Vanhin Neil L. Andersen: Uskon mies
Eräänä helmikuisena iltana vuonna 1968 Neil Andersen huomasi olevansa huomion keskipisteenä. Hänet oli lukion viimeistä edellisellä luokalla valittu edustamaan Idahoa Student Burgesses -nimisessä opiskelijoiden edustustossa, jossa oli koolla opiskelijoita 37 maasta sekä Yhdysvaltain kaikista 50 osavaltiosta. Opiskelijat kokoontuivat Williamsburgiin Virginiaan keskustelemaan demokratiaan kohdistuvista haasteista.
Idahon Pocatellossa pienellä maatilalla kasvaneelle 16-vuotiaalle Neilille se oli ensimmäinen kerta, jolloin hän oli lentokoneessa, matkusti niin kauas kotoaan tai tapasi niin monia älykkäitä ja sivistyneitä nuoria.
Kun illan keskustelut kääntyivät maailmaa käsitteleviin aiheisiin, Neilin jäsenyys kirkossa tuli selväksi. Jotkut edustajista alkoivat haastaa hänen uskonkäsityksiään. Nuorelle Neilille ei ollut koskaan aiemmin tehty niin tiukkoja kysymyksiä hänen uskostaan.
”Muistan rukoilleeni mielessäni, että osaisin sanoa tarvittavat sanat”, hän muistelee. ”Pidin pienenä ihmeenä sitä, mitä siitä seurasi. Kerroin heille enemmän kuin tiesinkään. Tunsin Herran voiman, kun Hän ohjasi minua esittämään hienotunteisia selityksiä ja kertomaan syvästä vakaumuksestani. Tunsin puhuessani Herran Hengen. Lopuksi he ilmaisivat arvostuksensa ja myönsivät hiljaa kunnioittavansa sitä, mihin uskoin.
Opin, että tässä pyhässä työssä on voimaa ja vaikutusta, joka ulottuu itseämme pidemmälle ja että se on puolustamisen arvoista. Ymmärsin, että kun olemme rehellisiä ja uskollisia, aina valmiit antamaan vastauksen jokaiselle, joka kysyy, mihin meidän toivomme perustuu (ks.1. Piet. 3:15), Herra siunaa meitä yli omien kykyjemme.”
Tällä tavoin vanhin Neil L. Andersen on elänyt elämänsä – toimien uskossa.
Uskon perusta
Neil Linden Andersen syntyi 9. elokuuta 1951, kolmantena Lyle ja Kathryn Andersenin viidestä lapsesta. Neilin isä opiskeli maataloutta ja karjanhoitoa Utahin valtionyliopistossa. Kun Neil oli kolmevuotias, perhe muutti Coloradoon.
Neilin vanhemmat opettivat perhettään oman uskonsa ja uhrauksensa kautta. He asuivat 145 kilometrin päässä seurakuntakeskuksesta. Matka kirkon kokouksiin tehtiin yksinkertaisesti joka ainoa sunnuntai. ”Halusimme osoittaa lapsillemme, kuinka tärkeä kirkko on”, hänen äitinsä Kathryn selittää.
Kun Neil oli viisivuotias, hänen perheensä muutti maitotilalle Pocatelloon Idahoon. Neil kasvatti kaneja, ratsasti ja leikki niityillä sisarustensa kanssa. Kun Neil oli noin seitsemänvuotias, hänen lempikaninsa karkasi häkistään. Hän kertoo:
”Etsin kaikkialta pienellä maatilallamme, mutten löytänyt sitä mistään. Muistan, kuinka kävelin takaisin vanhan ladon taakse ja rukoilin, että voisin löytää kanini.
Välittömästi rukouksen jälkeen mieleeni tuli kuva eräästä lautojen alla olevasta paikasta. Totta tosiaan, menin sille paikalle ja löysin kanini. Tämä kokemus ja monet muut samanlaiset opettivat minulle, että Herra vastaa meidän kaikkien pieniin ja yksinkertaisiin rukouksiin.”
