Tehkää sitä, millä on eniten merkitystä

Rebecca L. Craven

toinen neuvonantaja Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa

Kun keskitämme elämämme Jeesukseen Kristukseen, meitä siunataan hengellisellä voimalla, tyytyväisyydellä ja ilolla.

Jokin aika sitten rakas ystäväni sai vaikutelman käydä erään seurakunnassaan olevan naisen luona. Hän torjui kehotuksen, koska tuskin tunsi naista – siinä ei vain ollut järkeä. Mutta kun tuo ajatus tuli jatkuvasti mieleen, hän päätti toimia kehotuksen mukaan. Koska lähestyvä vierailu teki jo hänen olonsa epämukavaksi, hän päätti, että jos hän veisi sisarelle jotakin, se lievittäisi hieman hänen ahdistustaan. Tietenkään hän ei voisi mennä tyhjin käsin! Niinpä hän osti jäätelöpakkauksen ja lähti vierailulle, jonka hän pelkäsi saattavan osoittautua kiusalliseksi.

Hän koputti naisen oveen, ja pian nainen tuli avaamaan. Ystäväni ojensi hänelle jäätelön ruskeassa paperipussissa, ja keskustelu alkoi. Ei kestänyt kauan, kun ystäväni oivalsi, miksi käyntiä tarvittiin. Kun he istuivat yhdessä etukuistilla, nainen kertoi avoimesti monista haasteista, joita hänellä oli parhaillaan. Kun he olivat puhuneet tunnin ajan lämpimässä kesäsäässä, ystäväni huomasi jäätelön sulavan ruskean paperipussin läpi.

Hän huudahti: ”Olen kovin pahoillani, että jäätelösi on sulanut!”

Nainen vastasi suloisesti: ”Ei se mitään! Minulla on laktoosi-intoleranssi.”

Herra sanoi profeetta Lehille unessa: ”Siunattu olet sinä, Lehi, sen tähden, mitä olet tehnyt.”¹

Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena olemiseen sisältyy muutakin kuin että vain toivoo tai uskoo. Se edellyttää ponnistelua, liikettä ja sitoutumista. Se vaatii, että me teemme jotakin, olemme sanan tekijöitä emmekä vain sen kuulijoita.²

Sulavan jäätelön tapauksessa mikä oli tärkeintä? Jäätelö? Vai se, että ystäväni yksinkertaisesti teki jotakin?

Minulla oli suloinen kokemus erään kultaisen nuoren naisen kanssa, joka esitti hyvin vilpittömän kysymyksen: ”Sisar Craven, mistä sinä tiedät, että mikään kirkossa on totta? Minä en nimittäin tunne mitään.”

Ennen kuin kiiruhdin vastaamaan, esitin hänelle ensin muutamia kysymyksiä. ”Kerro minulle, miten tutkit pyhiä kirjoituksia itseksesi.”

Hän vastasi: ”En lue pyhiä kirjoituksia.”

Kysyin: ”Entä perheesi kanssa? Tutkitteko yhdessä Tule ja seuraa minua -aineistoa?”

Hän vastasi: ”Emme.”

Kysyin hänen rukouksistaan: ”Mitä tunnet, kun rukoilet?”

Hän vastasi: ”Minä en rukoile.”

Vastaukseni hänelle oli yksinkertainen: ”Jos haluat tietää jotakin, sinun on tehtävä jotakin.”

Eikö se olekin totta kaikessa, mitä haluamme oppia tai tietää? Kehotin uutta ystävääni aloittamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaisen tekemisen: rukoilemaan, tutkimaan, palvelemaan muita ja luottamaan Herraan. Kääntymys ei tule siten, että on tekemättä mitään. Se tulee Pyhän Hengen voimalla, kun pyrimme tarkoituksellisesti tietämään pyytämällä, etsimällä ja kolkuttamalla. Se tulee tekemällä.³

Opissa ja liitoissa Herra sanoo toisinaan: ”Sillä ei ole merkitystä.”⁴ Se saa minut pohtimaan, että jos joillakin asioilla ei ole merkitystä tai niillä on vähemmän merkitystä kuin muilla, on oltava asioita, joilla on eniten merkitystä. Pyrkiessämme tekemään jotakin tai tekemään mitä tahansa voisimme kysyä itseltämme: ”Millä on eniten merkitystä?”

