Miksi me kastamme kuolleiden puolesta?
Lokakuun 2000 yleiskonferenssipuheesta.
Kristityt teologit ovat jo kauan painiskelleet seuraavan kysymyksen kanssa: Mikä on niiden miljardien ihmisten kohtalo, jotka ovat eläneet ja kuolleet vailla tietoa Jeesuksesta? Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palauttaminen on tuonut mukanaan ymmärryksen siitä, millä tavalla kuolleet, jotka eivät ole saaneet kastetta, lunastetaan ja kuinka Jumala voi olla ”täydellinen, oikeudenmukainen Jumala ja myös armollinen Jumala” (Alma 42:15).
Eläessään vielä maan päällä Jeesus profetoi, että Hän saarnaisi myös kuolleille. Pietari kertoo meille, että tämä tapahtui Vapahtajan ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen välisenä aikana (ks. 1. Piet. 3:18–19). Presidentti Joseph F. Smith (1838–1918) näki näyssä, että Vapahtaja vieraili henkimaailmassa ja ”vanhurskaiden [henkien] keskuudesta hän järjesti joukkonsa ja nimitti voimalla ja valtuudella puettuja sanansaattajia ja valtuutti heidät lähtemään ja viemään evankeliumin valon pimeydessä oleville. – –
Näille opetettiin uskoa Jumalaan, parannusta synnistä, sijaiskastetta syntien anteeksisaamiseksi [ja] Pyhän Hengen lahjaa kätten päällepanemisen kautta.” (OL 138:30, 33.)
Oppi siitä, että elävät voivat sijaistyönä tarjota kasteen ja muita välttämättömiä toimituksia kuolleille, ilmoitettiin uudestaan profeetta Joseph Smithille (ks. OL 124; 128; 132). Hän sai tietää, että ylösnousemusta odottaville hengille ei ainoastaan tarjota henkilökohtaista pelastusta, vaan heidät voidaan taivaassa myös liittää yhteen mieheksi ja vaimoksi ja he voivat tulla sinetöidyksi yhteen kaikkien aiempiin sukupolviin kuuluneiden isiensä ja äitiensä ja kaikkien tuleviin sukupolviin kuuluvien lastensa kanssa. Herra opetti profeetalle, että nämä pyhät menot voidaan suorittaa asianmukaisesti vain Hänen nimelleen rakennetussa huoneessa, temppelissä (ks. OL 124:29–36).
Sijaispalveluksen periaatteen ei pitäisi kenestäkään kristitystä tuntua oudolta. Elävää henkilöä kastettaessa virkailija toimii Vapahtajan sijaisena. Ja eikö meidän uskomme keskeinen opinkappale ole se, että Kristuksen uhri sovittaa sijaisuhrina meidän syntimme täyttämällä oikeudenmukaisuuden vaatimukset meidän puolestamme? Kuten presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) on sanonut: ”Mielestäni sijaistyö kuolleiden puolesta muistuttaa itse Vapahtajan antamaa sijaisuhria läheisemmin kuin mikään muu tuntemani työ. Se annetaan rakkaudesta, ilman toivoa minkäänlaisesta korvauksesta tai takaisinmaksusta tai mistään muusta sellaisesta. Mikä ihana periaate.”1
Jotkut ovat ymmärtäneet väärin ja olettavat, että kuolleet sielut ”kastetaan mormoniuskontoon tietämättään”2. He olettavat, että meillä on jonkinlainen valta pakottaa sielua uskonasioissa. Tietenkään meillä ei ole. Jumala antoi ihmiselle tahdonvapauden alusta alkaen. Kirkko ei luettele heitä nimiluetteloissaan eikä laske heitä kuuluviksi jäsenistöönsä.
Intomme lunastaa kuolleet sekä aika ja voimavarat, joita käytämme tuon sitoutumisen mukaisesti, ilmentävät ennen kaikkea todistustamme Jeesuksesta Kristuksesta. Se on mahdollisimman voimallinen julistus Hänen jumalallisesta luonteestaan ja tehtävästään. Se todistaa ensiksikin Kristuksen ylösnousemuksesta, toiseksi Hänen sovituksensa äärettömyydestä, kolmanneksi, että Hän on pelastuksen ainoa lähde, neljänneksi, että Hän on asettanut pelastuksen ehdot, ja viidenneksi, että Hän tulee jälleen.
Kristuksen ylösnousemuksen voima
Ylösnousemukseen viitaten Paavali kysyi: ”Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?” (1. Kor. 15:29.) Meidät kastetaan kuolleiden puolesta, koska tiedämme heidän nousevan kuolleista. ”Sielu palautetaan ruumiiseen ja ruumis sieluun; niin, ja jokainen jäsen ja nivel palautetaan ruumiiseensa; niin, edes hiuskarva päästä ei joudu hukkaan, vaan kaikki palautetaan oikeaan ja täydelliseen muotoonsa” (Alma 40:23). ”Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra” (Room. 14:9).
Se, mitä me teemme niiden suhteen, jotka ovat menneet edeltä, on äärimmäisen tärkeää, koska he elävät nyt henkinä ja tulevat jälleen elämään kuolemattomina sieluina juuri Jeesuksen Kristuksen ansiosta. Me uskomme Hänen sanoihinsa, kun Hän sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin.” (Joh. 11:25.) Kuolleiden puolesta toimittamillamme kasteilla me todistamme, että ”niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi. – –
Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle.
Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.” (1. Kor. 15:22, 25–26.)
Jeesus Kristus, pelastuksen ainoa lähde
Meidän innokkuutemme varmistaa se, että edesmenneille sukulaisillemme suodaan kaste Jeesuksen nimessä, on todistus siitä, että Jeesus Kristus on ”tie, totuus ja elämä” ja ettei ”kukaan pääse Isän luo muuten kuin [Hänen kauttaan]” (Joh. 14:6). Jotkut nykyajan kristityt, jotka ovat huolissaan niistä monista ihmisistä, jotka ovat kuolleet vailla tietoa Jeesuksesta Kristuksesta, ovat alkaneet ihmetellä, onko sittenkään olemassa vain ”yksi – – Herra, yksi usko, yksi kaste” (Ef. 4:5). Heidän mukaansa uskominen siihen, että Jeesus on ainoa Vapahtaja, on ylpeää, ahdasmielistä ja suvaitsematonta. Me sanomme kuitenkin, että tällainen ongelmanasettelu on väärä. Siinä, että pelastus voi tulla vain Yhden kautta, ei ole mitään epäoikeudenmukaisuutta, kun tuo Yksi ja Hänen pelastuksensa tarjotaan jokaiselle sielulle ilman poikkeuksia.
Kristuksen asettamat pelastuksen ehdot
Koska uskomme, että Jeesus Kristus on Lunastaja, hyväksymme myös Hänen valtuutensa asettaa ehdot, joilla me voimme saada Hänen armonsa. Muutoin emme huolehtisi kasteelle menosta kuolleiden puolesta.
Jeesus vakuutti, että ”ahdas [on] se portti ja kapea se tie, joka vie elämään” (Matt. 7:14). Hän sanoi erityisesti, että ”jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan” (Joh. 3:5). Tämä tarkoittaa sitä, että meidän tulee tehdä parannus ja ottaa ”itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta [syntimme] annettaisiin anteeksi. Silloin [me saamme] lahjaksi Pyhän Hengen.” (Ap. t. 2:38.)
Vaikka Jeesus Kristus itse oli synnitön, Hänet kastettiin ja Hän sai Pyhän Hengen. Hän sanoi: ”Sille, joka kastetaan minun nimeeni, Isä antaa Pyhän Hengen kuten minulle; ja nyt, seuratkaa minua ja tehkää sitä, mitä olette nähneet minun tekevän” (2. Nefi 31:12).
Mitään poikkeuksia ei ole suotu; sellaisia ei tarvita. Kaikki ne, jotka uskovat ja jotka kastetaan – myös sijaiskasteella – ja jotka pysyvät vahvana uskossa, pelastuvat, ”eivät ainoastaan ne, jotka uskoivat [Kristuksen tultua] ajan keskipäivänä lihassa, vaan kaikki ne alusta asti, nimittäin kaikki, jotka olivat ennen kuin hän tuli” (OL 20:26). Juuri tästä syystä evankeliumia saarnataan ”niillekin, jotka ovat kuolleet, – – että he eläisivät hengessä, niin kuin Jumala elää, vaikka ruumiissaan ovat saaneet saman tuomion kuin kaikki ihmiset” (1. Piet. 4:6).
Kuolleiden vapauttaminen vankilasta
Temppeleissä suorittamamme sijaistoimitukset kasteesta alkaen tekevät mahdolliseksi iankaikkisen yhdistävän siteen sukupolvien välille, mikä täyttää maan luomisen tarkoituksen. Todellakin ilman sitä ”koko maa hävitettäisiin täysin [Kristuksen tullessa]” (OL 2:3).
Pyhissä kirjoituksissa mainitaan joskus, että kuolleet henget ovat pimeydessä tai vankilassa (ks. Jes. 24:22; 1. Piet. 3:19; Alma 40:12–13; OL 38:5). Pohdiskellessaan Jumalan ihmeellistä suunnitelmaa näiden Hänen lastensa lunastamiseksi profeetta Joseph Smith kirjoitti tämän psalmin: ”Riemuitkoot sydämenne ja iloitkoot ylenpalttisesti. Maa puhjetkoon laulamaan. Kuolleet julistakoot iankaikkisen ylistyksen hymnejä Kuningas Immanuelille, joka on vahvistanut, ennen kuin maailma oli, sen, minkä avulla me voimme lunastaa heidät vankilastaan, sillä vangit pääsevät vapaiksi.” (OL 128:22.)
Meidän tehtävämme ulottuu niin kauas ja niin syvälle kuin Jumalan rakkauskin sulkeakseen sisäänsä Hänen lapsensa kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa. Työmme kuolleiden hyväksi on merkittävä todistus siitä, että Jeesus Kristus on koko ihmiskunnan jumalallinen Lunastaja. Hänen armonsa ja lupauksensa ulottuvat myös niihin, jotka eivät löydä Häntä eläessään. Hänen ansiostaan vangit voivat todellakin päästä vapaiksi.
Valokuva Kaliforniassa sijaitsevan Newport Beachin temppelin kastehuoneesta Welden C. Andersen, © IRI, kopiointi kielletty; Harry Andersonin teos Johannes Kastaja kastaa Jeesuksen, © IRI
Valokuva Helsingin temppelin kastehuoneesta John Luke, © IRI, kopiointi kielletty; Roger Lovelessin teos Hän elää, Vapahtajani, kopiointi kielletty