20 markan seteli
Mukailtu Brigham Youngin yliopiston Idahon kampuksen hartaustilaisuudessa 12. maaliskuuta 2002 pidetystä puheesta. Koko puheen teksti englanniksi on osoitteessa www.byui.edu/Presentations/Transcripts/Devotionals/2002_03_12_Packer.htm.
Yli 30 vuotta sitten sain silloiselta vanhin Thomas S. Monsonilta tehtäväksi perustaa Eurooppaan varusmiesvaarnan. Kokoonnuimme Berchtesgadeniin Saksaan, korkealle Baijerin Alpeille. Verrattoman kaunis paikka oli alun perin yksi Adolf Hitlerin rakennuttamista päämajoista. Tämän maan päällä on harvoin ollut ihmistä, joka on ollut persoonallisuudeltaan ja tarkoituksiltaan niin vastustajan kaltainen kuin Adolf Hitler. Ajattelin, että olimme tulleet täyden ympyrän siitä, mitä tuolla paikalla oli tapahtunut, kun nyt olimme kokoontuneet sinne perustamaan Siionin vaarnan.
Saatuamme päätökseen tehtäviin erottamiset ja vaarnan järjestämisen saimme tehtäväksemme mennä Berliiniin vaarnakonferenssiin. Meidän oli päästävä korkealla Alpeilla sijaitsevasta Berchtesgadenista Münchenin lentokentälle.
Tulimme lentoasemalle hyvissä ajoin ennen lentomme lähtöaikaa, joka oli noin kymmeneltä aamulla, mutta sumun vuoksi kone ei saanut lähtölupaa. Istuimme siellä kuuntelemassa kuulutuksia lähes 12 tunnin ajan. Yhä uudelleen sanottiin, että sumun odotettiin hälvenevän. Se ei hälvennyt.
Sinä iltana kellon ollessa melkein kymmenen lentoasemalle tuli kaksi lähetyssaarnaajavanhinta. Tiesimme silloin, etteivät koneet nousisi ilmaan. Vanhimmat kertoivat meille, että Münchenistä lähtisi keskiyöllä juna Berliiniin. He veivät meidät rautatieasemalle, auttoivat meitä ostamaan lippumme ja saattoivat meidät junaan, joka lähtisi puoliltaöin ja saapuisi seuraavana aamuna kymmenen aikoihin Berliiniin.
Kun juna oli lähdössä liikkeelle, toinen nuorista vanhimmista kysyi: ”Onko teillä yhtään Saksan rahaa?”
Pudistin päätäni.
Hän sanoi: ”Tässä edes vähän”, ja junan vierellä juosten hän veti taskustaan 20 markan setelin. Hän ojensi sen minulle.
Tuohon aikaan rautaesirippu oli hyvin ”rautainen”. Juna pysähtyi Hofissa Länsi- ja Itä-Saksan rajalla, ja miehistö vaihtui. Kaikki länsisaksalaiset miehistön jäsenet nousivat junasta, ja junaan nousi itäsaksalainen miehistö. Sitten juna jatkoi matkaa Itä-Saksan halki kohti Berliiniä.
Yhdysvaltain hallitus oli juuri alkanut myöntää viiden vuoden passeja. Minulla oli uusi viiden vuoden passi. Ennen matkaamme olimme käyneet hakemassa vaimolleni uutta passia, mutta se oli lähetetty takaisin ja kerrottu, että kolmivuotiset passit kävisivät viisivuotisista passeista. Vaimoni passi oli voimassa vielä yli kaksi vuotta.
Noin kahden aikoihin aamulla konduktööri, oikea sotilaan perikuva, tuli tarkastamaan matkalippujamme ja huomatessaan, ettemme olleet saksalaisia, pyysi passejamme. En mielelläni anna passiani pois etenkään epäystävällisissä paikoissa. Mutta hän otti ne. Pidän lähestulkoon aina kaikista ihmisistä, mutta hänen kohdallaan tein poikkeuksen! Hän oli äreä, töykeä, epämiellyttävä mies.
Emme puhuneet saksaa. Meitä oli vaunuosastossa kuusi: minä, vaimoni ja hänen vieressään istuva saksalainen ja sitten vastapäisellä penkillä melkein polvet meissä kiinni oli kolme muuta saksalaista. Olimme kaikki jutelleet vähän. Kun konduktööri tuli sisään, oli aivan hiljaista.
Alkoi sananvaihto, ja tiesin, mitä konduktööri sanoi. Hän ei hyväksynyt vaimoni passia. Hän poistui ja tuli takaisin pari kolme kertaa.
Lopulta, kun en tiennyt, mitä pitäisi tehdä, sain vähän innoitusta ja otin esiin sen 20 markan setelin. Hän katsoi seteliä, otti sen ja ojensi meille passimme.
Saapuessamme seuraavana aamuna Berliiniin meitä oli juna-asemalla vastassa eräs kirkon jäsen. Kerroin melko kepeästi hänelle kokemuksestamme. Hän meni äkkiä hyvin vakavaksi. Kysyin: ”Mikä hätänä?”
