Luota jälleen

Vanhin Gerrit W. Gong

kahdentoista apostolin koorumista

Luottamus Jumalaan ja toisiimme tuo taivaan siunauksia.

Kerran, kun olin aivan pieni, ajattelin hetken aikaa karata kotoa. Pienelle pojalle ominaisella tavalla minusta tuntui, ettei kukaan rakastanut minua.

Tarkkaavainen äitini kuunteli minua ja vakuutti rakastavansa minua. Olin turvallisesti kotona.

Onko teistä koskaan tuntunut, että karkaatte kotoa? Kotoa karkaaminen tarkoittaa usein sitä, että luottamus on horjunut tai särkynyt – luottamus itseemme, toisiimme ja Jumalaan. Kun luottamus kyseenalaistetaan, mietimme, kuinka voimme luottaa jälleen.

Sanomani tänään on, että olimmepa tulossa tai menossa kotiin, Jumala on tulossa meitä vastaan.¹ Häneltä me voimme saada uskoa ja rohkeutta, viisautta ja arvostelukykyä, jotta voimme jälleen luottaa. Samalla tavoin Hän pyytää meitä pitämään valon päällä toisiamme varten, olemaan anteeksiantavampia ja vähemmän tuomitsevia itseämme ja toisiamme kohtaan, jotta Hänen kirkkonsa voi olla paikka, jossa tunnemme olevamme kotona, olimmepa tulossa ensimmäistä kertaa tai palaamassa.

Luottamus on uskon osoitus. Jumala säilyttää uskon meihin. Ihmisten luottamus voi kuitenkin horjua tai särkyä, kun

ystävä, liikekumppani tai joku, johon luotamme, ei ole rehellinen vaan loukkaa meitä tai käyttää meitä hyväkseen²
aviopuoliso on uskoton
kenties yllättäen joku rakkaamme kuolee, vammautuu tai sairastuu
kohtaamme odottamattoman evankeliumia koskevan kysymyksen, kenties kirkon historiaa tai kirkon menettelytapaa koskevan kysymyksen, ja joku sanoo, että kirkkomme jotenkin piilotteli totuutta tai ei kertonut sitä.

Muut tilanteet voivat olla vähemmän konkreettisia, mutta yhtä huolestuttavia.

Emme ehkä näe itsellemme paikkaa kirkossa, emme tunne sopivamme joukkoon, tunnemme muiden tuomitsevan meidät.

Tai vaikka olemme tehneet kaiken, mitä odotettiin, asiat eivät ole vielä järjestyneet. Huolimatta omakohtaisista kokemuksistamme Pyhän Hengen kanssa emme ehkä vielä tunne tietävämme, että Jumala elää tai että evankeliumi on totta.

Monet tuntevat nykyään suurta tarvetta palauttaa luottamus ihmissuhteisiin ja nykyajan yhteiskuntaan.³

Kun pohdimme luottamusta, me tiedämme, että Jumala on totuuden Jumala ”[eikä] voi valehdella”⁴. Me tiedämme, että totuus on tieto asioista sellaisina kuin ne ovat, ovat olleet ja tulevat olemaan.⁵ Tiedämme, että jatkuva ilmoitus ja innoitus sovittavat muuttumattoman totuuden muuttuviin olosuhteisiin.

Tiedämme, että rikotut liitot särkevät sydämiä. ”Tein typeriä asioita”, mies sanoo. ”Voitko ikinä antaa minulle anteeksi?” Mies ja vaimo saattavat pitää toisiaan kädestä toivoen voivansa luottaa jälleen. Eräässä toisessa tilanteessa vanki pohtii: ”Jos olisin pitänyt viisauden sanan, en olisi täällä tänään.”

Me tiedämme, että Herran liittopolulla koettu ilo ja tehtävät palvella Hänen kirkossaan ovat kutsuja tuntea Jumalan luottamusta ja rakkautta meitä ja toisiamme kohtaan. Kirkon jäsenet, myös naimattomat aikuiset, palvelevat säännöllisesti kaikkialla kirkossa ja yhteisöissämme.

Innoituksen avulla piispakunta kutsuu nuoren avioparin palvelemaan seurakunnan lastenhuoneessa. Alkuun aviomies istuu nurkassa, ulkopuolisena ja etäisenä. Vähitellen hän alkaa hymyillä lasten kanssa. Myöhemmin aviopari ilmaisee kiitollisuutensa. He kertovat, että aiemmin vaimo halusi lapsia, aviomies ei. Nyt palveleminen on muuttanut ja yhdistänyt heitä. Se on tuonut lasten ilon myös heidän avioliittoonsa ja kotiinsa.

