komitean puheenjohtaja, veli Sven Eklund ehdotti, että suomalaiset voisivat odottaa hieman pidempään ja että venäläiset voisivat olla ensimmäisiä jäseniä, jotka suorittaisivat temppelitoimituksia temppelissä. Kaikki komitean jäsenet olivat samaa mieltä. Uskolliset suomalaiset myöhempien aikojen pyhät siirsivät omia temppelisiunauksiaan myöhemmäksi, jotta venäläiset pyhät voisivat päästä temppeliin.

Vyöhykkeenjohtaja, vanhin Dennis B. Neuenschwander, joka oli läsnä tuossa temppelikomitean kokouksessa, kirjoitti myöhemmin: ”En ole koskaan ollut ylpeämpi suomalaisista kuin olin tänä hetkenä. Suomen vaikea historia itänaapurinsa kanssa – – ja heidän innostuksensa siitä, että vihdoinkin [temppeli] rakennetaan heidän omalle maaperälleen, pantiin syrjään. Se, että venäläiset päästettiin temppeliin ensimmäisinä, [oli] osoitus rakkaudesta ja uhrautumisesta.”25

Kun kerroin tästä hyväntahtoisuudesta isälleni, hänen sydämensä suli ja hän itki – mikä oli hyvin harvinaista sille tyynelle suomalaiselle. Siitä lähtien hän ei kolme vuotta myöhemmin tapahtuneeseen kuolemaansa saakka enää koskaan ilmaissut kielteisiä tunteita Venäjää kohtaan. Muiden suomalaisten esimerkin innoittamana isäni päätti asettaa Jeesuksen Kristuksen opetuslapseuden omassa elämässään kaiken muun edelle. Suomalaiset eivät olleet yhtään vähemmän suomalaisia. Venäläiset eivät olleet yhtään vähemmän venäläisiä. Kumpikaan ryhmä ei vihamielisyyden tukahduttamiseksi hylännyt kulttuuriaan, historiaansa tai kokemuksiaan. Heidän ei tarvinnut. Sen sijaan he päättivät asettaa Jeesuksen Kristuksen opetuslapseuden omassa elämässään tärkeimmälle sijalle.26

Jos he pystyvät siihen, niin pystymme mekin. Me voimme tuoda perintömme, kulttuurimme ja kokemuksemme Jeesuksen Kristuksen kirkkoon. Samuel ei piilotellut lamanilaista perimäänsä27, eikä Mormon piilotellut nefiläistä perimäänsä28. Mutta kumpikin asetti Vapahtajan opetuslapseuden omassa elämässään ensimmäiselle sijalle.

Ellemme me ole yhtä, me emme ole Hänen.29 Kutsuni on, että olemme uskollisia asettaessamme rakkautemme Jumalaa kohtaan ja Vapahtajan opetuslapseuden omassa elämässämme kaiken muun edelle.30 Pitäkäämme yllä opetuslapseuteemme kuuluvaa liittoa – liittoa olla yhtä.

Noudattakaamme niiden pyhien esimerkkiä, joista tulee menestyksekkäästi Kristuksen opetuslapsia eri puolilla maailmaa. Me voimme turvata Jeesukseen Kristukseen, joka on ”meidän rauhamme. Hän on [sovitusuhrillaan] hajottanut [meitä] erottaneen vihollisuuden muurin.”31 Todistuksemme Jeesuksesta Kristuksesta maailmalle vahvistuu, ja me pysymme hengellisesti terveinä.32 Todistan, että kun me ”kartamme kiistelyä” ja kun olemme ”Herran kaltaisia rakkaudessa ja yhtä Hänen kanssaan uskossa”, niin Hänen rauhansa on meidän kanssamme.33 Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Ks. ”Ensimmäinen presidenttikunta kehottaa myöhempien aikojen pyhiä käyttämään tarpeen mukaan kasvosuojia ja hankkimaan koronarokotuksen”, Uutishuone, 24. elokuuta 2021, uutiset.jeesuksenkristuksenkirkko.org; ”Vaccines Explained”, Maailman terveysjärjestö (WHO), who.int/emergencies/diseases/novel-coronavirus-2019/covid-19-vaccines/explainers; ”Safety of COVID-19 Vaccines”, Yhdysvaltain tartuntatautikeskus (CDC), 27. syyskuuta 2021, cdc.gov/coronavirus/2019-ncov/vaccines/safety/safety-of-vaccines.html; ”COVID-19 Vaccine Effectiveness and Safety”, Morbidity and Mortality Weekly Report, Yhdysvaltain tartuntatautikeskus (CDC), cdc.gov/mmwr/covid19_vaccine_safety.html.

