Jumalan rakkaus – riemullisinta sielulle
Jumalan rakkaus ei löydy elämämme olosuhteista vaan Hänen läsnäolostaan meidän elämässämme.
Veljet ja sisaret, tiedättekö te, kuinka täydellisesti Jumala, meidän taivaallinen Isämme, rakastaa teitä? Oletteko tunteneet Hänen rakkautensa syvällä sielussanne?
Kun tiedätte ja ymmärrätte, kuinka täydellisesti teitä rakastetaan Jumalan lapsena, se muuttaa kaiken. Se muuttaa sen, mitä ajattelette itsestänne, kun teette virheitä. Se muuttaa sen, miltä teistä tuntuu, kun tapahtuu vaikeita asioita. Se muuttaa näkemyksenne Jumalan käskyistä. Se muuttaa näkemyksenne muista ihmisistä ja kyvystänne vaikuttaa asioihin.
Vanhin Jeffrey R. Holland on opettanut: ”Koko iankaikkisuuden ensimmäinen suuri käsky on rakastaa Jumalaa koko meidän sydämestämme, väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme – tämä on ensimmäinen suuri käsky. Mutta koko iankaikkisuuden ensimmäinen suuri totuus on se, että Jumala rakastaa meitä koko Hänen sydämestään, väkevyydestään, mielestään ja voimastaan.”1
Kuinka jokainen meistä voi tietää syvällä sielussaan tuon iankaikkisuuden suuren totuuden?
Profeetta Nefille näytettiin näyssä voimallisin todiste Jumalan rakkaudesta. Katsellessaan elämän puuta Nefi pyysi saada tietää sen tulkinnan. Vastauksena enkeli näytti Nefille kaupungin, äidin ja vauvan. Kun Nefi katsoi Nasaretin kaupunkia ja vanhurskasta Maria-äitiä, joka piteli Jeesus-lasta sylissään, enkeli julisti: ”Katso, Jumalan Karitsa, aivan niin, iankaikkisen Isän Poika!”2
Tuona pyhänä hetkenä Nefi ymmärsi, että Vapahtajan syntymässä Jumala toi julki puhtaan ja täydellisen rakkautensa. Nefi todisti, että Jumalan rakkaus ”leviää kaikkialle ihmislasten sydämiin”3.
Voimme kuvitella Jumalan rakkauden valoksi, joka säteilee elämän puusta ja leviää kaikkialle maan päälle ihmislasten sydämiin. Jumalan valo ja rakkaus vaikuttavat kaikkiin Hänen luomistöihinsä.4
Joskus ajattelemme virheellisesti, että voimme tuntea Jumalan rakkautta vasta sen jälkeen kun olemme seuranneet rautakaidetta ja nauttineet hedelmää. Jumalan rakkaus on kuitenkin paitsi sitä, mitä saavat osakseen ne, jotka tulevat puun luo, myös juuri sitä voimaa, joka kannustaa meitä etsimään sitä puuta.
”Sen vuoksi se on kaikkein haluttavinta”, Nefi opetti. Ja enkeli huudahti: ”Niin, ja riemullisinta sielulle.”5
Kaksikymmentä vuotta sitten eräs rakas sukulainen jäi pois kirkosta. Hänellä oli monia kysymyksiä, joihin ei löytynyt vastausta. Hänen vaimonsa, käännynnäinen, pysyi lujana uskossaan. He tekivät kovasti töitä säilyttääkseen avioliittonsa erimielisyyksien ilmaantuessa.
Viime vuonna tämä mies kirjoitti kolme kirkkoa koskevaa kysymystä, joita hänen oli vaikea käsittää, ja lähetti ne kahdelle pariskunnalle, jotka olivat olleet hänen ystäviään useita vuosia. Hän kehotti heitä pohtimaan niitä kysymyksiä ja tulemaan päivälliselle kertomaan ajatuksistaan.
Tämän ystävien vierailun jälkeen mies meni huoneeseensa ja alkoi työstää erästä projektia. Illan keskustelu ja ystävien häntä kohtaan osoittama rakkaus nousivat päällimmäisenä hänen mieleensä. Myöhemmin hän kirjoitti, että hänen oli pakko lopettaa työnsä. Hän kertoi: ”Kirkas valo täytti sieluni. – – Tämä syvä valaistumisen tunne oli minulle tuttu, mutta tässä tapauksessa se jatkui voimakkaampana kuin koskaan aiemmin ja kesti useita minuutteja. Istuin hiljaa tämän tunteen vallassa. Ymmärsin sen olevan Jumalan rakkauden ilmentymää minua kohtaan. – – Tunsin hengellisen vaikutelman, joka kertoi minulle, että voisin palata kirkkoon ja ilmaista tätä Jumalan rakkautta siinä, mitä teen siellä.”
