Kotikäyntiopetussanoma

Rukoilkaa vilpittömästi

Opettakaa rukoillen nämä pyhien kirjoitusten kohdat ja lainaukset tai tarvittaessa jokin muu periaate, joka on siunaukseksi niille sisarille, joiden luona käytte. Lausukaa todistuksenne opista. Pyytäkää niitä, joita opetatte, kertomaan, mitä he ovat tunteneet ja oppineet.

Vilpittömässä rukouksessa on vahvistavaa voimaa

Julie B. Beck, Apuyhdistyksen ylijohtaja: ”Ajatelkaa yhdistettyä voimaamme, jos jokainen sisar pitäisi vilpittömän rukouksen joka aamu ja ilta, tai mikä vielä parempaa, rukoilisi lakkaamatta kuten Herra on käskenyt. Jos jokaisessa perheessä pidettäisiin perherukous päivittäin – – olisimme vahvempia.” (”Mitä myöhempien aikojen pyhien naiset tekevät parhaiten: pysyvät voimakkaina ja järkkymättöminä”, Liahona, marraskuu 2007, s. 110.)

Vanhin Bruce R. McConkie (1915–1985) kahdentoista apostolin koorumista: ”Rukous muuttaa meidän elämäämme. Sen avulla me pääsemme lähelle Herraa, ja Hän ojentaa sormensa ja koskettaa meitä, niin ettemme enää milloinkaan ole entisellämme.

Rukous on suuri voiman lähde, loppumattoman vanhurskauden tukipylväs, suuri voima, joka siirtää vuoria ja pelastaa sieluja.” (Ks. ”Rukousesimerkkejä”, Valkeus, lokakuu 1984, s. 65.)

Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista: ”Jokainen rehellinen ja vilpitön rukous tuo palan lisää taisteluvarustuksen rengashaarniskaan. – – Yksi tärkeimmistä keinoista pukeutua Jumalan taisteluvarustukseen on huolehtia siitä, että rukous – harras, vilpitön, jatkuva rukous – kuuluu jokapäiväiseen elämäänne.” (”Be Strong in the Lord”, Ensign, heinäkuu 2004, s. 10.)

OL 112:10: ”Ole nöyrä, niin Herra, sinun Jumalasi, johdattaa sinua kädestä ja antaa sinulle vastauksen rukouksiisi.”

Vilpitön rukous on pyhää yhteydenpitoa

Presidentti James E. Faust (1920–2007), toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa: ”Ensimmäiseksi, rukous on sen nöyrää myöntämistä, että Jumala on meidän Isämme ja että Herra Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme. Toiseksi, se on syntien ja rikkomusten vilpitön tunnustus sekä anteeksiannon pyyntö. Kolmanneksi, se on sen tunnustaminen, että me tarvitsemme apua, joka ylittää omat kykymme. Neljänneksi, se on mahdollisuus ilmaista Luojallemme kiitollisuutta. On tärkeää, että me sanomme usein: ’Me kiitämme Sinua – – ’, ’Me tulemme eteesi kiittäen – – ’, ’Me olemme Sinulle kiitollisia – – ’. Viidenneksi, se on etuoikeus pyytää Jumalalta erityisiä siunauksia.

– – Vilpittömät rukoukset kumpuavat sydämestä. Vilpittömyys todellakin edellyttää sitä, että puhumme rukoillessamme sydämemme vakavista tunteista.” (”Rukouksen pelastusköysi”, Liahona, heinäkuu 2002, s. 62.)

Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista: ”Merkityksellinen rukous edellyttää sekä pyhää yhteydenpitoa että pyhitettyjä tekoja. Ennen kuin me voimme saada siunauksia, meiltä vaaditaan jonkin verran vaivannäköä, ja rukous ’tekona – – on kaikista siunauksista korkeimman saamiseksi määrätty keino’ (Bible Dictionary, ”Prayer”, s. 753). Lausuttuamme ’aamen’ me ponnistelemme eteenpäin ja pysymme lujina pyhitetyssä rukouksen teossa, kun toimimme sen mukaan kuin olemme puhuneet taivaalliselle Isälle.” (”Pyytäkää uskossa”, Liahona, toukokuu 2008, s. 95.)

Presidentti Thomas S. Monson: ”Kun rukoilemme Jumalaa perheemme kanssa ja yksinämme, tehkäämme se uskoen ja luottaen Häneen. Muistakaamme apostoli Paavalin kehotus heprealaisille: ’Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.’ Jos joku meistä on ollut hidas kuulemaan neuvoa rukoilla alati, ei ole parempaa hetkeä aloittaa kuin nyt.” (”Kuninkaallinen papisto”, Liahona, marraskuu 2007, s. 61.) ■