Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma
Rukous ja sininen taivaanranta
Yksi niistä asioista, joista pidin eniten lentämisessä, oli lähteä pimeältä ja sateiselta lentokentältä, kiivetä paksujen ja uhkaavien talvipilvien läpi ja sitten äkkiä työntyä synkän sumun lävitse ja nousta jyrkästi kirkkaaseen auringonpaisteeseen ja loputtoman siniselle taivaalle.
Ihmettelin monesti sitä, kuinka tämä konkreettinen teko rinnastuu omaan elämäämme. Kuinka usein huomaammekaan olevamme uhkaavien pilvien ja myrskysään ympäröimiä ja miettivämme, väistyykö pimeys koskaan? Kunpa vain olisi olemassa keino, jolla voisimme kohottautua elämän sekasorrosta ja päästä rauhaisaan ja tyyneen paikkaan.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet tietävät, että se on mahdollista. On olemassa keino nousta jokapäiväisen elämän myllerryksen yläpuolelle. Se tieto, ymmärrys ja opastus, jota saamme Jumalan sanasta ja profeetallisista ohjeista omana aikanamme, osoittaa meille, kuinka voimme tehdä juuri niin.
Nostovoima
Noustakseen maasta lentokone tarvitsee nostovoimaa. Aerodynamiikassa nostovoima eli noste syntyy, kun ilma kulkee lentokoneen siipien yli sellaisella tavalla, että paine siiven alla on suurempi kuin paine siiven päällä. Kun nostovoima ylöspäin voittaa painovoiman vedon alaspäin, kone nousee maasta ja kohoaa ilmaan.
Samalla tavalla mekin voimme luoda nostovoimaa hengellisessä elämässämme. Kun voima, joka työntää meitä kohti taivasta, on suurempi kuin kiusaukset ja ahdistus, jotka vetävät meitä alaspäin, me voimme kohota Hengen korkeuksiin.
Sanakirjojen mukaan [englanninkielinen sana] lift tarkoittaa viemistä tai ohjaamista matalammasta asemasta korkeampaan; voimaa, joka kohottaa uudelle tasolle tai uuteen korkeuteen; voimaa, joka suuntautuu ylöspäin painovoiman vastaisesti.1
Psalminkirjoittaja asettaa tavoitteet vieläkin korkeammalle: ”Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn” (Ps. 25:1) ja ”Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun? Minä saan avun Herralta.” (Ps. 121:1–2.)
Me kohotamme katseemme taivaan Jumalaa kohti vaalimalla omaa henkilökohtaista hengellisyyttämme. Teemme sen elämällä sopusoinnussa Isän, Pojan – meidän Vapahtajamme – ja Pyhän Hengen kanssa. Teemme niin pyrkimällä olemaan todella alistuvia, sävyisiä, nöyriä, kärsivällisiä, sellaisia, jotka ovat täynnä rakkautta ja halukkaita alistumaan kaikkeen, mitä Herra näkee hyväksi panna meidän kannettavaksemme, niin kuin lapsi alistuu isänsä tahtoon (ks. Moosia 3:19).
Vanhurskaan sydämen vilpitön rukous
Vaikka monet evankeliumin periaatteet auttavat meitä saamaan nostovoimaa, haluaisin keskittyä erityisesti yhteen. Rukous on yksi evankeliumin periaate, joka tuo nostovoimaa. Rukouksella on voima kohottaa meidät maallisista huolistamme, nostaa meidät epätoivon ja pimeyden pilvien läpi kirkkaaseen ja selkeään taivaanrantaan.
Yksi suurimmista siunauksista, etuoikeuksista ja mahdollisuuksista, mitä meillä on taivaallisen Isämme lapsina, on se, että me voimme pitää yhteyttä Häneen. Voimme puhua Hänelle elämämme kokemuksista, koettelemuksista ja siunauksista. Voimme kuunnella ja ottaa vastaan taivaallista opastusta Pyhältä Hengeltä. Voimme esittää pyyntömme taivaaseen ja saada varmuuden siitä, että rukouksemme on kuultu ja että Hän rakastavana ja viisaana Isänä vastaa niihin.
Rukoukset, jotka kohoavat korkeuksiin, ovat sellaisia, jotka tulevat sydämestä eivätkä ole kulunutta toistoa tai sen enempiä ajattelematta lausuttuja sanoja. Rukoustemme pitäisi kummuta syvimmästä kaipauksestamme olla yhtä taivaallisen Isämme kanssa.
