Vapahtajan kestävä myötätunto
Myötätunnon osoittaminen muita kohtaan on Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ydin.
Yksi vaikuttavimmista periaatteista, mitä Vapahtaja opetti maanpäällisen palvelutehtävänsä aikana, oli muiden kohteleminen myötätuntoisesti. Pohtikaamme tätä periaatetta ja sen soveltamista käytäntöön tarkastelemalla kertomusta Jeesuksen käynnistä fariseus Simonin kotona.
Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, että eräs nainen, jota pidettiin synnintekijänä, tuli Simonin kotiin Jeesuksen ollessa siellä. Nöyrästi katuvana nainen lähestyi Jeesusta, pesi Hänen jalkansa kyynelillään, kuivasi ne hiuksillaan ja sitten suuteli niitä ja voiteli ne erityisellä öljyllä.1 Ylpeä isäntä, joka katsoi olevansa moraalisesti naisen yläpuolella, ajatteli itsekseen moittivasti ja ylimielisesti: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.”2
Fariseuksen ”pyhempi kuin sinä” -asenne sai hänet tuomitsemaan epäoikeudenmukaisesti sekä Jeesuksen että naisen. Mutta kaikkitietävyydessään Vapahtaja tunsi Simonin mielen, ja suuressa viisaudessa Hän kyseenalaisti Simonin alentuvan asenteen sekä nuhteli tätä kohteliaisuuden puutteesta tämän ottaessa kodissaan vastaan Vapahtajan kaltaisen erityisen vieraan. Itse asiassa Jeesuksen suora nuhde fariseukselle oli todisteena siitä, että Hänellä todellakin oli profetian lahja ja että nöyrin ja katuvin sydämin tämä nainen teki parannuksen ja sai syntinsä anteeksi.3
Kuten monet muut tapahtumat Jeesuksen maanpäällisen palvelutehtävän aikana, tämäkin kertomus osoittaa jälleen kerran, että Vapahtaja toimi myötätuntoisesti kaikkia niitä kohtaan, jotka tulivat Hänen luokseen – ilman erottelua – ja etenkin niitä kohtaan, jotka tarvitsivat eniten Hänen apuaan. Katumus ja kunnioittava rakkaus, joita nainen osoitti Jeesusta kohtaan, olivat todisteena hänen vilpittömästä parannuksestaan ja halustaan saada syntinsä anteeksi. Sen sijaan ylemmyydentunto yhdistettynä paatuneeseen sydämeen4 estivät Simonia osoittamasta myötätuntoa tätä katuvaa sielua kohtaan, ja hän puhui välinpitämättömästi ja halveksuvasti myös maailman Vapahtajalle. Simonin asenne paljasti, että hänen elämäntapansa oli pelkkää ankaraa ja onttoa sääntöjen noudattamista sekä hänen vakaumuksensa ulkoista ilmentämistä pöyhkeilevällä ja valheellisella pyhyydellä.5
Jeesuksen myötätuntoinen ja henkilökohtainen palvelutyö tässä kertomuksessa näyttää täydellisen mallin siitä, kuinka meidän tulee olla vuorovaikutuksessa lähimmäistemme kanssa. Pyhissä kirjoituksissa on lukemattomia esimerkkejä siitä, kuinka syvän ja kestävän myötätuntonsa liikuttamana Vapahtaja oli tekemisissä oman aikansa ihmisten kanssa ja auttoi niitä, jotka kärsivät ja niitä, jotka ”olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla”6. Hän ojensi armollisen kätensä niille, jotka tarvitsivat huojennusta kuormiinsa sekä fyysisesti että hengellisesti.7
Jeesuksen myötätuntoinen asenne perustuu rakkauteen8, nimittäin Hänen puhtaaseen ja täydelliseen rakkauteensa, joka on Hänen sovitusuhrinsa ydin. Myötätunto on niiden perusominaisuus, jotka pyrkivät pyhittymään, ja tämä jumalallinen ominaisuus kietoutuu yhteen muiden kristillisten ominaisuuksien kanssa, kuten sureminen surevien kanssa sekä empatian, laupeuden ja ystävällisyyden osoittaminen.9 Myötätunnon osoittaminen muita kohtaan on itse asiassa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ydin ja selvä todiste hengellisestä ja emotionaalisesta läheisyydestämme Vapahtajaan. Lisäksi se osoittaa, kuinka suuri vaikutus Hänellä on elämäntapaamme, ja osoittaa henkemme suuruuden.
