Roolimalleja
Useimmat eivät saa todistusta sokaisevana valonvälähdyksenä. Evankeliumin tietämyksesi kasvaa ajan myötä, ja opit luottamaan Pyhän Hengen herättämiin hyviin tunteisiin. Matkan varrella on monia ihmisiä, jotka toimivat roolimalleina: niitä, jotka innoittavat meitä elämään siten kuin meidän pitäisi. Todistuksesi vahvistuu ja opit olemaan kuuliainen noudattamalla heidän esimerkkiään.
Lähetyssaarnaajat
Ensimmäiset roolimallit, jotka edustivat minulle evankeliumia, olivat lähetyssaarnaajat, jotka opettivat perhettäni Filippiineillä. Heidän esimerkillään oli suuri vaikutus päätökseemme liittyä kirkkoon. He olivat kärsivällisiä meitä kohtaan, ja he toivat aina mukanaan suurenmoisen hengen.
Kun olimme vielä uusia jäseniä, kohtasimme miehen, joka oli jättänyt kirkon. Hän antoi meille paljon kirkonvastaista kirjallisuutta, ja minä järkytyin. Se oli ensikosketukseni kirkon vastustamiseen, ja todistukseni oli vielä herkkä. Kun hän asettui meitä vastaan ja arvosteli kaikkea, mitä lähetyssaarnaajat olivat meille opettaneet, minut täytti pelko. Mutta ollessaan kanssamme lähetyssaarnaajat toivat rauhan. Lähetyssaarnaajien ansiosta perheemme oppi näkemään eron uskon ja pelon välillä, ja me valitsimme uskon.
Lähetysjohtajat
Isäni ja minä saimme pian tehtävän toimia kotiopetustovereina. Yksi ensimmäisiä tehtäviämme oli käydä lähetysjohtajan ja hänen vaimonsa luona. He olivat oikein hyväntahtoisia. Isäni toi aiemmasta uskostamme mukanaan paljon perinteitä. Mutta he olivat ystävällisiä, eivät arvostelevia, selittäessään, miksi tosi kirkossa toimittiin eri tavoin. Me olimme kotiopettajia, mutta me opimme paljon lähetysjohtajamme esimerkistä.
Kun minusta myöhemmin tuli kokoaikainen lähetyssaarnaaja, sain edelleen oppia lähetysjohtajilta. Ensimmäinen lähetysjohtajani uskoi aina lujasti, että asiat kääntyisivät lopulta parhain päin, silloinkin kun ajat olivat vaikeat. Häneltä opin olemaan myönteinen.
Toinen lähetysjohtajani oli entinen taistelulentäjä, mutta kirkon johtajana hän oli helläsydäminen ja hienotunteinen, täynnä Kristuksen kaltaista rakkautta kanssapalvelijoitaan kohtaan. Kun olin hänen apulaisenaan, minusta tuntui, että jotkut lähetyssaarnaajat käyttivät väärin tiettyjä etuoikeuksia ja käyttivät hyväkseen hänen ystävällisyyttään. Ehdotin, että laatisimme ankarammat säännöt ja valvoisimme tarkemmin niiden noudattamista. Hän sanoi, että hänen mielestään olisi parempi luottaa siihen, että lähetyssaarnaajat valitsevat oikein kuin epäillä heidän aikeitaan. Tältä roolimallilta opin noudattamaan Joseph Smithin neuvoa opettaa oikeita periaatteita ja antaa ihmisten hallita itse itseään.
Muut kirkon johtohenkilöt
Muistan tarkkailleeni vanhin Dallin H. Oaksia, kun hän kahdentoista apostolin koorumin jäsenenä palveli vyöhykkeenjohtajana Filippiineillä. Näin hänen neuvottelevan muiden kanssa kirkkoa maassamme kohtaavista haasteista. Näin, kuinka suuresti hän rakasti kirkon rakentamista ja tilaisuuksien luomista jäsenten elämän siunaamiseksi. Hänen esimerkistään opin, että apostolit välittävät paitsi kirkosta kokonaisuutena niin myös yksilöistä.
Nykyinen vyöhykkeenjohtajamme, vanhin Keith R. Edwards seitsemänkymmenen koorumista sanoo, että vaikka kirkon työssä on hallinnollinen puoli, Herra haluaa meidän keskittyvän sydämeen. Hän muistuttaa meitä siitä, kuinka kuningas Benjamin puhui tornista, ja siitä, kuinka ihmiset vastasivat siihen voimallisella sydämen muutoksella. Heillä ei ollut ”enää halua tehdä pahaa vaan tehdä alati hyvää” (Moosia 5:2). Vanhin Edwardsilta olen oppinut katsomaan omaan sydämeeni ja huolehtimaan siitä, että aikomukseni ovat puhtaat.
