Kotikäyntiopetussanoma

Vaalikaa, vahvistakaa ja suojelkaa perhettä

Opettakaa pyhien kirjoitusten kohtia ja lausuntoja, jotka ovat siunaukseksi sisarille, joiden luona vierailette. Lausukaa todistuksenne opista. Pyytäkää niitä, joiden luona käytte, kertomaan, mitä he ovat tunteneet ja oppineet.

Miksi minun on puolustettava perhettä koskevaa oppia?

Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi: ”Perhe on Jumalan säätämä. Hänen iankaikkisessa suunnitelmassaan on olennaista miehen ja naisen välinen avioliitto. Lapsilla on oikeus syntyä avioliitossa ja saada kasvatuksensa sellaiselta isältä ja äidiltä, jotka pitävät avioliittolupaukset kunniassa olemalla täysin uskollisia.” (”Perhe – julistus maailmalle”, Liahona, lokakuu 2004, s. 49.)

Julie B. Beck, Apuyhdistyksen ylijohtaja: ”Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena jokaiselle tämän kirkon naiselle on annettu vastuu vaalia, vahvistaa ja suojella perheitä. Naisille on annettu erityisiä tehtäviä jo ennen maailman perustamista. Ja liittonsa pitävinä myöhempien aikojen pyhien naisina te tiedätte, että se, että kohotatte äänenne puolustamaan oppia perheestä, on ratkaisevan tärkeää perheiden lujuudelle ympäri maailmaa.” (”Mitä myöhempien aikojen pyhien naiset tekevät parhaiten: pysyvät voimakkaina ja järkkymättöminä”, Liahona, marraskuu 2007, s. 110.)

Kuinka minä voin puolustaa perhettä?

OL 88:119: ”Perustakaa huone, nimittäin rukoushuone, paastohuone, uskon huone, opin huone, kirkkauden huone, järjestyksen huone, Jumalan huone.”

Presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985): ”Koti on rauhan satama elämän myrskyissä ja taisteluissa. Päivittäiset rukoukset, pyhien kirjoitusten tutkiminen, evankeliumista keskusteleminen ja muu senkaltainen toiminta kotona, perheillat, perheneuvostot, yhteinen työ ja leikki, toinen toisensa palveleminen ja evankeliumista kertominen muille synnyttävät ja vaalivat hengellisyyttä. Hengellisyyttä vahvistaa myös se, että suhtaudumme toisiimme kärsivällisesti, ystävällisesti ja anteeksiantavasti ja noudatamme perhepiirissä evankeliumin periaatteita.” (”Siksi sain oppia”, Valkeus, elokuu 1982, s. 2.)

Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista: ”Kutsun nyt kirkon jäseniä ja tehtävälleen omistautuneita vanhempia, isovanhempia ja sukulaisia kaikkialla pitämään kiinni [perhe]julistuksesta, tekemään siitä samankaltaisen viirin kuin sotapäällikkö Moronin ’vapauden tunnus’ ja sitoutumaan elämään sen mukaan. – –

Nykyajan maailmassa, jossa Saatanan hyökkäykset perhettä vastaan ovat niin vallitsevia, vanhempien täytyy tehdä kaikki voitavansa vahvistaakseen ja puolustaakseen perhettään. Mutta heidän ponnistuksensa eivät välttämättä riitä. Kaiken perustana oleva perhe tarvitsee kipeästi sukulaisten ja meitä ympäröivien julkisten tahojen apua ja tukea.” (”Eniten merkitsee se, mikä on pitkäikäisintä”, Liahona, marraskuu 2005, s. 42–43.)

Vanhin Robert S. Wood seitsemänkymmenen koorumista: ”Liian monien kohdalla vastuu näyttää päättyvän käsien vääntelyyn ja tyrmistyneisiin huudahduksiin. Puheista ilman toimintaa ei ole paljonkaan hyötyä. Meidän pitää olla tarmokkaasti mukana maailmassa. Jos koulujemme moraaliarvot ovat riittämättömiä tai tuhoisia, meidän on tehtävä työtä yhteisömme muiden jäsenten kanssa muutoksen aikaansaamiseksi. Jos asuinalueemme ovat turvattomia tai epäterveellisiä, meidän on mentävä mukaan kansalaistoimintaan ratkaisujen keksimiseksi. Jos kaupunkejamme saastutetaan, ei vain haitallisilla kaasuilla vaan myös sielua tuhoavilla riippuvuuksilla ja töryllä, meidän on tehtävä työtä löytääksemme laillisia keinoja sellaisen saastan poistamiseksi. – – Meillä on vastuu olla siunauksena muille, kansakunnallemme, maailmalle.” (”On the Responsible Self”, Ensign, maaliskuu 2002, s. 30–31.)

Valokuvakuvitus Craig Dimond; tausta Shannon Gygi Christensen