Sitten hän mietti kysymyksiään. Hän tunsi, että Jumala kunnioitti hänen kysymyksiään ja että selkeiden vastausten puuttuminen ei saisi estää häntä kulkemasta eteenpäin.6 Hänen tulisi jakaa Jumalan rakkautta kaikille samalla kun hän jatkaisi pohtimista. Kun hän toimi tuon vaikutelman mukaisesti, hän tunsi hengenheimolaisuutta Joseph Smithiä kohtaan, joka ensimmäisen näkynsä jälkeen totesi: ”Minun sieluni oli täynnä rakkautta, ja monta päivää saatoin riemuita suuresta ilosta.”7
Merkittävää oli, että muutamaa lyhyttä kuukautta myöhemmin tämä sukulainen sai saman tehtävän, joka hänellä oli ollut 20 vuotta aiemmin. Kun hän ensimmäistä kertaa toimi tehtävässään, hän suoritti vastuunsa velvollisuudentuntoisena kirkon jäsenenä. Nyt hän ei enää kysynyt: ”Miten voin täyttää tämän tehtävän?” vaan ”Miten voin osoittaa Jumalan rakkautta palvelemisellani?” Tämän uuden lähestymistavan myötä hän tunsi iloa, merkitystä ja tarkoitusta tehtävänsä kaikilla osa-alueilla.
Sisaret ja veljet, kuinka me voimme vastaanottaa Jumalan rakkauden muuttavaa voimaa? Profeetta Mormon kutsuu meitä ”[rukoilemaan] Isää koko sydämen voimalla, että [täyttyisimme] tällä rakkaudella, jonka hän on suonut kaikille Poikansa Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajille”8. Mormon kutsuu meitä paitsi rukoilemaan, että voimme täyttyä Jumalan rakkaudella muita kohtaan, myös rukoilemaan, että voimme tietää Jumalan puhtaasta rakkaudesta itseämme kohtaan.9
Kun saamme osaksemme Hänen rakkauttaan, me koemme suurempaa iloa pyrkiessämme rakastamaan ja palvelemaan kuten Hän ja tulemaan Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajiksi10.
Jumalan rakkaus ei löydy elämämme olosuhteista vaan Hänen läsnäolostaan meidän elämässämme. Me tiedämme Hänen rakkaudestaan, kun saamme voimaa, joka on suurempaa kuin omamme, ja kun Hänen Henkensä antaa rauhaa, lohtua ja ohjausta. Toisinaan voi olla vaikeaa tuntea Hänen rakkauttaan. Voimme rukoilla, että silmämme avautuvat näkemään Hänen kätensä meidän elämässämme ja näkemään Hänen rakkautensa Hänen luomistöidensä kauneudessa.
Kun pohdimme Vapahtajan elämää ja Hänen ääretöntä uhriaan, me alamme ymmärtää Hänen rakkauttaan meitä kohtaan. Laulamme kunnioittavasti Eliza R. Snow’n sanoin: ”Tähtemme kärsi viaton ja antoi henkensä.”11 Jeesuksen nöyryys Hänen kärsiessään meidän puolestamme laskeutuu sieluumme avaten sydämemme etsimään anteeksiantoa Hänen kädestään ja täyttäen meidät halulla elää, kuten Hän eli.12
Presidentti Russell M. Nelson on kirjoittanut: ”Mitä lujemmin sitoudumme muokkaamaan elämäämme Hänen esimerkkinsä mukaiseksi, sitä puhtaammaksi ja jumalallisemmaksi rakkautemme muuttuu.”13
Poikamme on kertonut: ”Kun olin 11-vuotias, ystäväni ja minä päätimme mennä piiloon opettajaamme ja jättää väliin Alkeisyhdistyksen luokkamme ensimmäisen osuuden. Kun viimein saavuimme, niin yllätykseksemme opettaja tervehti meitä lämpimästi. Sitten hän piti sydämellisen rukouksen, jossa hän ilmaisi vilpittömän kiitollisuutensa Herralle siitä, että olimme päättäneet tulla luokkaan sinä päivänä omasta vapaasta tahdostamme. En muista, mistä oppiaiheessa kerrottiin tai edes mikä oli opettajamme nimi, mutta nyt noin 30 vuotta myöhemmin minua koskettaa yhä se puhdas rakkaus, jota hän osoitti minua kohtaan sinä päivänä.”
Viisi vuotta sitten näin esimerkin jumalallisesta rakkaudesta osallistuessani Alkeisyhdistykseen Venäjällä. Näin erään uskollisen sisaren polvistuvan kahden lapsen eteen ja todistavan heille, että vaikka he olisivat ainoita, jotka elivät maan päällä, Jeesus olisi kärsinyt ja kuollut juuri heidän puolestaan.
Todistan, että meidän Herramme ja Vapahtajamme todellakin kuoli meidän jokaisen puolesta. Se oli osoitus Hänen äärettömästä rakkaudestaan meitä ja Isäänsä kohtaan.
”Hän elää, Vapahtajani. Se sana mua lohduttavi. – – Hän elää, siunaa, rakastaa.”14
Avatkaamme sydämemme vastaanottamaan puhdasta rakkautta, jota Jumala tuntee meitä kohtaan, ja osoittakaamme sitten Hänen rakkauttaan muille kaikessa, mitä teemme ja mitä olemme. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.