Sotapäällikkö Moroni
Pyhät kirjoitukset ovat täynnä suurenmoisia roolimalleja. Sotapäällikkö Moroni on yksi henkilökohtaisista sankareistani. Mormon ihaili Moronia niin paljon, että antoi pojalleen nimen hänen mukaansa. Mormon kirjoitti sotapäällikkö Moronista: ”Jos kaikki ihmiset olisivat olleet ja olisivat ja tulisivat aina olemaan Moronin kaltaisia, katso, itse helvetin voimat olisivat iäksi järkkyneet; niin, Perkeleellä ei olisi koskaan valtaa ihmislasten sydämiin” (Alma 48:17). Mormon sanoi myös ihailevansa Moosian poikia ja Almaa ja hänen poikiaan, koska ”he olivat kaikki Jumalan miehiä” (Alma 48:18). Olkoot sinunkin roolimallisi Jumalan miehiä ja naisia!
Nefi
Toinen suuri esimerkki pyhistä kirjoituksista on Nefi. Häneltä opin luottamaan Herraan enkä valittamaan. Saanen selittää. Kun lähdin Filippiineiltä suorittamaan maisterin tutkintoa Brigham Youngin yliopistoon, lupasin tulla takaisin. Kun perheeni ja minun tuli aika palata, päätös ei ollut helppo, koska ajattelin, että mahdollisuudet kotimaassani eivät olleet niin lupaavia ja palkitsevia kuin Yhdysvalloissa. Mutta koska olin antanut sanani, vaimoni ja minä päätimme osoittaa uskoa kuten Nefi ja tehdä, mitä Herra haluaisi meidän tekevän.
Vaikka olin ollut työssä jo aiemmin, minun oli aloitettava taloudellisesti alusta. Raha oli tiukassa, ja kului aikaa, ennen kuin mahdollisuudet kantoivat hedelmää. Sitten kaikki kolme lastamme sairastuivat ja säästömme hävisivät. Se oli rankimpia aikoja elämässämme.
Nuorin poikamme sairastui yhden tyypin tuberkuloosiin. Hän tarvitsi lääkkeitä, jotka olivat kalliita, ja hänen oli syötävä niitä yhdeksän kuukautta. Muistan katsoneeni lompakkooni, eikä siellä ollut rahaa. Vaimoni kysyi minulta, kuinka pystyisimme ruokkimaan lapsemme.
Sellaisina aikoina esittää kysymyksiä. Ellei ole varovainen, voi tulla sellaiseksi kuin Laman ja Lemuel ja alkaa nurista ja katkeroitua. Tuntee, että elämä on epäoikeudenmukaista. Minun olisi ollut helppoa ajatella: ”Olen ollut lähetystyössä. Palvelin Herraa. Me maksamme kymmenyksemme. Me palvelemme kirkossa. Missä siunaukset ovat?” Mutta me pysyimme aktiivisina, me palvelimme tehtävissämme ja me tulimme toimeen. Veljeni ja hänen vaimonsa auttoivat meitä taloudellisesti, ja viimein sain työpaikan. Palkka oli hädin tuskin riittävä ja pienempi kuin se, mitä olin ansainnut ennen kuin lähdin jatkamaan opintoja. Tunsin itseni epäonnistuneeksi.
Viimein muutaman vuoden jälkeen vaimoni ja minä päätimme, ettei ihmettelemisestä ja suremisesta ollut apua. Me sanoimme: ”Lakataan nurisemasta, luotetaan Herraan ja ollaan onnellisia siitä, mitä meillä on.” Ja heti sen jälkeen tilanne muuttui. Sain useita työtarjouksia ja saatoin valita parhaimman. Minut kutsuttiin seurakuntamme piispaksi. Tuntui, että siunauksia suorastaan virtasi.
Piispana havaitsin, kuinka vaikeat ajat, joita olin kokenut, auttoivat minua auttamaan muita. Muistan etenkin, kuinka kuuntelin erästä jäsentä, jolla oli vaikeaa taloudellisesti, ja tunsin myötätuntoa. En olisi voinut tuntea sellaista myötätuntoa, ellen olisi kokenut samanlaisia asioita itsekin. Ja muistin, mitä Nefi oli sanonut: ”Niin totta kuin Herra elää ja me elämme, me emme mene isämme luokse alas erämaahan, ennen kuin olemme toteuttaneet sen, mitä Herra on käskenyt meidän tehdä” (1. Nefi 3:15).