Elämä vanhempien maatilalla juurrutti Neiliin kovan työnteon periaatteen. ”Lypsin paljon lehmiä ja siirtelin paljon kasteluputkia”, hän sanoo. ”Muistan, että jouluaamuna meidän oli lypsettävä lehmät ennen kuin avasimme lahjamme. Näin jälkikäteen ajatellen ymmärrän, kuinka arvokasta oli oppia, että kova työnteko on yksinkertaisesti osa elämää.”
Nuorena miehenä Neil teki kovasti töitä myös urheilun parissa. Lukiossa hän menestyi maastojuoksussa. Hän keskitti kuitenkin suurimman osan energiastaan muunlaiseen menestymiseen. Hänen äitinsä muistelee: ”Kun hän kävi Highlandin lukiota, hän osallistui lukiolaisten kesäleirillä Boys State -ohjelmaan Boisessa Idahossa, ja toiset edustajat valitsivat hänet kuvernööriksi. Hän toimi puheenjohtajana Idahon oppilasneuvostojen yhdistyksessä, johon kuuluivat kaikki lukioiden oppilasedustajat koko Idahosta.”
Ensimmäisenä vuotenaan Brigham Youngin yliopistossa vuonna 1969 Neil Andersen oli ahkera opiskelija. Hänen sisarensa Sheri huomauttaa kuitenkin, että ”vaikka hän oli niin innostunut opiskelusta, hän suunnitteli aina lähtevänsä lähetystyöhön. Hänen ainoa kysymyksensä oli se, oliko hän todella valmistautunut palvelemaan. Minuun teki suuren vaikutuksen se, että hän valitsi uskon.”
Vanhin Andersenkin muistaa esittäneensä tuon kysymyksen Herralle. Kuten hän muisteli äskettäin yleiskonferenssissa, hän sai tunteen, että ”Sinä et tiedä kaikkea, mutta sinä tiedät tarpeeksi”.1 Sen vakuutuksen turvin Neil Andersen otti vastaan lähetystyökutsun ja palveli uskollisesti Ranskassa.
Lähetystyönsä jälkeen Neil kunnostautui edelleen Brigham Youngin yliopistossa. Hänet nimettiin Edwin S. Hinckleyn nimeä kantavan Hinckley-stipendin saajaksi, ja hänet valittiin oppilaskunnan varapuheenjohtajaksi.
Brigham Youngin yliopistossa hän myös tapasi henkilön, jolla tuli olemaan suurin vaikutus hänen elämäänsä: Kathy Sue Williamsin. Hän solmi avioliiton Kathyn kanssa Suolajärven temppelissä 20. maaliskuuta 1975, juuri ennen valmistumistaan. Avioitumista seurasi kaksi vuotta Harvardin yliopistossa, jossa hän suoritti kauppatieteiden maisterin tutkinnon vuonna 1977.
Perhe keskipisteenä
Neil ja Kathy saivat ensimmäisen lapsensa Harvardin aikoina, ensimmäisen avioliittovuotensa loppupuolella. Myöhemmin he saivat vielä kolme lasta.
Lasten tullessa perheeseen Kathy lykkäsi opintojaan, muttei koskaan luopunut loppututkintonsa suorittamisesta. Vanhin Andersen kertoo ihaillen: ”Kun olimme Brasiliassa [jossa vanhin Andersen palveli vyöhykkeen johtokunnassa] eivätkä lapset enää asuneet luonamme, hän avasi kirjansa, opetteli portugalin kielen ja suoritti loppututkintonsa – johon sisältyi 18 opintoviikkoa portugalin kielen opintoja. Niin määrätietoinen hän on.”
Jatko-opintojen jälkeen Andersenit muuttivat Tampaan Floridaan, jonne he aikoivat asettua loppuelämäkseen, sillä Kathy oli varttunut siellä ja hänen perheensä asui siellä yhä. Neil osallistui moniin menestyviin liiketoimiin, mukaan lukien kiinteistökehittäminen, terveydenhuolto ja mainonta. Herralla oli kuitenkin muita suunnitelmia häntä varten.
