Temppelimatkoja

Temppelin pyhittäminen Sveitsissä vuonna 1955 oli elämää mullistava tapahtuma myöhempien aikojen pyhille Euroopassa. Ensimmäistä kertaa temppelitoimitukset olisivat saatavilla ilman matkaa yli Atlantin. Monet seurakunnat halki mantereen järjestivät matkoja temppelin vihkimiseen. Hannele Blomqvist, suomalainen myöhempien aikojen pyhä, joka palveli tuolloin lähetyssaarnaajana kotimaassaan, oli yksi niistä, jotka matkustivat temppeliin. Innokkaana osallistumaan temppeliseremonioihin hän käytti osan säästöistään, joita oli kerännyt lähetystyötään ja opiskeluaan varten, maksaakseen matkansa. ”Tiesin, että se olisi vaikeaa”, hän sanoi, ”mutta haluni mennä temppeliin oli niin palava, että olin valmis olemaan erityisen säästäväinen.”

Syyskuun 11. päivänä 1955 Hannele ja muita suomalaisia pyhiä ja lähetyssaarnaajia lähti Helsingistä laivalla. Kun laiva tuli maihin, he matkustivat junalla Berniin Sveitsiin. Matka kesti neljä päivää. He saapuivat Berniin syyskuun 15. päivän aamuna ja matkasivat bussilla temppeliin, missä he osallistuivat viimeiseen vihkimistilaisuuteen. ”Yksi juhlallisimpia hetkiä elämässäni oli pystyä ensimmäisen kerran astumaan Herran huoneeseen”, Hannele kirjoitti päiväkirjaansa. Kun temppelitoimitustyö seuraavana päivänä alkoi, useimmat suomalaiset pyhät aloittivat kotimatkan, koska temppeliseremonioita ei ollut vielä käännetty suomeksi. Ne harvat, jotka ymmärsivät ruotsia, Hannele mukaan lukien, jäivät vielä päiväksi saadakseen oman endaumenttinsa.

Sen jälkeen kun temppeliseremoniat käännettiin suomeksi vuonna 1957, temppelipalvelusta tuli mahdollinen useammille suomalaisille. Vaikka temppelimatka oli joillekuille myöhempien aikojen pyhille pitkä ja vaikea, niin näistä matkoista tuli heidän hengellisen elämänsä kohokohtia. Yksi lähetysjohtaja muisteli, kuinka eräs iäkäs myöhempien aikojen pyhiin kuuluva nainen vakuutti hänelle, että selviytyisi kyllä paluumatkasta kotiin. ”Olen ollut temppelissä ja koko perheeni on sinetöity iankaikkisuudeksi”, hän sanoi. ”Ei ole mitään väliä sillä, pääsenkö koskaan takaisin Suomeen.” Kun Tukholman temppeli Ruotsissa avattiin vuonna 1985, suomalaisten pyhien matka temppeliin lyheni suuresti. Monet suomalaiset pyhät olivat vihkimistilaisuudessa, ja suomalainen kuoro lauloi siellä.