Ystävien kesken
Voima seurata Herraa
Haastattelusta vanhin Claudio D. Zivicin kanssa, joka on seitsemänkymmenen koorumin jäsen ja palvelee parhaillaan Etelä-Amerikan eteläisen vyöhykkeen johtokunnassa. Haastattelijana oli Sarah Cutler.
”Minä, Herra – – kunnioitan mielihyvin niitä, jotka palvelevat minua vanhurskaasti ja vilpittömästi” (OL 76:5).
Juokseminen oli yksi lempiharrastuksistani, kun olin nuori. Kuuluin yleisurheilujoukkueeseen, ja juoksin etenkin 800 metrin pikamatkoja. Se tarkoittaa sitä, että juoksin rataa kaksi kierrosta.
Unelmani oli päästä olympialaisiin. Valmentajani oli ollut olympiatason urheilija. Hänen mielestään olin niin lahjakas, että voisin päästä olympialaisiin, jos harjoittelisin ahkerasti.
Harjoittelin paljon ja juoksin monissa kilpailuissa. Kun olin 15-vuotias, tulin toiseksi koko kotimaani Argentiinan mestaruuskilpailuissa omassa ikäsarjassani. Ajattelin toiveikkaasti, että voisin ehkä päästä olympialaisiin, jos jatkaisin harjoittelemista.
Mutta oli yksi ongelma. Kilpailuja pidettiin usein sunnuntaisin. Pian tajusin, etten voisi jatkaa kilpailemista. Niinpä päätin lopettaa juoksemisen.
Päätös oli vaikea. Minun oli luovuttava unelmastani päästä olympialaisiin. Valmentajani ei ymmärtänyt, miksi lopetin. Mutta minä tiesin, että olin tehnyt hyvän päätöksen. Vaikka urheilu onkin hyvä asia, päätös seurata Herraa ja noudattaa Hänen kirkkonsa ohjeita on parempi.
Kun olin myöhemmin asepalveluksessa, minut lähetettiin rykmenttiin, joka oli lähellä Andien vuoristoa. Kun sain tämän määräyksen, minusta tuntui, että Herralla oli minulle jokin erityinen tehtävä siellä. Rukoilin paljon kysyen: ”Mikä on tarkoitukseni täällä?”
Kun olin ollut siellä kolme kuukautta, upseerimme sanoi: ”Haluan perustaa sotilaille kerhon.” Hän halusi meille paikan, jossa voisimme lukea, kuunnella musiikkia, pelata pelejä, kirjoittaa kirjeitä ja levätä. Pyhä Henki auttoi minua tietämään, että juuri sitä Herra halusi minun tekevän. Minua pyydettiin kerhon johtajaksi. Kerhopaikan saaminen valmiiksi vaati paljon työtä. Me maalasimme ja kalustimme rakennuksen, jossa kokoontuisimme.
Kerhon avajaisissa minua pyydettiin puhumaan upseerien ja sotilaiden edessä. Minulla oli tilaisuus lausua todistukseni evankeliumista ja siitä, mitä ajattelen kirkosta, monille sotilaille, jotka eivät eläneet evankeliumin tasovaatimusten mukaan. He kaikki tiesivät, että olen ”mormonipoika”, joka elää tasovaatimustensa mukaan. En tehnyt samoja asioita kuin he, mutta he kunnioittivat minua. Upseeritkin kunnioittivat minua. Yksi heistä sanoi minulle: ”Minä ihailen sinua tasovaatimustesi vuoksi.”
Älkää koskaan pelätkö kertoa ihmisille, mihin uskotte ja mitkä tasovaatimuksenne ovat. Teidän ei tarvitse salata sitä, keitä te olette. Minä tiedän, että Herra siunaa teitä, kun olette niin rohkeita, että seuraatte Häntä. ●
Ylimpänä vasemmalla: valokuva Craig Dimond; muut valokuvat vanhin Zivicin luvalla
9-vuotiaana
Oikealla: Vanhin Zivic ja hänen perheensä vuonna 2007.
Alla: 15-vuotiaana ylittämässä maaliviivaa 800 metrin kilpailuissa Buenos Airesissa Argentiinassa.