Mainostajat käyttävät usein iskulauseita, kuten ”välttämätön” tai ”täytyy saada”, toivoen houkuttelevansa meidät uskomaan, että heidän myymänsä tuote on tarpeellinen onnellisuutemme tai hyvinvointimme kannalta. Mutta onko se, mitä he myyvät, todella välttämätöntä? Täytyykö meidän todella saada se? Onko sillä todella merkitystä?

Tässä on muutamia ajatuksia harkittavaksi. Millä on eniten merkitystä?

Silläkö, kuinka monta ”tykkäystä” saamme sosiaalisen median julkaisuihimme? Vai kuinka paljon taivaallinen Isämme rakastaa ja arvostaa meitä?
Viimeisen muodin mukaisiin vaatteisiin pukeutumisella? Vai osoittamalla kunnioitusta kehoamme kohtaan pukeutumalla säädyllisesti?
Vastausten etsimisellä internetin haun avulla? Vai vastausten saamisella Jumalalta Pyhän Hengen kautta?
Sillä, että haluaa lisää? Vai sillä, että on tyytyväinen siihen, mitä meille on annettu?

Presidentti Russell M. Nelson opettaa:

”Kun Pyhä Henki on kumppaninne, voitte nähdä suoraan sen kuuluisuuskulttuurin läpi, joka on vallannut yhteiskuntamme. Te voitte olla fiksumpia kuin aiemmat sukupolvet ovat koskaan olleet. – –

Olkaa mittapuuna muulle maailmalle!”⁵

Vaatii työtä keskittyä siihen, mikä kestävän ilon kannalta on todella välttämätöntä. Saatana haluaa ennen kaikkea sitä, että hukkaamme iankaikkiset arvomme, mikä saa meidät tuhlaamaan kallista aikaa, kykyjä tai hengellistä voimaa asioihin, joilla ei ole merkitystä. Kutsun meitä jokaista miettimään rukoillen, mitkä asiat kääntävät huomiomme pois sen tekemisestä, millä on eniten merkitystä.

Vanhimman poikamme kolmannen luokan opettaja opetti luokkaansa ”olemaan aivojensa valtias”. Se oli muistutuksena nuorille oppilaille siitä, että he hallitsevat ajatuksiaan ja voivat siksi hallita tekojaan. Muistutan itseäni ”olemaan omien aivojeni valtias”, kun huomaan ajautuvani kohti asioita, joilla on vähemmän merkitystä.

Eräs lukiolainen kertoi minulle hiljattain, että kirkon joidenkin nuorten keskuudessa on tullut suosituksi olla piittaamatta käskyistä, koska heillä on laskelmoitu suunnitelma tehdä parannus myöhemmin. ”Se on tavallaan kunniamerkki”, minulle kerrottiin. Epäilemättä Herra antaa jatkossakin anteeksi niille, jotka tekevät nöyrästi parannuksen ”vakain aikein”⁶. Mutta Vapahtajan armollista sovitustyötä ei pidä koskaan käyttää näin pilkkaavalla tavalla. Tunnemme vertauksen yhdestä eksyneestä lampaasta. Tietenkin paimen jättää muut 99 lammasta löytääkseen sen, joka on kulkenut harhaan. Mutta voitteko kuvitella, millaista iloa ne, jotka tekevät valinnan olla ne 99, tuovat hyvälle paimenelle? Ne, jotka pysyvät yhdessä ja auttavat toisiaan elämään liittojensa mukaan? Voitteko kuvitella, millainen maailma, koulunne, työpaikkanne tai kotinne olisi, jos kuuliaisena oleminen olisi suosittua? Kyse ei ole siitä, että teemme elämässä kaiken täydellisesti – kyse on siitä, että koemme iloa, kun teemme parhaamme elääksemme Herran kanssa solmimiemme liittojen mukaan.

