Luokan keskustelujen johtaminen
Veli Johnson esitti Evankeliumin oppi -luokassa kysymyksen. Seurasi pitkä hiljaisuus, joka tuntui saavan hänet ja luokan jäsenet vaivautuneiksi. Seuratessani opetusta vaarnan pyhäkoulun johtajana huomasin, että juuri kun muutamat luokan jäsenet olivat aikeissa kommentoida, veli Johnson vastasi kysymykseen itse ja siirtyi seuraavaan osaan oppiaihetta.
Näin voi tapahtua kirkon luokissa sekä opettaessamme kotona. Olen huomannut, että luokan rohkaiseminen keskustelemaan edellyttää kahta asiaa: 1) esitä kysymyksiä, joihin on useampia kuin yksi mahdollinen vastaus ja 2) anna luokan jäsenille riittävästi aikaa etsiä tai pohtia vastausta.
Esitä avoimia kysymyksiä
Oikeantyyppisten kysymysten esittäminen voi johtaa hyviin keskusteluihin luokassa. Kirkon oppikirjat ovat täynnä huolella laadittuja kysymyksiä, joiden tarkoituksena on rohkaista luokan jäseniä etsimään vastauksia opetuksista tai pohtimaan ja soveltamaan oppimaansa.
Voit esittää kysymyksiä, joihin vastatakseen oppilaiden on tutkittava pyhiä kirjoituksia tai myöhempien aikojen apostolien ja profeettojen sanoja. Seuraavassa on kaksi esimerkkiä tutkimiseen ohjaavista kysymyksistä, jotka perustuvat julkaisun Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith opetusehdotuksiin: ”Tutki osiota, joka alkaa sivulta 54. Mitä Vapahtaja on tehnyt, jotta meistä voi tulla perillisiä Hänen kanssaan?” ja ”Käy läpi osio, joka alkaa sivulta 219. Mitä Joseph Smith opetti siitä, miten tärkeä fyysinen ruumis on?”
Toiset kysymykset saavat luokan jäsenet miettimään sen merkitystä, mitä he ovat lukeneet, tai soveltamaan elämäänsä sitä, mitä he ovat oppineet. Näitä kysymyksiä esitetään yleensä sen jälkeen kun luokan jäsenet ovat tutustuneet oppiaiheen aineistoon. Esimerkiksi sen jälkeen kun olet esittänyt yllä olevat tutkimiseen ohjaavat kysymykset, voisit esittää seuraavat kysymykset auttaaksesi luokan jäseniä miettimään ja soveltamaan lukemaansa: ”Millä tavoin voimme osoittaa Herralle kiitollisuutemme Hänen sovitusuhristaan?” tai ”Kuinka ymmärrys fyysisen ruumiin tärkeydestä voi vaikuttaa siihen, miten pidämme huolta ruumiistamme?”
Odota oppilaiden vastauksia
Esititpä millaisia kysymyksiä hyvänsä, anna luokan jäsenille riittävästi aikaa etsiä tai miettiä vastausta. Oppilaat oppivat vastaamaan kysymyksiin, jos he tietävät, ettet sinä vastaa niihin heidän puolestaan.
Veli Johnsonin luokassa saamani kokemuksen jälkeen päätin seurata sitä, kuinka kauan opettajat odottavat vastausta kysymyksen esittämisen jälkeen. Huomasin, että useimmat opettajat odottivat vain kahdesta kolmeen sekuntia, vaikka kun kysyin heiltä, he luulivat odottaneensa paljon kauemmin. Oppilaat sitä vastoin kertoivat minulle tarvitsevansa enemmän aikaa miettiä vastauksiaan.
Yritin auttaa opettajia lisäämään luokan osallistumista kehottamalla heitä kysymyksen esitettyään laskemaan hiljaa mielessään kahteenkymmeneen antaen näin luokalle aikaa pohtia. Opettajat oppivat sanomaan esimerkiksi ”Annan teille aikaa ajatella” tai ”Pohtikaa tätä asiaa, niin teen sitten siitä kysymyksiä”. Kun opettajat vaarnassamme alkoivat tehdä niin, luokka osallistui enemmän ja luokan jäsenet tunsivat Hengen alkaessaan opettaa toisiaan (ks. OL 88:77).
Osallistuin erääseen luokkaan, jossa opettaja antoi luokan jäsenille yli kaksi minuuttia aikaa pohtia kysymystä, joka liittyi erään evankeliumin opin käytäntöön soveltamiseen. Minulle se oli hiljaisen pohdiskelun aikaa. Tunsin Hengen ja sain pohtimastamme opista joitakin oivalluksia, joita en kenties olisi saanut ilman noita hetkiä pohtia asiaa itsekseni. Tuo kokemus erityisesti auttoi minua ymmärtämään, että kun annamme luokan jäsenille aikaa pohtia kysymystä, he saavat aikaa ajatella syvällisemmin ja kuunnella Henkeä. (Ks. 3. Nefi 17:1–3.)
Luokkasi tai perheesi voi saada samankaltaisia hengellisiä kokemuksia keskustelujen aikana, jos käytät avoimia kysymyksiä ja annat sitten jokaiselle aikaa pohtia ennen vastaamista.