Hymyjä kaikille
”Olkaa rohkealla mielellä älkääkä pelätkö, sillä minä, Herra, olen teidän kanssanne ja seison teidän rinnallanne” (OL 68:6).
”Mitä opit Alkeisyhdistyksessä tänään, Sasha?” äiti kysyi, kun he ajoivat kirkosta kotiin.
”Sisar Duffy opetti meille, että on erityisiä lahjoja, joita sanotaan kyvyiksi”, Sasha vastasi. ”Hän sanoi, että taivaallinen Isä antoi meille kaikille kykyjä, niin että voimme auttaa muita. Hän sanoi, että kun käytämme kykyjämme, ihmiset tulevat iloisiksi.”
”Se on totta”, äiti sanoi. ”Jeesus opetti, että meidän tulee käyttää kykyjämme muiden palvelemiseen.”
Sasha istui hetken hiljaa katsellen ulos ikkunasta. ”Mutta äiti, entäs Lauren?” hän kysyi.
”Mitä Laurenista?” äiti kysyi.
”No, hän ei osaa puhua ja hän on pyörätuolissa. Millaisia lahjoja hänellä on, niin että hän voi auttaa muita?”
”Mikä on ensimmäinen asia, jonka huomaat Laurenista, kun näet hänet?” äiti kysyi.
Sasha mietti hetken ja sanoi sitten: ”Hänen hymynsä. Lauren hymyilee aina.”
”Se on totta”, äiti sanoi. ”Mitä muuta?”
”Hän nauraa aina. Etenkin kun me laulamme tai hän kuulee pianonsoittoa. Hän innostuu silloin aina. Ja hänestä on hauskaa lähetellä ihmisille lentosuukkoja.”
”Miltä sinusta tuntuu, kun olet Laurenin kanssa?” äiti kysyi.
”Iloiselta. Minulla on aina iloinen olo, kun olen Laurenin lähellä”, Sasha sanoi.
”Niin minullakin”, äiti sanoi. ”Se on yksi Laurenin kyvyistä. Hän levittää rakkautta ja iloa kaikille ympärillään. Se on yksi kaikkein tärkeimmistä lahjoista.” ●
Kuvitus Natalie Malan