Vilpitön kaikkemme
Jos haluamme Vapahtajan nostavan meitä kohti taivasta, niin sitoutumisemme Häneen ja Hänen evankeliumiinsa ei voi olla välinpitämätöntä tai satunnaista.
Uhriksi Hänelle
Vain muutama päivä ennen kuin Jeesus Kristus antoi henkensä meidän vuoksemme, Hän oli Jerusalemin temppelissä katsomassa, kuinka ihmiset antoivat lahjoituksia temppelin uhriarkkuun. ”Monet rikkaat antoivat paljon”, mutta ”sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia.” Se oli niin pieni määrä, että sitä tuskin kannattaisi merkitä muistiin.
Ja silti tämä näennäisen merkityksetön lahjoitus kiinnitti Vapahtajan huomion. Itse asiassa se vaikutti Häneen niin syvästi, että Hän ”kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ’Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen.
Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.’”1
Tällä yksinkertaisella havainnolla Vapahtaja opetti meille, millä tavoin uhrilahjoja mitataan Hänen valtakunnassaan – ja se eroaa melkoisesti siitä, miten me tavallisesti mittaamme asioita. Herran mielestä lahjoituksen arvoa ei mitattu sillä, miten se vaikutti uhriarkun varoihin, vaan sillä, miten se vaikutti lahjoittajan sydämeen.
Ylistäessään tätä uskollista leskivaimoa Vapahtaja antoi meille mittapuun, jonka avulla voimme arvioida opetuslapseuttamme kaikissa sen monissa ilmenemismuodoissa. Jeesus opetti, että uhrimme voi olla suuri tai pieni, mutta kummin tahansa sen on oltava vilpitön kaikkemme.
Tämä periaate toistuu Mormonin kirjan profeetta Amalekin pyynnössä: ”[Tulkaa] Kristuksen luokse, joka on Israelin Pyhä, ja [pääskää] osallisiksi hänen pelastuksestaan ja hänen lunastuksensa voimasta. Niin, tulkaa hänen luoksensa ja uhratkaa koko sielunne uhriksi hänelle.”2
Mutta kuinka se on mahdollista? Monille meistä tällainen koko sielustaan sitoutumisen mittapuu tuntuu saavuttamattomalta. Meitä on jo venytetty kovin kireälle. Kuinka voimme pitää tasapainossa elämän monet vaatimukset ja halumme tarjota koko sielumme Herralle?
Ehkä haasteemme on se, että ajattelemme tasapainon tarkoittavan sitä, että jaamme aikamme kilpailevien kiinnostuksen kohteiden kesken tasan. Näin ajateltuna sitoutumisemme Jeesukseen Kristukseen olisi yksi monista asioista, jotka meidän on sovitettava kiireiseen aikatauluumme. Mutta ehkäpä on toinenkin tapa tarkastella asiaa.
Tasapaino: Kuin pyörällä ajamista
Vaimoni Harriet ja minä nautimme polkupyöräilystä yhdessä. Se on suurenmoinen tapa saada vähän liikuntaa ja viettää samalla aikaa yhdessä. Kun pyöräilemme ja kun minä en puuskuta ja puhise liikaa, nautimme kauniista maailmasta ympärillämme ja käymme jopa mukavasti keskustelua. Meidän ei juurikaan tarvitse kiinnittää huomiota tasapainon säilyttämiseen polkupyörillämme. Olemme pyöräilleet niin kauan, ettemme edes ajattele sitä – siitä on tullut meille tavallista ja luontevaa.
Mutta aina kun katson, kuinka joku opettelee ajamaan polkupyörällä ensimmäistä kertaa, minulle tulee mieleen, ettei ole helppoa tasapainoilla noiden kahden kapean pyörän päällä. Se vaatii aikaa. Se vaatii harjoittelua. Se vaatii kärsivällisyyttä. Se vaatii jopa, että kaatuu kerran tai kaksi.
Ne, jotka onnistuvat säilyttämään tasapainon polkupyörällä, oppivat ennen kaikkea nämä tärkeät vinkit:
Älä katso jalkoihisi.
Katso eteenpäin.
Pidä katseesi edessäsi olevassa tiessä. Keskity määränpäähäsi. Ja polje. Tasapainossa pysymisessä on kyse liikkumisesta eteenpäin.