Hän sanoi: ”En tiedä, kuinka selittäisin sen, että pääsitte tänne. Itä-Saksa on juuri nyt ainoa maa maailmassa, joka kieltäytyy hyväksymästä kolmen vuoden passia. Heidän mielestään vaimonne passi ei ollut voimassa.”
Sanoin: ”No, mitä he olisivat voineet tehdä?”
Hän vastasi: ”Poistaa teidät junasta.”
Sanoin: ”Eivät kai he sentään olisi poistaneet meitä junasta?”
Hän sanoi: ”Eivät teitä, vaan vaimonne!”
Saatoin kuvitella itseni tilanteessa, että joku yrittäisi poistaa vaimoni junasta kahdelta aamulla jossakin Itä-Saksassa. En ole varma, olisinko tiennyt, mitä tehdä. Vasta jälkeenpäin sain tietää, kuinka vaarallisia tilanne ja olosuhteet olivat olleet etenkin vaimolleni. Hänen hyvinvointinsa on minulle huomattavasti tärkeämpää kuin omani. Olimme olleet hyvin vaarallisessa tilanteessa. Ne, joiden passia ei hyväksytty, pidätettiin ja vangittiin.
Elämäämme ohjataan
Kertomuksen päätöksenä on seuraava seikka: se vanhin, joka ojensi minulle 20 markan setelin, oli David A. Bednar, Etelä-Saksan lähetyskentällä palvellut nuori vanhin, joka on nyt kahdentoista apostolin koorumin jäsen.
Miksi siis tämä San Leandrosta Kaliforniasta Yhdysvalloista kotoisin oleva nuori vanhin antoi minulle 20 markan setelin? Jos ymmärrätte sen ja ymmärrätte, mistä elämässä on kyse, ymmärrätte kaiken sen, mitä teidän tarvitsee tietää elämästä kirkon jäseninä. Ymmärrätte, ettei elämämme ole todellisuudessa omamme. Sitä ohjataan – ja jos elämme siten kuin meidän pitäisi elää, niin meistä pidetään huolta. En usko, että hän tiesi, mitä hänen tekonsa saisi aikaan. Se 20 markan seteli oli arvoltaan noin kuusi dollaria, ja lähetyssaarnaajavanhimmalle kuusi dollaria on aika paljon rahaa!
Tulette elämässänne huomaamaan, että tällaisia asioita tapahtuu, kun elätte siten kuin teidän pitäisi elää.
Jos opitte, mitä Henki on, niin teidän ei koskaan tarvitse olla yksin. Opin ja liittojen kohdassa 46:2 sanotaan: ”Huolimatta niistä asioista, jotka on kirjoitettu, minun kirkkoni vanhimpia on aina käsketty alusta asti ja aina käsketään johtamaan kaikkia kokouksia sen mukaan kuin Pyhä Henki heitä ohjaa ja johdattaa.”
Henkiruumiinne
Pyhissä kirjoituksissa, ilmoituksissa, selitetty oppi kertoo meille, että olemme kaksitahoisia olentoja. Tiedämme, että meissä on henki ja ruumis. Hengestä ja ruumiista, kun ne on iankaikkisesti yhdistetty toisiinsa, tulee ihmisen sielu (ks. OL 88:15). Teissä on siis kaksi osaa. Ruumiin sisällä on henki.
Teillä on henkiruumis; älynne on ollut olemassa aina (ks. OL 93:29). Sitä on vaikea käsittää. Me tulemme elämään ikuisesti. Uskotte sen, vai mitä? Ylösnousemuksen ansiosta me elämme iankaikkisesti. Niin ei voisi olla, ellei se pitäisi paikkaansa menneisyydenkin suhteen, eli että elimme iankaikkisesti menneisyydessä. Olemme tässä keskellä jotakin iankaikkista.
Olen miettinyt sen päivän koittamista, jolloin henkeni jättää ruumiini. Millaiselta näytätte silloin, kun se ”käärepaperin avaaminen” tapahtuu ja ruumis pannaan syrjään ja katsomme henkeänne? Miltä henkenne silloin näyttää?
Joitakuita teitä voitaisiin kuvata täydellisiksi urheilijoiksi – koordinaationne on täydellinen, pystytte mihin tahansa! Teillä on upea fyysinen ruumis. Millaiselta henkenne näyttäisi, jos erottaisimme ruumiinne hengestänne? Jos opiskelette, rukoilette ja tunnette, saatte tietää, että teillä voi olla upea ruumis ja näivettynyt, heikko henki. Toisaalta teillä voi olla ruumis, joka on monin tavoin rajoittunut, ja silti iankaikkisessa mielessä voitte kouluttaa ja opettaa henkeänne niin, että sillä on katoamatonta arvoa.
