Yhdeksän vuotta toiminut jatkuva koulutusrahasto kukoistaa
Tyson Kemege, joka lapsena sairastui polioon ja jäi orvoksi, varttui Nairobissa Keniassa. Hän nukkui aina ilman patjaa ja sai usein vain yhden aterian päivässä. Hän pääsi liikkumaan vain kainalosauvojen avulla.
Hän päätti opiskella tietotekniikkaa Kenian Augustanan yliopistossa, mutta ilman perhettä ja ilman rahaa hänen mahdollisuutensa näyttivät synkiltä.
Veli Kemege, joka oli liittynyt kirkkoon muutama vuosi aiemmin saatuaan keskiasteen koulutuksensa päätökseen, otti yhteyttä vanhempaan lähetyssaarnaaja-aviopariin ja kertoi heille toiveistaan. Lähetyssaarnaajat kehottivat häntä ottamaan yhteyttä jatkuvan koulutusrahaston komiteaan. Koulutusrahastolainan avulla veli Kemege pääsi yliopistoon.
”Olen maailman onnekkain mies”, veli Kemege sanoi usein lähetyssaarnaajille.
Veli Kemege on palvellut Augustanan yliopiston oppilaskunnan puheenjohtajana, ja hänellä on kaksi tehtävää seurakunnassaan.
Nyt kun on kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) ensimmäisen kerran ilmoitti jatkuvasta koulutusrahastosta, ohjelmassa on mukana yli 38 000 osallistujaa 42 maassa. Maailmanlaajuisista taloudellisista vaikeuksista huolimatta jatkuva koulutusrahasto on voimissaan ja auttaa Tyson Kemegen kaltaisia saamaan koulutuksen, pääsemään köyhyydestä ja antamaan oman panoksensa omalla asuinalueellaan.
Yli 87 prosentilla niistä, jotka ovat päättäneet koulutuksensa jatkuvan koulutusrahaston turvin, on tällä hetkellä työpaikka.
Haasteita matkan varrella
Vaikka talouden laskusuhdanne ei olekaan uhannut tätä ohjelmaa, ohjelman johdossa olevat kertovat, että joitakin haasteita on pitänyt voittaa. Yksi ohjelman suurimmista haasteista on siihen osallistuvien kasvava määrä.
”Esteet, joita olemme joutuneet kohtaamaan ja voittamaan, ovat niitä tavallisia esteitä, joita liittyy nopeaan kasvuun ja kansainvälisyyteen”, kertoo vanhin John K. Carmack, täysinpalvellut seitsenkymmen ja rahaston toiminnanjohtaja. ”Näitä esteitä ovat olleet tiedon levittäminen, vaatimuksista ja saatavuudesta tiedottaminen sekä osallistujien tukeminen.”
Ohjelmaa johtaa kirkon keskuspaikasta käsin suhteellisen pieni hallinnollinen ryhmä, joka koostuu muutamista palkatuista työntekijöistä, lähetyssaarnaaja-aviopareista ja paikallisista vapaaehtoistyöntekijöistä. Sitä valvoo kaksi täysinpalvellutta johtavaa auktoriteettia – vanhin Carmack ja vanhin Richard E. Cook.
Laajalle levinneen ohjelman hallinnoimiseksi jatkuvan koulutusrahaston henkilökunta ja lähetyssaarnaajat työskentelevät vyöhykkeen johtokuntien kanssa kouluttaen vyöhykkeen johtohenkilöitä, jotka puolestaan työskentelevät paikallisten johtohenkilöiden kanssa kouluttaen ja tukien paikallisia opettajia, henkilöstöä, vapaaehtoistyöntekijöitä ja osallistujia.
”Hanke on ollut ja on yhä todella innovatiivinen”, sanoo Rex Allen, ohjelman koulutus- ja viestintäjohtaja. ”Se on uudenlainen joka tasolla, joten viestintä ja koulutus on ollut välttämätöntä.”