Vuonna 1989, kun Neil palveli vaarnan johtokunnassa, hänet kutsuttiin lähetysjohtajaksi Bordeaux’hon Ranskaan. Kun hän palasi Floridaan vuonna 1992, hänet kutsuttiin kuukauden sisällä Tampan vaarnan johtajaksi. Seuraavana vuonna tuli uusi kutsu: tällä kertaa seitsemänkymmenen ensimmäiseen koorumiin. Hänet kutsuttiin seitsemänkymmenen koorumien johtokuntaan vuonna 2005. Sitten huhtikuussa 2009 hänet kutsuttiin kahdentoista apostolin koorumiin.
Huolimatta työnsä ja kirkon tehtäviensä luomista paineista kaikkina noina vuosina hänen uskollisuutensa perhettään kohtaan ei koskaan horjunut.
Andersenien vanhin tytär Camey Hadlock sanoo: ”Isi [hänen poikansa ja tyttärensä kutsuvat häntä yhä hellästi isiksi] järjesti aina aikaa lapsille. Esimerkiksi kerran kuussa hän vei jokaisen erikseen kanssaan aamiaiselle. Hän antoi meidän valita aamiaispaikan sekä aiheet, joista keskustelisimme. Odotimme todella innolla hänen jakamatonta huomiotaan.”
Derek Andersen muistaa, kuinka hänen isänsä järjesti aikaa pelaamiseen: ”Kun me olimme kasvuiässä, pidimme kovasti koripallon pelaamisesta yhdessä perheenä. Kun hän tuli töistä kotiin, meillä oli tapana lyöttäytyä yhteen vanhempaa veljeäni vastaan ja pelata koripalloa yhdessä.”
Tytär Kristen Ebert muistelee, että vaikka hänen isänsä oli erittäin kiireinen, ”hänellä oli aina aikaa kuunnella ja antaa järkeviä neuvoja”.
Andersenit olivat niin uskollisia tutkiessaan pyhiä kirjoituksia yhdessä perheenä ja laulaessaan jonkin kirkon laulun joka ilta, että lapsilla oli tapana tehdä niin keskenään, mikäli heidän vanhempansa tulivat kotiin myöhään.
Perheillassa Anderseneilla oli usein tapana tutkia konferenssipuheita Ensignista. ”Oli selvää, että kun profeetta puhui, me kuuntelimme”, Derek sanoo.
Sisar Andersen sanoo: ”Neil on mies, jolla on syvä usko ja rakkaus Vapahtajaa kohtaan. Se rakastava ystävällisyys, jota hän on aina osoittanut minua ja lapsiamme kohtaan, on tuonut mittaamatonta voimaa perheeseemme ja täyttänyt elämämme onnella ja rauhalla.”
Sen perusteella, miten Kathyn aviomies kohtelee vaimoaan, voi nähdä, että Kathy on kodin sydän. Hän selittää: ”Neil huomaa päivittäin tekemäni pienet asiat ja osoittaa runsaasti kiitollisuuttaan niistä – asioista, joita monet ihmiset eivät edes huomaisi tai joita he pitäisivät merkityksettöminä, kuten kodin siivoaminen, päivällisen valmistaminen tai vaatteiden peseminen.”
Kristen sanoo: ”Olen aina arvostanut isäni esimerkkiä, sitä kuinka hän kohtelee äitiäni ystävällisesti ja kunnioittavasti. Hän avaa äidille oven, auttaa häntä istuutumaan, tarjoutuu hoitamaan tiskit ja niin edelleen.”
Vanhin Andersen sanoo: ”Kathy on ehdoton ja taipumaton uskollisuudessaan Herraa ja minua ja perhettä kohtaan. Hän tekee paljon asettaakseen minut ja lapset ensimmäiselle sijalle. On mahdotonta olla rakastamatta häntä täysin ja haluamatta tehdä asioita hänen hyväkseen.
Heti kun menin naimisiin hänen kanssaan”, hän lisää, ”elämässäni olevat tasovaatimukset kohosivat reippaasti ylöspäin – aloin rukoilla ja tutkia pyhiä kirjoituksia ehdottoman säännöllisesti ja pitää käskyt tarkasti. Hänen vaikutuksensa minuun ja lapsiimme on ilmiömäinen. Hänen uskonsa on puhdasta ja kurinalaista.”