Rukous – jos se lausutaan uskossa – on otollinen Jumalalle kaikkina aikoina. Jos teistä koskaan tuntuu siltä, ettette pysty rukoilemaan, juuri silloin teidän ehdottomasti täytyy rukoilla uskoa osoittaen. Nefi on opettanut selkeästi: ”Jos te kuulisitte [Jumalan] Henkeä, joka opettaa ihmistä rukoilemaan, te tietäisitte, että teidän on rukoiltava; sillä paha henki – – opettaa hänelle, ettei hänen pidä rukoilla” (2. Nefi 32:8).
Presidentti Harold B. Lee (1899–1973) on opettanut: ”Vanhurskaan sydämen vilpitön rukous avaa kelle tahansa oven jumalalliseen viisauteen ja voimaan siinä, mitä hän vanhurskaasti etsii.”2
Vastataanko rukouksiin? Todistan, että niihin vastataan.
Voimmeko me saada jumalallista apua, viisautta ja tukea taivaallisista maailmoista? Jälleen todistan varmasti, että juuri niin on asian laita.
Kuuliaisuus varmistaa meille vastauksen meidän rukouksiimme. Uudessa testamentissa sanotaan: ”Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista” (1. Joh. 3:22).
Saamme vastauksia rukouksiimme Herran aikataulun mukaan. Saatamme joskus turhautua siksi, että Herra on viivyttänyt rukouksiimme vastaamista. Sellaisina aikoina meidän pitää ymmärtää, että Hän tietää sellaista, mitä me emme tiedä. Hän näkee sellaista, mitä me emme näe. Luottakaa Häneen. Hän tietää, mikä on Hänen lapsensa parhaaksi, ja koska Hän on täydellinen Jumala, Hän vastaa rukouksiimme täydellisesti ja täydellisellä hetkellä.
Toisinaan rukouksiimme saatetaan vastata heti. Profeetta Joseph Smith sai tietää Kirtlandissa vuonna 1831 saamassaan ilmoituksessa: ”Se, joka pyytää Hengessä, pyytää Jumalan tahdon mukaan; sen tähden tapahtuu niin kuin hän pyytää” (OL 46:30, kursivointi lisätty). Miten merkittävä lupaus!
Uusi näkymä
Rukous on taivaallinen lahja, jonka tarkoituksena on auttaa meitä saamaan hengellistä nostovoimaa. Se vahvistaa ja syventää suhdettamme Jumalaan. Eikö ole merkittävää, että voimme keskustella maailmankaikkeuden ylimmän viisauden ja myötätunnon Lähteen kanssa milloin vain ja missä vain haluamme?
Päivittäiset yksinkertaiset, vilpittömät ja voimalliset rukoukset kohottavat elämämme korkeammalle hengelliselle tasolle. Rukouksissamme me ylistämme Jumalaa, osoitamme Hänelle kiitoksemme, tunnustamme heikkoutemme, anomme mitä tarvitsemme ja ilmaisemme syvää omistautumista taivaalliselle Isällemme. Kun teemme tämän hengellisen teon Jeesuksen Kristuksen, Lunastajan, nimessä, meillä on oikeus saada lisää innoitusta, ilmoitusta ja vanhurskautta, jotka tuovat elämäämme taivaan kirkkauden.
Muistelen aikojani lentäjänä ja niitä kertoja, kun paksut pilvet ja uhkaavat ukkosmyrskyt saivat kaiken näyttämään pimeältä ja synkältä. Vaikka maalliselta tähystyspaikaltani tilanne näyttikin ankealta, tiesin, että pilvien yläpuolella aurinko paistoi kirkkaasti kuin häikäisevä jalokivi sinisen taivaan valtameressä. Minä en pelkästään uskonut siihen – minä tiesin sen. Tiesin sen, koska olin kokenut sen itse. Minun ei tarvinnut luottaa muiden ihmisten teorioihin tai uskomuksiin. Minä tiesin.
Samalla tavoin kuin aerodynaaminen nostovoima voi viedä meidät maailman ulkoisten myrskyjen yläpuolelle, minä tiedän, että hengellisen nostovoiman periaatteet voivat viedä meidät elämän sisäisten myrskyjen yläpuolelle.
Ja tiedän jotakin muutakin. Vaikka oli henkeäsalpaava kokemus työntyä pilvien läpi ja lentää kohti kirkkaansinistä taivaanrantaa, se ei ole mitään verrattuna ihmeisiin, joita me kaikki voimme kokea, kun kohotamme sydämemme nöyrään ja vilpittömään rukoukseen.
Rukous auttaa meitä nousemaan myrskyisten aikojen yläpuolelle. Se antaa meille välähdyksen siitä sinisestä taivaasta, jota emme kykene näkemään maalliselta tähystyspaikaltamme, ja se paljastaa meille uuden näkymän – suurenmoisen hengellisen taivaanrannan, joka on täynnä toivoa ja varmuutta loistavista siunauksista, jotka Herra on luvannut niille, jotka rakastavat ja seuraavat Häntä.