Muistin, kuinka heidän ollessaan laivassa tulossa luvattuun maahan Nefi oli ollut sidottuna päiväkausia ja hänen ranteensa ja nilkkansa olivat turvonneet, ja siitä huolimatta hän sanoi: ”Kuitenkin minä turvauduin Jumalaani ja ylistin häntä kaiken päivää, enkä minä nurissut Herraa vastaan ahdinkojeni tähden” (1. Nefi 18:16). Niinpä kerroin tuolle jäsenelle, että useimmilla meistä on pitkä matka kuljettavana, ennen kuin meistä tulee Nefin kaltaisia, mutta hän on hyvä roolimalli. Kykenin auttamaan tuota jäsentä näkemään, ettei vastaus ole nuriseminen vaan sen tekeminen, mitä Herra on käskenyt, koska Hän varmasti valmistaa keinon (ks. 1. Nefi 3:7).
Vanhemmat
Nefin tavoin minullakin oli todella onni syntyä hyvistä vanhemmista. Äitini oli hyveellinen ja vahva nainen. Olen sellainen kuin tänä päivänä olen sen lujan evankeliumin perustan ansiosta, jonka hän loi kotiimme. Isäni, vaikka ei ollutkaan täydellinen, oli myös minulle suurenmoinen roolimalli. Hänellä oli tapana varmistaa, että olimme oikeilla jäljillä, mutta hän kysyi aina meiltä: ”Mitä mieltä te olette?” Ja hän kuunteli.
Hän kiinnostui kirkosta, koska hän näki kyltin, jossa sanottiin: ”Mikään menestys ei voi korvata kotona tapahtunutta epäonnistumista.” Hän todella uskoi sen. Hän rakasti perhettään ja teki ahkerasti työtä elättääkseen meidät.
Oli aika, jolloin suuri lääkealan yritys, jossa hän oli työssä, antoi hänelle yhä enemmän vastuuta, ja se merkitsi yhä enemmän matkustamista. Tilanne kehittyi siihen pisteeseen, että hän oli kotona vain kolme päivää kuukaudessa. Sitten aivan äkkiä saimme tietää, että hän oli sanoutunut irti pitkäaikaisesta työstään ja luopunut lupaavista etenemismahdollisuuksista.
Muistan, että seuraavassa perheneuvoston kokouksessamme hän sanoi, että meidän piti kiristää vyötämme muutaman seuraavan kuukauden ajan hänen etsiessään uutta työtä. Kysyimme häneltä, miksi hän oli irtisanoutunut, ja hänen vastauksensa pysyy mielessämme ikuisesti: ”Te kaikki vartutte jo teini-ikäisiksi, ja se on hyvin tärkeää aikaa elämässänne. En haluaisi koskaan kokea hetkeä, jolloin sanoisitte minulle: ’Missä olit silloin, kun me tarvitsimme sinua?’” Hän asetti perheensä ensimmäiseksi.
Isäni esimerkin noudattaminen
Tuon isäni esimerkin vuoksi minä kykenin vuosia myöhemmin tekemään samankaltaisen päätöksen. Olin juuri saanut työpaikan konsulttiyrityksestä, ja yritys lennätti kuusi meistä työntekijöistä Filippiineiltä Australian Sydneyyn saamaan koulutusta kaikkialta maailmasta tulleiden 400 muun yrityksen johtohenkilön kanssa. Lensimme ensimmäisessä luokassa. Limusiini nouti meidät lentokentältä ja kiidätti viiden tähden hotelliin, jonka jokaisessa huoneessa oli suuri korillinen herkkuja. Yritys halusi osoittaa meille, että siellä oli hyvä olla työssä ja että uusien työntekijöiden haluttiin jäävän taloon.
Ensimmäisen päivän kokousten jälkeen meillä oli juhlaillallinen, virallinen tilaisuus. Istuimme noin 12 hengen pöydissä, jokaisessa 10 johtajaa ja 2 johtavaa osakasta, joiden oli määrä olla roolimallejamme yrityksessä. He kertoivat meille siitä, miten he olivat panneet yrityksen alkuun ja edenneet urallaan sen myötä. He kertoivat meille solmimistaan miljoonasopimuksista, tärkeistä liikealan ihmisistä, joiden kanssa he olivat työskennelleet, ja ohjaamistaan suurista projekteista. Kuulin näiden miesten mainitsevan usein Fortune 500 -yritysten [500 menestyneintä yritystä Yhdysvalloissa] toimitusjohtajien nimiä ja tunsin syvää kunnioitusta heitä kohtaan heidän tekemänsä työn johdosta.