Voitte odottaa innolla sitä päivää, kun teidän ”käärepaperinne avataan” ja henkenne erotetaan ruumiista. Henkenne on nuori ja eloisa ja kaunis. Vaikka ruumiinne olisi vanha ja sairas tai rampa tai jollakin tavoin vammainen, niin kun henki ja ruumis yhdistetään ylösnousemuksessa, tulette olemaan loistavia, ja sitten teidät kirkastetaan.
Eräs tuntemani mies – yksi tuntemistani suurmiehistä – kuului joukkoon vintiöitä. Pojat olivat aina siellä, missä heidän ei pitänyt olla, eivätkä koskaan siellä, missä heidän olisi pitänyt olla. Lopulta eräs viisas ja neuvokas johtaja sai heidät tulemaan pyhäkoululuokkaan. Opettajana oli vanha mies – vain aivan tavallinen, vaatimaton vanhus. Kaiken lisäksi hän oli Euroopasta tullut käännynnäinen, joka ei puhunut englantia kovinkaan hyvin. Pojat naureskelivat: ”Ai meidänkö opettaja? Hän vai?” Näillä pojilla oli luullakseni sellainen maine, että he karkottivat opettajan kuin opettajan.
Sitten ystäväni sanoi, että jotakin tapahtui. Opettaja alkoi puhua, ja he kaikki alkoivat kuunnella. Tämä ystävä sanoi: ”Hänen uskonsa tulen ääressä saattoi lämmitellä käsiään.” Se tarkoitti sitä, että tuossa vanhemmassa, ikäkulussa ruumiissa, joka ei näyttänyt kykenevän pyyhkimään pois vieraskielistä korostusta, oli voimallinen henki.
Ylösnousemuksessa ruumis – maan tomu, lihallinen osa meitä – voidaan uudistaa ja tehdä voimalliseksi, jos sen on määrä olla hengen vertainen.
Pyhä Henki opastaa teitä
Jos voitte ymmärtää, kuinka Henki toimii, pärjäätte kyllä. Vaikka kaikki paha pantaisiin yhteen – vaikka se kaikki koottaisiin yhteen jonkinlaiseksi synkäksi, uhkaavaksi lasersäteeksi ja se kohdistettaisiin teihin, se ei voisi tuhota teitä, ellette jollakin tavoin hyväksyisi sitä.
Opiskellessanne hankkikaa viisautta, koska se on aarteista kallein, ja sijoittakaa kaikki varanne ymmärryksen hankkimiseen (ks. Sananl. 4:7).
Huolehtikaa siitä, että opitte ne asiat, joita teille ei opeteta suoraan. Jos kaikki, mitä tiedätte, perustuu siihen, mitä luette tai voitte kuulla, ette tiedä kovinkaan paljon. Kunnioituksen hetket, jolloin ajattelette ja tunnette, ovat hyvin kallisarvoisia. Siksi temppelit ovat niin tärkeitä. Voitte mennä temppeliin ja olla poissa maailmasta.
Herra on luvannut, että kun saatte Pyhän Hengen, Hän ”opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut” (Joh. 14:26).
Teette joitakin asioita automaattisesti, melkeinpä tahattomasti. Sen suuremmin ajattelematta huomaatte, että Pyhä Henki on innoittanut ja ohjannut teitä. Siksi se nuori vanhin otti lompakostaan 20 markan setelin tietämättä syytä siihen hölkätessään junan vierellä ja ojensi sen minulle junan lähdettyä liikkeelle. Hän pelasti meidät suuresta vaarasta.
Siksi te teette asioita ja sitten myöhemmin katsotte taaksepäin ja tiedätte, että teitä johdatettiin. Ja samalla tavoin teitä myös varoitetaan. Teitä varoitetaan: ”Älä mene sinne! Älä tee niin!” Teitä varoitetaan: ”Älä lähde sen pojan kanssa! Älä lähde sen tytön kanssa! Älä ole heidän kanssaan!” Ja teitä kehotetaan: ”Ole näiden seurassa!” Teitä johdatetaan, ja Herra varjelee teitä.
Tiedän, että evankeliumi on totta, että Jeesus on Kristus, että Hän elää, että tämä on Hänen kirkkonsa. Etsikää maailmasta paikka, jossa voitte häpeilemättä ja yhtään epäröimättä julistaa itsellenne: ensiksi, että otatte vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, ja toiseksi, että se, mitä olette, on tärkeämpää kuin se, mitä teette. Se, mitä johdatuksen ohjaamina teette, tekee teistä sen, mitä olette ja mitä voitte olla. ■
Kuvitus Gregg Thorkelson
Miksi se nuori vanhin antoi minulle 20 markan setelin? Jos ymmärrätte sen, ymmärrätte, ettei elämämme ole todellisuudessa omamme. Sitä ohjataan. Lähetyssaarnaajavanhin, joka ojensi minulle 20 markan setelin, oli David A. Bednar, Etelä-Saksan lähetyskentällä palvellut nuori vanhin, joka on nyt kahdentoista apostolin koorumin jäsen.
Valokuvakuvitus Matthew Reier
Valokuva Hongkongin temppelistä Kiinassa Craig Dimond; valokuvakuvitus John Luke