Suomen lähetyskenttä

Toisen maailmansodan jälkeen kirkon johtohenkilöt Ruotsissa pyrkivät aloittamaan uudelleen lähetystyön tekemisen Suomessa. Toukokuussa 1946 Karl Lagerborg ja C. Fritz Johansson, jotka olivat palvelleet pyhiä Suomessa sodan aikana, aloittivat saarnaamisen Helsingissä. Heinäkuussa vanhin Ezra Taft Benson kahdentoista apostolin koorumista kävi Suomessa ja piti pienen pyhittämiskokouksen Luodossa paikalla, joka kuului yhdelle paikallisista pyhistä, Lena Sofia Renlundille. Siellä Benson piti rukouksen pyhittääkseen maan uudelleen evankeliumin saarnaamiselle. Myöhemmin samana vuonna saapui lisää lähetyssaarnaajia, ja kirkko teki suunnitelmia lähetyskentän avaamiseksi.

Vanhin Ezra Taft Benson ja jäseniä Suomessa maan pyhittämisen jälkeen vuonna 1946.

Syksyllä 1947 kirkon presidentti George Albert Smith kutsui Henry A. Matisin, suomalaisamerikkalaisen myöhempien aikojen pyhän, ja hänen vaimonsa Maen johtamaan Suomen lähetyskenttää. Henry ja Mae Matis palvelivat Suomen lähetyskentällä seitsemän vuotta. Työskennellen tiiviisti jäsenten kanssa he panivat alulle uusia kirkon ohjelmia, lähetyskentän aikakauslehden ja perustivat monia uusia kirkon seurakuntia. Lähetysjohtaja Matis teki työtä myös hallituksen edustajien kanssa vuonna 1948 saadakseen kirkon virallisesti tunnustetuksi ja hankki myöhemmin kirkolle luvan mikrofilmata sukututkimusasiakirjoja. Päättäessään palvelemisensa Suomessa vuonna 1954 lähetysjohtaja Matis raportoi: ”Olemme riemuinneet siitä, että palautettu evankeliumi on niin lujasti juurtuneena niin monien taivaallisen Isämme lasten sanoihin ja elämään täällä.”