Samankaltaiset periaatteet toimivat, kun haluamme löytää tasapainon elämässämme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina. Se, kuinka jakaa oma aikansa ja omat voimavaransa monien tärkeiden tehtävien kesken, vaihtelee henkilöstä toiseen ja elämänvaiheesta toiseen. Mutta yhteinen, kokonaisvaltainen tavoitteemme on seurata Mestarimme Jeesuksen Kristuksen tietä ja palata rakkaan taivaallisen Isämme luo. Tämän tavoitteen on pysyttävä jatkuvana ja johdonmukaisena, keitä sitten olemmekin ja mitä tahansa muuta elämässämme tapahtuukin.3
Nostovoima: Kuin lentäisi lentokonetta
Niille, jotka ovat innokkaita pyöräilijöitä, opetuslapseuden rinnastaminen pyöräilyyn voi olla hyödyllinen vertaus. Niille, jotka eivät ole, älkää huolestuko. Minulla on toinenkin vertaus, johon varmastikin jokainen mies, nainen ja lapsi pystyy samaistumaan.
Opetuslapseutta, kuten useimpia asioita elämässä, voidaan verrata myös lentokoneen lentämiseen.
Oletteko koskaan pysähtyneet miettimään, miten hämmästyttävää on, että valtava matkustajakone voi todella nousta maasta ja lentää? Mikä saa nämä lentävät koneet nousemaan tyylikkäästi taivaalle ja ylittämään valtameriä ja mantereita?
Yksinkertaisesti sanottuna lentokone lentää vain silloin, kun ilmaa liikkuu sen siipien yli. Tämä liike synnyttää ilmanpaine-eroja, jotka antavat lentokoneelle nostovoimaa. Entä miten saadaan tarpeeksi ilmaa liikkumaan siipien yli nostovoiman aikaansaamiseksi? Vastaus on eteenpäin suuntautuva työntövoima.
Lentokone ei saa korkeutta ollessaan paikallaan kiitotiellä. Edes tuulisena päivänä riittävää nostovoimaa ei synny, ellei lentokone liiku eteenpäin ja ellei sillä ole riittävästi työntövoimaa, joka kumoaa sitä pidättelevät voimat.
Aivan kuten eteenpäin suuntautuva vauhti pitää polkupyörän tasapainossa ja pystyssä, eteenpäin liikkuminen auttaa lentokonetta voittamaan painovoiman ja ilmanvastuksen vaikutuksen.
Mitä tämä tarkoittaa meille Jeesuksen Kristuksen opetuslapsille? Se tarkoittaa, että jos haluamme löytää tasapainon elämässä ja jos haluamme Vapahtajan nostavan meitä kohti taivasta, niin sitoutumisemme Häneen ja Hänen evankeliumiinsa ei voi olla välinpitämätöntä tai satunnaista. Kuten leskivaimo Jerusalemissa, meidän täytyy uhrata Hänelle koko sielumme. Uhrimme saattaa olla pieni, mutta sen täytyy tulla sydämestämme ja sielustamme.
Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena oleminen ei ole vain yksi monista tekemistämme asioista. Vapahtaja on innoittava voima kaikessa, mitä teemme. Hän ei ole levähdystauko matkallamme. Hän ei ole vain toisinaan käyttämämme maisemareitti tai silloin tällöin näkemämme merkittävä maamerkki. Hän on ”tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin [Jeesuksen Kristuksen kautta].”4 Tämä on oikea tie ja lopullinen päämäärämme.
Tasapaino ja nostovoima tulevat, kun me ponnistelemme ”eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että [meillä] on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan”5.
Uhraaminen ja pyhittäminen
Entäpä ne monet tehtävät ja velvollisuudet, jotka tekevät elämästämme niin kiireistä? Ajan viettäminen läheisten kanssa, opiskelu tai valmentautuminen ammattiin, elannon ansaitseminen, perheestä huolehtiminen, yhteiskunnassa palveleminen – mihin se kaikki sopii? Vapahtaja vakuuttaa meille:
”Teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä.
Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä annetaan teille lisäksi.”6
Tuo ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi helppoa.7 Se edellyttää sekä uhraamista että pyhittämistä.
Se edellyttää sitä, että joistakin asioista päästämme irti ja toisista asioista pidämme entistä lujemmin kiinni.