Eräässä toisessa kaupungissa nuori äiti, jolla on pieniä lapsia, ja hänen aviomiehensä yllättyvät ja häkeltyvät, kun vaimo kutsutaan palvelemaan seurakunnan Apuyhdistyksen johtajana, mutta he hyväksyvät sen. Pian sen jälkeen lumimyrskyt katkaisevat sähköt, jolloin kauppojen hyllyt jäävät tyhjiksi ja kodit kylmiksi kuin jääkaapit. Koska tällä nuorella perheellä on sähköä ja lämpöä, he kutsuvat auliisti useita perheitä ja yksittäisiä ihmisiä kotiinsa suojaan myrskyn ajaksi.

Luottamuksesta tulee todellista, kun teemme vaikeita asioita uskossa. Palvelu ja uhrautuminen lisäävät kykyjä ja jalostavat sydämiä. Luottamus Jumalaan ja toisiimme tuo taivaan siunauksia.

Selvittyään syövästä eräs uskollinen veli jää auton alle. Sen sijaan että säälisi itseään hän kysyy rukoillen: ”Mitä voin oppia tästä kokemuksesta?” Teho-osastolla hän saa innoitusta huomata, että eräs sairaanhoitaja on huolissaan miehestään ja lapsistaan. Tuskissaan oleva potilas löytää vastauksia, kun hän luottaa Jumalaan ja auttaa muita.

Kun veli, jolla on pornografiaan liittyviä huolia, odottaa vaarnanjohtajan toimiston ulkopuolella, vaarnanjohtaja rukoilee tietääkseen, kuinka auttaa. Hän saa selkeän vaikutelman: ”Avaa ovi ja päästä veli sisään.” Uskoen ja luottaen siihen, että Jumala auttaa, pappeusjohtaja avaa oven ja syleilee veljeä. Kumpikin tuntee muutosta aikaansaavaa rakkautta ja luottamusta Jumalaa ja toinen toistaan kohtaan. Vahvistuneena veli voi alkaa tehdä parannusta ja muuttua.

Vaikka yksilölliset olosuhteemme ovat henkilökohtaisia, niin evankeliumin periaatteet ja Pyhä Henki voivat auttaa meitä tietämään, voimmeko jälleen luottaa muihin, ja jos voimme, niin kuinka ja milloin. Kun luottamus rikotaan tai petetään, pettymys ja mielipaha ovat todellisia. Samoin tarvitaan arvostelukykyä, jotta tiedetään, milloin usko ja rohkeus ovat tarpeen, jotta voidaan luottaa jälleen ihmissuhteisiin.

Kuitenkin mitä tulee Jumalaan ja henkilökohtaiseen ilmoitukseen, presidentti Russell M. Nelson vakuuttaa: ”Teidän ei tarvitse ihmetellä, kehen voitte turvallisesti luottaa.”⁶ Me voimme aina luottaa Jumalaan. Herra tuntee meidät parhaiten ja rakastaa meitä enemmän kuin me tiedämme ja enemmän kuin me rakastamme itseämme. Hänen ääretön rakkautensa ja täydellinen tietonsa menneestä, nykyisestä ja tulevasta tekevät Hänen liitoistaan ja lupauksistaan pysyviä ja varmoja.

Luottakaa siihen, mistä pyhissä kirjoituksissa käytetään ilmausta ”ajan kuluessa”⁷. Jumalan siunauksen, ajan kulumisen sekä jatkuvan uskon ja kuuliaisuuden avulla me voimme löytää ratkaisun ja rauhan.

Herra lohduttaa:

”Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo.”⁸

”Vie Herran huomaan taakkasi, Saat avun suurimman.”⁹

”Lievityksen vaivoihin taivaasta saa.”¹⁰

Luottakaa Jumalaan¹¹ ja Hänen ihmeisiinsä. Me ja ihmissuhteemme voivat muuttua. Kristuksen Herran sovituksen ansiosta me voimme riisua päältämme itsekkään luonnollisen itsemme ja tulla Jumalan lapseksi, sävyisäksi, nöyräksi¹², joka on täynnä uskoa ja asianmukaista luottamusta. Kun teemme parannuksen, kun tunnustamme syntimme ja hylkäämme ne, Herra sanoo, ettei Hän muista niitä enää.¹³ Kyse ei ole siitä, että Hän unohtaa. Pikemminkin vaikuttaa merkittävällä tavalla siltä, että Hän päättää olla muistamatta niitä eikä meidänkään tarvitse.

Luottakaa Jumalan innoitukseen, joka auttaa arvioimaan viisaasti. Me voimme antaa anteeksi muille oikealla hetkellä ja oikealla tavalla, kuten Herra sanoo, että meidän täytyy¹⁴, ja olla samalla ”viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset”¹⁵.