Vanhin Andersen kiittää vaimoaan siitä, että tämä on ollut vahvana tukena lapsille haastavissa olosuhteissa. Lähetystyönsä mukaan lukien he ovat viettäneet kuluneesta 20 vuodesta 10 Yhdysvaltain ulkopuolella, muuttaen kaikkiaan kahdeksan kertaa. ”Voitte ymmärtää, mitä haasteita lapsemme kohtasivat muuttaessaan lähes joka vuosi: uudet ystävät ja useimmissa tapauksissa uusi maa. Kathy oli se voima, joka piti heidät koossa ja sai heidät ymmärtämään, että se olisi heille myönteinen kokemus.”
Lapsetkin olivat joustavia. ”Arvostamme lasten noina vuosina tekemiä uhrauksia. Herra on palkinnut heitä runsain mitoin erinomaisella kumppanilla ja omilla ihanilla lapsilla”, vanhin Andersen sanoo.
Herraan luottaminen
Kun presidentti Thomas S. Monson, silloinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, kutsui Neil Andersenin palvelemaan lähetysjohtajana, tuon kutsun hyväksyminen vaati taloudellisia uhrauksia. Neil omisti menestyvän ja kasvavan mainostoimiston. ”Sellaista liikettä ei voi helposti jättää toisille”, vanhin Andersen selittää. ”Otimme kutsun vastaan tietämättä, kuinka saisimme siirtymävaiheen toimimaan.”
Sisar Andersen lisää: ”Olen aina luottanut hänen uskoonsa. Hän on jatkuvasti vakuuttanut meille: ’Jos asetamme Herran ensimmäiselle sijalle, Hän kyllä avaa tien ja tapahtuu ihmeitä.’”
Muutaman viikon kuluttua liikkeestä tehtiin ostotarjous ilman, että sitä olisi edes pyydetty. ”Se oli selvästi Herran käden työtä ihmeellisellä tavalla”, vanhin Andersen sanoo.
Ranskassa oleville lähetyssaarnaajille opetettiin jatkuvasti periaatetta, että Herran työ on ihmeiden työtä. Kurt Christensen, joka palveli lähetyssaarnaajana lähetysjohtaja Andersenin alaisena, selittää: ”Hän kohotti aina näkemystämme niistä siunauksista, joita Herra halusi Ranskalle. Hän opetti puhdasta uskoa ja täsmällistä kuuliaisuutta, ja Herra vuodatti ihmeitään meille.”
Minne tahansa Andersenien tehtävät ovat vieneet heidät – läntiseen Eurooppaan, Brasiliaan, Meksikoon ja muualle – he ovat rakastaneet kirkon uskollisia jäseniä ja tehneet ahkerasti työtä oppiakseen maan kielen. Kerran kun Kathy huomautti niistä loputtomista tunneista, jotka Neil omisti kielten oppimiseen, Neil kertoi, että hänelle oli annettu hengellinen lahja ja että Herra odotti hänen tekevän ahkerasti työtä pannakseen sen lahjan täytäntöön. Vanhin Andersen puhuu nykyään ranskaa, portugalia ja espanjaa.
Johtavien veljien seuraaminen
”Kuudentoista vuoden ajan ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenet ovat olleet esimerkkejäni ja opettajiani”, vanhin Andersen selitti puhuessaan yleiskonferenssissa saatuaan kutsun kahdentoista apostolin koorumiin. ”Olen kokenut heidän rakkautensa taivaallista Isäämme ja Hänen Poikaansa kohtaan, sekä heidän varman todistuksensa Heistä. Olen katsellut heidän väsymätöntä pyrkimystään rakentaa ensiksi Jumalan valtakuntaa. Olen nähnyt Jumalan voiman olevan heidän päällään ja vahvistavan ja tukevan heitä. Olen ollut todistajana heidän profeetallisen äänensä toteutumisessa.”2
Palvellessaan kirkon audiovisuaalisen osaston toiminnanjohtajana vanhin Andersenilla oli lähes viikoittain kokous presidentti James E. Faustin (1920–2007) kanssa. ”Menin kerran presidentti Faustin luokse vakavan ongelman kanssa, jota en osannut selvittää”, vanhin Andersen muistelee. ”Hän sanoi minulle: ’Neil, oletko rukoillut asiasta? Oletko rukoillut koko yön, kuten Enos?’ Ja sitten hän nojautui taaksepäin tuolissaan ja sanoi: ’Minä olen rukoillut monta kertaa koko yön saadakseni vastauksen vaikeisiin haasteisiin. Sillä tavalla sinäkin saat vastauksen.’ Hän oli oikeassa.”