On merkityksellistä huomata, etteivät Jeesuksen myötätuntoiset teot olleet satunnaisia tai pakotettuja toimia, jotka perustuivat suoritettavien tehtävien luetteloon, vaan jokapäiväisiä ilmauksia Hänen puhtaan rakkautensa todellisuudesta Jumalaa ja Hänen lapsiaan kohtaan sekä Hänen kestävästä halustaan auttaa heitä.
Jeesus pystyi huomaamaan ihmisten tarpeet jopa etäältä. Niinpä ei ole yllättävää, että esimerkiksi parannettuaan erään sadanpäällikön palvelijan10 Jeesus matkasi heti Kapernaumista kaupunkiin nimeltä Nain. Siellä Jeesus teki yhden maanpäällisen palvelutyönsä hellimmistä ihmeistä, kun Hän käski kuollutta nuorukaista, leskeksi jääneen äidin ainoaa poikaa, nousemaan ja heräämään eloon. Jeesus aisti paitsi tuon köyhän äidin ankaran kärsimyksen myös hänen elämänsä vaikeat olosuhteet, ja Hän liikuttui aidosta myötätunnosta häntä kohtaan.11
Aivan kuten syntinen nainen ja Nainin leski, monet ihmiset vaikutuspiirissämme tavoittelevat lohtua, huomiota, mukaan ottamista ja kaikenlaista apua, jota voimme tarjota heille. Me kaikki voimme olla välineitä Herran käsissä ja toimia myötätuntoisesti apua tarvitsevia kohtaan, aivan kuten Jeesus toimi.
Tunnen pienen tytön, jolla oli syntyessään hyvin vakava huuli- ja suulakihalkio. Jo toisena elinpäivänään hän joutui ensimmäiseen monista leikkauksista. Aidon myötätunnon innoittamina niitä kohtaan, jotka kokevat tämän saman haasteen, tämä tyttö ja hänen vanhempansa pyrkivät antamaan tukea, ymmärrystä ja emotionaalista apua muille, jotka kohtaavat tämän vaikean todellisuuden. He kirjoittivat minulle hiljattain ja kertoivat: ”Tyttäremme haasteen ansiosta meillä on ollut tilaisuus tavata suurenmoisia ihmisiä, jotka ovat tarvinneet lohtua, tukea ja kannustusta. Jokin aika sitten tyttäremme, joka on nyt 11-vuotias, jutteli vanhempien kanssa, joiden vauvalla on sama haaste. Tämän keskustelun aikana tyttäremme riisui hetkeksi pandemian vuoksi käyttämänsä maskin, jotta vanhemmat näkisivät, että toivoa on, vaikka vauvalla on vielä pitkä matka edessään seuraavien vuosien aikana ongelman korjaamiseksi. Olemme hyvin kiitollisia mahdollisuudesta osoittaa myötätuntoamme niitä kohtaan, jotka kärsivät, kuten Vapahtaja osoittaa meille. Meistä tuntuu, että helpotamme omaa tuskaamme joka kerta, kun lievitämme jonkun muun tuskaa.”
Rakkaat ystäväni, kun pyrimme tietoisesti sisällyttämään elämäntapaamme myötätuntoisen asenteen, josta Vapahtaja on antanut esimerkin, meistä tulee herkempiä huomaamaan ihmisten tarpeita. Tuon entistä suuremman herkkyyden myötä aidon kiinnostuksen ja rakkauden tunteet vaikuttavat jokaiseen tekoomme. Herra antaa tunnustusta ponnisteluillemme, ja meitä varmasti siunataan mahdollisuuksilla olla Hänen käsissään välineitä, jotka pehmentävät sydämiä ja tuovat huojennusta niille, joilla on ”hervonneet kädet”12.