Meistä kaikista mahdollisuutemme tuntuivat hienoilta, kunnes yksi pöydässä olijoista kysyi: ”Miten vaimonne suhtautuu alituiseen matkustamiseenne? Olette jatkuvasti poissa.” Ja yksi osakkaista vastasi: ”Erosin juuri kaksi vuotta sitten.” Ja toinen osakas pöydässämme sanoi: ”Minä erosin viisi vuotta sitten.”
Muistan ajatelleeni: ”Nuo eivät ole sellaisia miehiä, jollainen minä haluan olla. En usko, että haluan työskennellä tässä yrityksessä, koska en välitä kovinkaan paljon maallisista saavutuksista, jos perheeni on sekasorron vallassa.” Isäni esimerkin ansiosta minun oli helppoa päättää asettaa perheeni ensimmäiseksi, ja löysin toisen työpaikan, jossa saatoin tehdä niin.
Vapahtaja
Suurin roolimalli elämällemme kuolevaisuudessa on tietenkin Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, joka oli täydellinen kaikin tavoin ja joka antoi itsensä uhriksi synneistämme. Kaikki vanhurskaat toimemme ja tekomme saavat alkunsa uskostamme Lunastajaamme, ja tuo usko saa alkunsa todistuksestamme siitä, kuka Hän on ja mitä Hän on tehnyt puolestamme. Olen todella kiitollinen Hänen uhristaan. Todistan, että Hän elää ja että Hän haluaa meidän jokaisen elävän kelvollista elämää, niin että voimme palata elämään taivaallisen Isämme luona. Jos me seuraamme Vapahtajaa ja meistä tulee enemmän taivaallisen Isämme kaltaisia, meitä tullaan varmasti siunaamaan.
Miksi roolimalleja?
Hyvien roolimallien seuraaminen on avain tulevaisuuteesi. Päädyt olemaan sellainen kuin ne, joita arvostat, joten etsi hyviä sankareita ja yritä elää siten kuin he eläisivät. Pohdi iankaikkisia asioita sen mittana, keitä roolimalliesi pitäisi olla. Turvaudu hyviin esimerkkeihin perheessäsi ja toimi heidän antamansa mallin mukaan. Etsi muita, jotka pitävät elämässään mallinaan Vapahtajaa, ja toimi omassa elämässäsi heidän antamansa mallin mukaan.
Valitse roolimallisi viisaasti, koska heistä tulee sankareitasi. Muistat, mitä he tekevät, ja siitä tulee sinulle mallisi, jonka avulla kykenet tekemään viisaita päätöksiä. Ja ennen kuin huomaatkaan, muut katsovat sinua ihaillen ja mukauttavat hyvän käytöksensä sen roolimallin mukaan, jota he ihailevat – sinussa. ◼
Valokuvakuvitus Craig Dimond; Gary Kappin teos Kuningas Benjamin saarnaa nefiläisille; upotus: Jerry Thompsonin teos Kuningas Benjamin puhuu
Arnold Fribergin teos Sotapäällikkö Moroni ja vapauden tunnus; Gary Smithin teos Nefi metsästää Liahona mukanaan
Vasemmalla: Sotapäällikkö Moroni oli niin vahva johtaja, että Mormon kirjoitti myöhemmin: ”Jos kaikki ihmiset olisivat olleet ja olisivat ja tulisivat aina olemaan Moronin kaltaisia, katso, itse helvetin voimat olisivat iäksi järkkyneet.” Alla: Nefin esimerkki opettaa meitä luottamaan Herraan eikä valittamaan.
Simon Deweyn teos Oi Isä
Vasemmalla: Lähetyssaarnaajat voivat olla suurenmoisia esimerkkejä niille, joita he opettavat. Yllä: Kuningas Benjamin oli roolimalli kansalleen. Hänen puhuttuaan ihmisille he kokivat voimallisen muutoksen sydämessään.
Suurin roolimalli elämällemme kuolevaisuudessa on Herra Jeesus Kristus, joka antoi itsensä uhriksi synneistämme. Kaikki vanhurskaat toimemme ja tekomme saavat alkunsa uskostamme Lunastajaamme.