Se tapahtui siihen aikaan kun vanhin Andersen valvoi elokuvan Kaksi todistusta yhdestä laumasta ja yhdestä paimenesta valmistumista, kirkon lähetystyöaiheisen Mormon.org-verkkosivuston julkaisemista sekä audiovisuaalisten järjestelmien asentamista Salt Lake Cityssä sijaitsevaan konferenssikeskukseen.
Näiden kokemusten myötä vanhin Andersen on antanut tunnustusta ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin ohjaukselle. ”Johtavat veljet opettavat hengellistä voimaa. He eivät opeta vain tosiasioita; he opettavat sitä, kuinka ymmärtää ja kuunnella Herraa. Siinä oppii olemaan Herran palvelija.”
Yhden palveleminen
Vanhin Andersen myöntää: ”Presidentti Monson on ollut ihana opettaja minulle ja monille muille, ja hän on opettanut meitä auttamaan toisia, kuten Vapahtaja teki. Hän on jatkuvasti korostanut sitä, ettei ole suurempaa iloa kuin tieto siitä, että on ollut työkaluna Herran kädessä Hänen vastatessaan vilpittömään rukoukseen.”
Nämä periaatteet ovat juurtuneet vanhin Anderseniin.
Erään nuoren miehen äiti, jonka pojan vanhin Andersen oli kerran pikaisesti tavannut, muistelee, että yhteen aikaan hänen poikansa oli ”emotionaalisen ja fyysisen romahduksen partaalla” ja näki silloin vanhin ja sisar Andersenin istumassa kahvilapöydän ääressä. ”Poikani kertoi meille myöhemmin: ’En olisi lähestynyt ketään muuta ihmistä, mutta kun näin vanhin Andersenin, tiesin hänen rakastavan minua ja nousin heti ylös tuolistani ja menin hänen luokseen.’”
Huolimatta silloisen kriisin aiheuttamasta kauheasta muutoksesta tuon nuoren miehen ulkonäössä vanhin Andersen tunnisti hänet ja kutsui häntä nimeltä. Vanhin ja sisar Andersen veivät nuoren miehen kotiinsa, antoivat hänelle ruokaa ja puhuivat pitkään hänen kanssaan. Sitten, vaikka oli jo keskiyö, vanhin Andersen ajoi muutaman tunnin matkan viedäkseen tuon nuoren miehen kotiin.
”Vanhin Andersenin vaikutus ei päättynyt siihen”, tuo äiti selittää. ”Nykyään, vuosia myöhemmin, hän tapaa poikaamme edelleen ja on kiinnostunut hänen elämästään. Hän pelasti poikamme.”
Kerran kun vanhin Andersen vieraili sairaalassa, hän huomasi 26-vuotiaan potilaan, jonka nimi oli Lora McPherson ja joka oli toipumassa syöpäleikkauksesta. Loran äiti Nancy kertoo:
”[Vanhin Andersen] antoi hänelle pappeuden siunauksen, lähetti hänelle kopiot edellisen yleiskonferenssin puheista ja pyysi myöhemmin Loraa kertomaan ajatuksiaan siitä, mistä hän oli kiitollinen – mitä vanhin Andersen käytti puheessaan Brigham Youngin yliopiston Havaijin kampuksella.
Kun Lora oli toipumassa, vanhin Andersen kutsui hänet käymään toimistossaan ja esitteli hänelle kirkon hallintorakennusta.
Muutamia kuukausia myöhemmin, kun kävi ilmeiseksi, että Loran aika maan päällä oli päättymässä, vanhin Andersen antoi hänelle kauniin siunauksen, mikä toi Loralle erittäin paljon lohtua hänen odottaessaan siirtymistään tästä elämästä seuraavaan. Myöhemmin vanhin Andersen muutti matkajärjestelyjään voidakseen puhua Loran hautajaisissa.