Kuinka ohjelma toimii
Ohjelman mahdollistavat ne sadat tuhannet yksityiset ihmiset, jotka tekevät lahjoituksia rahastoon. Kaikki lahjoitettu raha menee osallistujien tukemiseen.
Osallistujien kohdalla prosessi alkaa valmistautumisvaiheesta, joka koordinoidaan uskontoinstituuttiohjelman kautta, jossa jäsen on mukana. MAP-työllistämiskeskusten avulla henkilöt osallistuvat ”Planning for Success” (Menestyksen suunnittelu) -kurssille ja työhön valmentavalle kurssille, ennen kuin täyttävät lainahakemuksen verkossa.
Kun laina hyväksytään, osallistuja aloittaa opintonsa ymmärtäen, että hän maksaa aikanaan lainansa takaisin, jotta muutkin voivat hyötyä rahastosta. Joka vuosi osallistujat maksavat lainojaan takaisin yli 2,5 miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvosta.
Vanhin Carmack sanoo, että ohjelman onnistumisen mahdollistavat paitsi jäsenten suurenmoinen taloudellinen tuki myös se suurenmoinen tapa, jolla ohjelmaa johdetaan. ”Jatkuvan koulutusrahaston alkuunpanija oli Gordon B. Hinckley”, hän kertoo, ”mutta presidentti [Thomas S.] Monsonin osoittama tuki ja mielenkiinto ovat aivan yhtä tärkeitä kuin presidentti Hinckleyn. [Presidentti Monson] on ollut alusta alkaen mukana tässä prosessissa, ja nyt hän johtaa ohjelmaa profeetallisella näkemyksellä.”
Tuloksia
Ilmoittaessaan ohjelmasta huhtikuun 2001 yleiskonferenssissa presidentti Hinckley sanoi: ”Hyvillä ammattitaidoilla nämä nuoret miehet ja naiset voivat nousta ylös köyhyydestä, jossa he ja sukupolvet ennen heitä ovat olleet. He pitävät parempaa huolta perheistään. He palvelevat kirkossa ja kasvavat johtamisvastuussa. He maksavat takaisin lainansa ja tekevät muille mahdolliseksi saada samoja siunauksia kuin he ovat saaneet.” (”Jatkuva opiskelurahasto”, Liahona, heinäkuu 2001, s. 62.)
Ohjelman johtohenkilöt näkevät jatkuvasti presidentti Hinckleyn sanojen toteutuvan. Joissakin koulutusrahaston kohdemaissa jopa 10–15 prosenttia tämänhetkisistä kirkon johtohenkilöistä on saanut aiemmin tukea rahastosta.
”Tämä ei ole mikään turha unelma”, presidentti Hinckley jatkoi. ”Ihanien ja anteliaiden ystävien hyvyyden ja ystävällisyyden ansiosta meillä on voimavarat. Meillä on organisaatio. Meillä on työvoimaa ja omistautuneita Herran palvelijoita, jotka saavat sen onnistumaan. Se on täysin vapaaehtoisvoimin toteutettava pyrkimys, joka ei tule maksamaan kirkolle käytännöllisesti katsoen mitään. Me rukoilemme, että Herra suo tämän hankkeen menestyä ja että se tuo siunauksia – runsaita ja ihmeellisiä – tuhansille aivan kuten sitä edeltänyt organisaatio, jatkuva siirtolaisten avustusrahasto, toi sanoin kuvaamattomia siunauksia niiden elämään, jotka saivat osansa sen mahdollisuuksista.” (”Jatkuva opiskelurahasto”, s. 67.)
Yhdeksän vuotta myöhemmin ohjelma jatkaa kasvuaan, mikä on veli Allenin mukaan ”suurenmoisen hyväntahtoisuuden ja valtavan uskon” ansiota.
Kelvolliset jäsenet voivat saada siunauksia…
nauttimalla jatkuvan koulutusrahaston hedelmistä…
ja maksamalla takaisin, jotta muutkin pääsevät hyötymään.
Kuvitus Brad Teare