  2. Russell M. Nelson, ”Sisarten osallistuminen Israelin kokoamiseen”, Liahona, marraskuu 2018, s. 69.

  3. Ks. OL 81:5.

  4. Monet apostolit ja profeetat ovat vuosien varrella käsitelleet ykseyttä ja kiistaa. Ks. esim. Marvin J. Ashton, ”Ei aikaa kiistelyyn”, Valkeus, lokakuu 1978, s. 11–15; Marion G. Romney, ”Ykseys”, Valkeus, lokakuu 1983, s. 29–31; Russell M. Nelson, ”Riidan syöpä”, Valkeus, heinäkuu 1989, s. 61–63; Russell M. Nelson, ”Liiton lapsia”, Valkeus, heinäkuu 1995, s. 32–35; Henry B. Eyring, ”Että me yhtä olisimme”, Valkeus, heinäkuu 1998, s. 74–77; D. Todd Christofferson, ”Tulkaa Siioniin”, Liahona, marraskuu 2008, s. 37–40; Jeffrey R. Holland, ”Sovinnonteon palvelutehtävä”, Liahona, marraskuu 2018, s. 77–79; Quentin L. Cook, ”Sydämet yhteen liittyneinä vanhurskaudessa ja ykseydessä”, Liahona, marraskuu 2020, s. 18–22; Gary E. Stevenson, ”Sydämet yhteen liittyneinä”, Liahona, toukokuu 2021, s. 19–23.

  5. 3. Nefi 11:28–29.

  6. Ks. Moos. 7:26, 28, 33. Tämä ei tarkoita, että Vapahtajan sovitusuhri jatkuisi tai että Hän kärsisi edelleen. Jeesus Kristus on suorittanut sovituksen kokonaan. Kuitenkin Hänen ääretön ja täydellinen empatiansa ja myötätuntonsa, jonka Hän omaksui sovitusuhrinsa suorittamisen tuloksena, sallii Hänen tuntea pettymystä ja surua.

  7. 2. Nefi 2:8.

  8. Joh. 13:34–35.

  9. Vihamielisyys on tila tai tunne, jossa vastustetaan aktiivisesti jotakuta tai jotakin; se tarkoittaa vihanpitoa, vastakkainasettelua, vihamielisiä tunteita, kaunaa ja syvään juurtunutta vastenmielisyyttä tai pahaa tahtoa. Kreikankielinen sana, joka on käännetty ”vihamielisyydeksi”, käännetään myös ”vihaksi”. Sen vastakohta on agape, joka on käännetty ”rakkaudeksi”. Ks. James Strong, The New Strong’s Expanded Exhaustive Concordance of the Bible, 2010, kreikankielinen sanakirjaosio, nro 2189.

  10. Ks. Joh. 17:21, 23.

  11. 3. Nefi 11:30.

  12. 4. Nefi 1:18.

  13. 4. Nefi 1:17.

  14. 4. Nefi 1:16.

  15. Presidentti Russell M. Nelson on sanonut: ”Herra rakastaa ponnistelemista” (Joy D. Jonesin puheessa ”Aivan erityisen korkea kutsumus”, Liahona, toukokuu 2020, s. 16).

  16. Ks. 4. Nefi 1:15. On niitä, jotka ovat saavuttaneet tällaisen ykseyden. Henokin aikoina ”Herra kutsui kansaansa Siioniksi, koska sillä oli yksi sydän ja yksi mieli ja se asui vanhurskaudessa; eikä sen keskuudessa ollut köyhiä” (Moos. 7:18).

  17. Ks. Moosia 18:21.

  18. Ks. Ap. t. 17:29; Ps. 82:6.

  19. Ks. 1. Kor. 12:12–27.

  20. Ks. Moroni 7:47–48.

  21. Ks. OL 107:30–31.

  22. Dallin H. Oaks, ”Puolustamme Jumalan innoittamaa perustuslakiamme”, Liahona, toukokuu 2021, s. 107.

  23. Room. 14:1–3, 13, 21.

  24. Vapahtaja arvosteli opetuslapsiaan, jotka ”etsivät muinaisina aikoina syytä toinen toistaan vastaan eivätkä antaneet toisilleen anteeksi sydämessään; ja tämän pahuuden tähden heitä ahdistettiin ja kuritettiin ankarasti. Sen tähden”, Jesus kehotti myöhempien aikojen opetuslapsiaan, ”minä sanon teille, että teidän tulee antaa anteeksi toinen toisellenne.” (OL 64:8–9.)

  25. Vanhin Dennis B. Neuenschwander, henkilökohtainen yhteydenpito.

  26. Suomalaisille tyypillisellä tavalla, kun veli Eklund keskusteli tästä päätöksestä, hän sanoi sen olevan yksinkertaisesti loogista. Sen sijaan että hän olisi ylistänyt suomalaisten jalomielisyyttä, hän ilmaisi arvostavansa venäläisiä. Suomalaiset olivat kiitollisia venäläisten merkittävästä panoksesta Helsingin temppelissä tehtävään työhön. (Sven Eklund, henkilökohtainen yhteydenpito.)

  27. Ks. Hel. 13:2, 5.

  28. Ks. 3. Nefi 5:13, 20.

  29. Ks. OL 38:27.

  30. Ks. Luuk. 14:25–33.

  31. Ef. 2:14–15.

  32. Ks. Ef. 2:19.

  33. Ks. Russell M. Nelson, ”Riidan syöpä”, Valkeus, heinäkuu 1989, s. 63.