Vanhin Andersenin kyky hoitaa maailmanlaajuiset ja perheeseen liittyvät tehtävänsä ja silti järjestää aikaa yhdelle on tehnyt meihin todella suuren vaikutuksen. Hän on todellakin esimerkkinä Vapahtajan kehotuksesta etsiä hädässä olevia ja palvella heitä.”
Herran palvelija
Puhuessaan isänsä kutsusta apostolin virkaan poika Brandt sanoo: ”Tämä kutsu on elämää mullistava, mutta se ei mullista vanhempiemme elämää. He ovat samanlaisia niin yksityiselämässään kuin julkisestikin.” Kaikki, jotka tuntevat vanhin Neil L. Andersenin, ovat samaa mieltä.
Minulla on ollut siunaus olla läheisessä yhteistoiminnassa vanhin Andersenin kanssa hänen palvellessaan johtavana auktoriteettina. Se usko, joka näkyi selvästi jo lapsuudessa, kannattaa häntä vieläkin. Hän opettaa evankeliumia vakuuttavasti, suureksi osaksi siksi, että hän toimii sen mukaan uskollisesti jokaisella elämänsä osa-alueella. Hänen neuvonsa ovat erehtymättömän viisaita. Olen huomannut, että häntä on siunattu profeetallisilla oivalluksilla, jotka, kuten olen varma, vain kasvavat hänen uuden kutsumuksensa viitan myötä Herran Jeesuksen Kristuksen apostolina.
Aloittaessaan tämän pyhän palvelutyön vanhin Andersen julisti nöyrästi: ”Lohduttaudun sillä, että yhdessä pyhän apostolinviran edellytyksessä, jossa ei sallita mitään vapauksia, Herra on siunannut minua syvästi. Tiedän täydellisen ja vakuuttavan selkeästi Pyhän Hengen voimasta, että Jeesus on Kristus, Jumalan rakas Poika.”3 ◼
Valokuvat Andersenin perheen arkistoista, lukuun ottamatta seuraavia: taustalla sekä äärimmäisenä vasemmalla, kuvat Craig Dimond
Viereisellä sivulla, vasemmalta oikealle: Neil L. Andersen nykyään sekä teini-ikäisenä lukiossa Idahon Pocatellossa. Yllä, vasemmalta oikealle: Neil (keskellä) vanhempiensa Kathrynin ja Lylen sekä sisarustensa Laurin, Sherin ja Alanin kanssa vuonna 1962; Neil nuorena poikana maatilalla Idahossa. Alla: Neil lähetyssaarnaajana Ranskassa 1970–1972.
Yllä: Neil ja Kathy hääpäivänään vuonna 1975 Suolajärven temppelin luona. Oikealla: Neil ja Kathy sekä heidän lapsensa Brandt, Derek, Camey (Hadlock) takana ja Kristen (Ebert) Tampassa Floridassa vuonna 1988. Viereisellä sivulla: Andersenien perhe Ranskassa, jossa vanhin Andersen palveli lähetysjohtajana, kuva noin vuodelta 1990.
Vasemmalla: valokuva Village photographers, Tampa, Florida
Vasemmalla: valokuva Christina Smith; oikealla: valokuva Quinn Farley Photography, Salt Lake City, Utah
Viereisellä sivulla, vasemmalta: Presidentti James E. Faustin kanssa seuraamassa elokuvan Kaksi todistusta yhdestä laumasta ja yhdestä paimenesta valmistumista vuonna 2000; puhumassa São Paulon temppelin uudelleenvihkimisen yhteydessä järjestetyssä juhlassa Brasiliassa vuonna 2004; lähetysjohtajana presidentti Boyd K. Packerin kanssa Bordeaux’n vaarnan perustamisen yhteydessä Ranskassa vuonna 1992; vanhin D. Todd Christoffersonin kanssa huhtikuun 2009 yleiskonferenssissa. Oikealla: Vanhin ja sisar Andersen lastensa ja lastenlastensa kanssa vuonna 2006.