Jeesuksen kehotus fariseus Simonille teki myös selväksi, ettei meidän pidä koskaan tuomita ankarasti ja julmasti lähimmäisiämme, koska me kaikki tarvitsemme rakastavan taivaallisen Isämme ymmärtämystä ja armoa puutteitamme kohtaan. Eikö tämä ollut juuri sitä, mitä Vapahtaja opetti eräässä toisessa tilanteessa, kun Hän sanoi: ”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?”13
Meidän on otettava huomioon, ettei ole helppoa ymmärtää kaikkia olosuhteita, jotka vaikuttavat jonkun asenteeseen tai suhtautumistapaan. Ulkoinen vaikutelma voi pettää, eikä se useinkaan kuvasta tarkasti henkilön käyttäytymistä. Toisin kuin te ja minä, Kristus pystyy näkemään selvästi jonkin tietyn tilanteen kaikki puolet.14 Vaikka Vapahtaja tietää kaikki heikkoutemme, niin kuin Hän tietää, Hän ei tuomitse meitä hätiköidysti, vaan työskentelee edelleen kanssamme myötätuntoisesti ajan mittaan auttaen meitä poistamaan hirren silmästämme. Jeesus näkee aina sydämeen eikä Hän katso ulkokuorta.15 Hän on itse julistanut: ”Älkää tuomitko sen mukaan, miltä asia päältä katsoen näyttää.”16
Miettikää nyt Vapahtajan viisasta neuvoa kahdelletoista nefiläiselle opetuslapselle liittyen tähän kysymykseen:
”Ja tietäkää, että te tulette olemaan tämän kansan tuomareina sen tuomion mukaisesti, jonka minä teille annan ja joka on oikeudenmukainen. Millaisia miehiä teidän siis tulee olla? Totisesti minä sanon teille: Sellaisia kuin minä olen.”17
”Sen tähden minä tahdon, että te olisitte täydellisiä, niin kuin minä olen tai teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”18
Tässä yhteydessä Herra langettaa tuomion niille, jotka ottavat tehtäväkseen tuomita muiden oletettuja puutteita epävanhurskaasti. Jotta olisimme kelvollisia tuomitsemaan vanhurskaasti, meidän täytyy pyrkiä tulemaan Vapahtajan kaltaisiksi ja katsoa yksilöiden puutteita myötätuntoisesti, jopa Hänen silmillään. Koska meillä on vielä pitkä matka täydellisyyteen, niin ehkä olisi parempi, jos istuisimme Jeesuksen jalkojen juuressa ja pyytäisimme armoa omien puutteidemme vuoksi, kuten teki katuva nainen fariseuksen kodissa, emmekä käyttäisi niin paljon aikaa ja voimavaroja muissa havaitsemiemme puutteiden korjaamiseen.
Rakkaat ystäväni, todistan, että kun pyrimme sisällyttämään elämäämme Vapahtajan myötätuntoisen esimerkin, niin meidän kykymme antaa kiitosta lähimmäistemme hyveistä lisääntyy ja luontainen vaistomme tuomita heidän puutteitaan vähenee. Suhteemme Jumalaan vahvistuu, ja epäilemättä elämästämme tulee suloisempaa, tunteistamme lempeämpiä ja löydämme ehtymättömän onnen lähteen. Meidät tunnetaan rauhantekijöinä19, joiden sanat ovat yhtä lempeitä kuin kevätaamun kaste.
Rukoilen, että meistä tulee pitkämielisempiä ja ymmärtäväisempiä muita kohtaan ja että täydellisessä sävyisyydessä Herran armo tyynnyttää kärsimättömyytemme heidän puutteitaan kohtaan. Tämä on Vapahtajan kutsu meille. Todistan, että Hän elää. Hän on täydellinen malli armollisesta ja kärsivällisestä opetuslapseudesta. Todistan näistä totuuksista Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.