Uhraaminen ja pyhittäminen ovat kaksi taivaallista lakia, joita me pyhässä temppelissä sitoudumme liitoin noudattamaan. Nämä kaksi lakia ovat samankaltaisia mutta eivät yhtäläisiä. Uhraaminen tarkoittaa luopumista jostakin jonkin arvokkaamman hyväksi. Muinoin Jumalan kansa uhrasi laumojensa esikoiset tulevan Messiaan kunniaksi. Läpi historian uskolliset pyhät ovat uhranneet henkilökohtaiset halunsa, hyvinvointinsa ja jopa henkensä Vapahtajan vuoksi.
Meillä kaikilla on pieniä ja suuria asioita, joita meidän on uhrattava seurataksemme Jeesusta Kristusta entistä täydellisemmin.8 Uhrauksemme osoittavat, mitä me todella arvostamme. Uhraukset ovat pyhiä, ja Herra kunnioittaa niitä.9
Pyhittäminen eroaa uhraamisesta ainakin yhdellä tärkeällä tavalla. Kun pyhitämme jotakin, me emme jätä sitä tulen kulutettavaksi alttarilla. Sen sijaan me panemme sen käyttöön Herran palveluksessa. Me omistamme sen Hänelle ja Hänen pyhiin tarkoituksiinsa.10 Me saamme kykyjä, jotka Herra on antanut meille, ja pyrimme lisäämään niitä, moninkertaistamaan ne, tullaksemme vieläkin hyödyllisemmiksi Herran valtakunnan rakentamisessa.11
Hyvin harvoja meistä pyydetään koskaan uhraamaan henkemme Vapahtajan vuoksi. Mutta meitä kaikkia kutsutaan pyhittämään elämämme Hänelle.
Yksi työ, yksi ilo, yksi tarkoitus
Kun pyrimme puhdistamaan elämämme ja katsomaan Kristukseen jokaisessa ajatuksessa12, kaikki muu alkaa asettua kohdalleen. Elämä ei enää tunnu pitkältä luettelolta erillisiä ponnisteluja, joita pitelemme epävarmassa tasapainossa.
Ajan mittaan siitä kaikesta tulee yksi työ.
Yksi ilo.
Yksi pyhä tarkoitus.
Se työ on Jumalan rakastamista ja palvelemista. Se on Jumalan lasten rakastamista ja palvelemista.13
Kun katsomme elämäämme ja näemme satoja asioita, jotka on tehtävä, tunnemme lannistuvamme. Kun näemme yhden asian – Jumalan ja Hänen lastensa rakastamisen ja palvelemisen sadalla eri tavalla – silloin voimme työskennellä niiden asioiden hyväksi tuntien iloa.
Näin me uhraamme koko sielumme – uhraamalla kaiken sen, mikä meitä pidättelee, ja pyhittämällä loput Herralle ja Hänen tarkoituksiinsa.
Rohkaisun sana ja todistus
Rakkaat veljeni ja sisareni ja rakkaat ystäväni, tulee hetkiä, jolloin toivotte, että voisitte tehdä enemmän. Rakastava taivaallinen Isänne tuntee sydämenne. Hän tietää, ettette voi tehdä kaikkea, mitä sydämenne haluaa teidän tekevän. Mutta te voitte rakastaa ja palvella Jumalaa. Te voitte tehdä parhaanne pitääksenne Hänen käskynsä. Te voitte rakastaa ja palvella Hänen lapsiaan. Ja ponnistelunne puhdistavat sydäntänne ja valmistavat teitä loistavaan tulevaisuuteen.
Tämän näytti leskivaimo temppelin aarrearkulla ymmärtävän. Hän tiesi epäilemättä, ettei hänen uhrinsa muuttaisi Israelin vaurautta, mutta se voisi muuttaa ja siunata häntä – koska vaikka se oli pientä, se oli hänen kaikkensa.
Niinpä, rakkaat ystäväni ja Jeesuksen Kristuksen rakkaat opetuslapsitoverini, älkäämme ”väsykö tekemään hyvää, sillä [me laskemme] suuren työn perustusta”. Ja pienistä asioistamme ”lähtee se, mikä on suurta”.14
Todistan, että tämä on totta, ja todistan myös, että Jeesus Kristus on Mestarimme, Lunastajamme ja ainoa oikea tiemme takaisin rakkaan taivaallisen Isämme luo. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.