Kun maailma ilmaisee yhä enemmän epäilyksiä Jumalasta ja kun hämmennys ja paineet lisääntyvät, tämä on aikaa, jolloin meidän on pysyttävä lähimpänä profeettaa. Koska hän on Herran puhetorvi, me voimme luottaa siihen, että se, mitä hän kehottaa, neuvoo ja pyytää meitä tekemään, on sitä, millä on eniten merkitystä.

Vaikka se ei olisi helppoa, aina on mahdollista tehdä oikein. Keskustellessaan koulussa ystäväjoukon kanssa eräs nuori nainen tunsi mielensä masentuvan, kun keskustelu kääntyi kirkon tasovaatimusten arvostelemiseen. Hän tajusi, ettei hän voinut pysyä hiljaa – hänen oli tehtävä jotakin. Kunnioittavasti hän puhui taivaallisen Isän rakkaudesta ja siitä, kuinka Isän asettamat käskyt on tarkoitettu siunaamaan ja varjelemaan Hänen lapsiaan. Tämän nuoren naisen olisi ollut paljon helpompaa olla tekemättä mitään. Mutta millä on eniten merkitystä? Silläkö, että sulautuu joukkoon? Vai sillä, että erottuu muista Jumalan todistajana ”kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla”?⁷

Jos Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin on määrä tulla pois hämärästä, meidän täytyy tulla pois hämärästä. Liittomme pitävinä naisina meidän on loistettava evankeliumin valoamme kaikkialla maailmassa astumalla esiin ja erottumalla muista. Teemme tämän yhdessä Jumalan tyttärinä – 8,2 miljoonan 11-vuotiaan ja sitä vanhemman naisen voimin, joiden työ on täsmälleen sama. Me kokoamme Israelia osallistuessamme pelastuksen ja korotuksen työhön: pyrimme elämään Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan, huolehdimme apua tarvitsevista, kutsumme kaikkia ottamaan vastaan evankeliumin ja yhdistämme perheitä iankaikkisuudeksi.⁸ Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on toiminnan evankeliumi ja ilon evankeliumi! Älkäämme väheksykö kykyämme tehdä niitä asioita, joilla on eniten merkitystä. Jumalallinen perintömme antaa meille rohkeutta ja varmuutta toimia ja olla kaikkea, mitä rakastava taivaallinen Isämme tietää meidän voivan olla.

Nuorten teema tälle vuodelle on Sananl. 3:5–6:

”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.

Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.”

Tärkeä seikka Herraan turvaamisessa on, että kulkee eteenpäin uskoen, että Hän opastaa meitä silloinkin, kun meillä ei ole kaikkia vastauksia.

Sisaret, kyse ei ole jäätelöstä. Eikä kyse ole siitä, että tekee enemmän. Kyse on sen tekemisestä, millä on merkitystä. Se on Kristuksen opin toteuttamista elämässämme pyrkiessämme tulemaan enemmän Hänen kaltaisikseen.

Mitä enemmän teemme pysyäksemme lujasti liittopolulla, sitä enemmän uskomme Jeesukseen Kristukseen vahvistuu. Mitä enemmän uskomme vahvistuu, sitä enemmän haluamme tehdä parannusta. Ja mitä enemmän teemme parannusta, sitä enemmän vahvistamme liittosuhdettamme Jumalaan. Tuo liittosuhde vetää meidät temppeliin, koska temppeliliittojen pitäminen on sitä, millä kestämme loppuun asti.

Kun keskitämme elämämme Jeesukseen Kristukseen, meitä opastetaan tekemään se, millä on eniten merkitystä. Meitä siunataan hengellisellä voimalla, tyytyväisyydellä ja ilolla! Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.