Pysy tässä!
Aika, jonka vietän perheeni kanssa, on minulle aina kallisarvoista. Koska työskentelen rautateillä, aikatauluni on arvaamaton. Toisinaan saan siirron kauemmas ja joudun väliaikaisesti eroon vaimostani ja lapsistani. Sellaisina aikoina näen heitä vain muutamana päivänä viikossa – ja vasta ajettuani pitkän matkan kotiin.
Kerran eräällä vapaallani vaimoni Scarlett ja poikamme matkustivat luokseni. Pojistamme oli hauskaa nukkua motellihuoneessa ja syödä ravintoloissa. Matka oli heille lomaa. Tämä virkistävä yhdessäolon aika kului nopeasti, ja ennen pitkää halasimme ja hyvästelimme. Vilkaistessani peruutuspeiliin näin Scarlettin auton katoavan näkyvistä ajaessamme vastakkaisiin suuntiin johtavien ramppien kautta valtatielle. Minä olin menossa takaisin töihin, ja Scarlett oli viemässä lapsiamme kotiin.
Hymyilin ajatellessani perhettäni, ja päätin soittaa Scarlettille kiittääkseni häntä jälleen siitä, että hän oli tullut käymään luonani. Tavoittelin matkapuhelintani takkini taskusta, mutta se ei ollut siellä. Etsittyäni turhaan tajusin, että puhelimeni oli täytynyt joutua vahingossa Scarlettin autoon.
Käytin matkapuhelintani pitääkseni yhteyttä perheeseeni, mutta tarvitsin sitä myös työssäni. Vaimoni ja minä olimme ajaneet eri suuntiin noin kymmenen minuutin ajan, mutta tiesin, että minun oli saatava puhelimeni takaisin. Päätin kiiruhtaa seuraavalle ylikulkusillalle, kääntyä vastakkaiseen suuntaan ja yrittää saada hänet kiinni. Kun valmistauduin kääntymään, olin kuulevinani äänen sanovan: ”Seis!”
Aloin hidastaa, vaikka jokainen kuluva hetki vaikeuttikin puhelimeni takaisin saamista.
Mieleeni tuli toinen ajatus: ”Pysy tässä!”
Se voimakas tunne pyyhkäisi ylitseni. Logiikkaa ja järkeä uhmaten pysäytin auton ja sammutin moottorin. En tiennyt syytä, mutta minusta tuntui, että minun pitäisi pysyä paikoillani. Kun noudatin kehotusta, jonka tunsin tulleen Pyhältä Hengeltä, tunsin hätäännyksen vaihtuvan levollisuudeksi. Pidin nöyrän rukouksen kiitollisena taivaallisen Isän johdatuksesta ja opastuksesta.
Pian sen jälkeen huomasin Scarlettin ajavan minua kohti. Kun hän näki minut, hän pysäytti heti auton ja tuli luokseni matkapuhelin kädessään.
”Mistä tiesit pysähtyä odottamaan?” hän kysyi.
Ilon kyyneleet täyttivät silmämme, kun kerroin, miten olin saanut innoitusta Pyhältä Hengeltä.
Se tapaus on jäänyt mieleeni, enkä voi koskaan kieltää jumalallista apua, jota sain sinä päivänä. Se vahvisti todistustamme siitä, että taivaallinen Isä on tietoinen elämämme näennäisen vähäpätöisistä yksityiskohdista. Yritän pysyä kelvollisena saamaan sitä samaa johdatusta, jota sain monta vuotta sitten. ■
En tiennyt syytä, mutta minusta tuntui, että minun pitäisi pysyä paikoillani.