Toisinaan kun sydämemme on särkynein ja murtunein, me olemme avoimimpia Pyhän Hengen lohdutukselle ja johdatukselle.¹⁶ Tuomitseminen ja anteeksianto alkavat kumpikin vääryyden tunnustamisesta. Tuomitseminen keskittyy usein menneeseen. Anteeksianto katsoo vapauttavasti tulevaan. ”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.”¹⁷

Apostoli Paavali kysyy: ”Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta?” Hän vastaa: ”[Ei] kuolema eikä elämä, – – ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”¹⁸ On kuitenkin eräs, joka voi erottaa meidät Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta – ja se eräs olemme me itse. Kuten Jesaja sanoo: ”Teidän syntinne ovat saaneet hänet kääntymään pois.”¹⁹

Jumalallisen rakkauden ja jumalallisen lain nojalla olemme vastuussa valinnoistamme ja niiden seurauksista. Mutta Vapahtajamme sovittava rakkaus on ääretöntä ja iankaikkista.²⁰ Kun olemme valmiita tulemaan kotiin, niin ollessamme ”vielä – – kaukana”²¹ Jumala on valmis suurta myötätuntoa osoittaen toivottamaan meidät tervetulleiksi tarjoten iloiten parasta, mitä Hänellä on.²²

Presidentti J. Reuben Clark sanoi: ”Uskon, että taivaallinen Isä haluaa pelastaa jokaisen lapsensa. – – Uskon, että oikeudenmukaisuudessaan ja armossaan Hän antaa meille suurimman mahdollisen palkan meidän teoistamme, antaa meille kaiken, mitä voi antaa, ja toisaalta uskon, että Hän antaa meille pienimmän mahdollisen rangaistuksen, mitä Hän voi antaa.”²³

Ristilläkään Vapahtajamme armollinen pyyntö Isälleen ei ollut ehdoton ”Isä, anna heille anteeksi” vaan sen sijaan ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.”²⁴ Tahdonvapaudellamme ja vapaudellamme on merkitystä, koska me olemme tilivelvollisia Jumalalle ja itsellemme siitä, millaisia me olemme, ja siitä, mitä tiedämme ja teemme. Onneksi voimme luottaa siihen, että Jumalan täydellinen oikeudenmukaisuus ja täydellinen armo tuomitsevat täydellisesti meidän aikeemme ja tekomme.

Päätämme siihen, mistä aloitimme – Jumalan myötätuntoon, kun kukin meistä palaa kotiin Hänen luokseen ja toistemme luo.

Muistatteko Jeesuksen Kristuksen vertauksen eräästä miehestä, jolla oli kaksi poikaa?²⁵ Toinen poika lähti kotoa ja tuhlasi perintönsä. Kun tämä poika meni itseensä, hän pyrki tulemaan kotiin. Toinen poika, joka tunsi pitäneensä käskyt ”kaikki nämä vuodet”²⁶, ei halunnut toivottaa veljeään tervetulleeksi kotiin.

Veljet ja sisaret, voisitteko ajatella, että Jeesus pyytää meitä avaamaan sydämemme ja ymmärryksemme, osoittamaan myötätuntoa ja nöyryyttä sekä näkemään itsemme kummassakin roolissa?

Ensimmäisen pojan tai tyttären tavoin mekin saatamme harhailla ja pyrkiä myöhemmin palaamaan kotiin. Jumala odottaa meitä toivottaakseen meidät tervetulleiksi.

Ja kuten toista poikaa tai tytärtä Jumala pyytää meitä lempeästi riemuitsemaan yhdessä, kun meistä kukin tulee kotiin Hänen luokseen. Hän kutsuu meitä tekemään seurakunnistamme, koorumeistamme, luokistamme ja toiminnoistamme avoimia, aitoja, turvallisia – koteja toinen toisellemme. Ystävällisyydellä, ymmärryksellä ja keskinäisellä kunnioituksella me jokainen etsimme nöyrästi Herraa ja rukoilemme ja otamme innolla vastaan Hänen palautetun evankeliuminsa siunaukset kaikille.

Elämänmatkamme ovat yksilöllisiä, mutta me voimme tulla jälleen Jumalan, Isämme, ja Hänen rakkaan Poikansa luo luottaen Jumalaan, toisiimme ja itseemme.²⁷ Jeesus kutsuu: ”Älä pelkää, vaan usko.”²⁸ Profeetta Josephin tavoin uskokaamme horjumatta siihen, että Herra taivaan puolustaa.²⁹ Rakas veli, rakas sisar, rakas ystävä, tavoittele jälleen uskoa ja luottamusta – ihmettä, jonka Hän lupaa sinulle tänä päivänä. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.