Rukoileminen isän puolesta
”Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo” (Joh. 8:12).
Kuulun viisihenkiseen perheeseen, ja me kaikki muut käymme kirkossa joka sunnuntai, paitsi isä. Isä ei ole kirkon jäsen, ja se tekee minut surulliseksi. Hän on oikein hyvä isä, ja joskus hän tulee seurakunnan järjestämiin juhliin tai retkille. Haluaisin, että hän tulisi aina.
Äiti on opettanut minulle Alkeisyhdistyksessä, että taivaallinen Isä kuuntelee rukouksiamme ja haluaa auttaa meitä. Niinpä pidin rukouksen, että Hän auttaisi isääni ymmärtämään, kuinka paljon evankeliumi merkitsee meidän perheelle.
Lauantaina, kun aioin katsoa televisiota, tapahtui jotakin. Isä tuli ja sanoi, että voisin tehdä parempiakin asioita kuin istua television ääressä. ”Mitä jos”, hän sanoi, ”minä esimerkiksi lukisin sinulle jonkin mukavan kertomuksen Liahonasta?”
Niinpä hän asettui istumaan minun ja kahden pikkuveljeni kanssa ja luki meille. En tiedä, mistä isä tiesi, että Liahonassa on kertomuksia. Mutta tiedän, että taivaallinen Isä oli kuullut rukoukseni ja vastannut niihin koskettaen isän sydäntä niin, että hän luki kirkon lehteä.
Kiitän taivaallista Isääni, koska Hän kuuntelee rukouksiani.
Kuvitus Julie F. Young