Palvelemme kirkossa
Opettajan arvo
Artikkelista ”Vain opettaja”, Valkeus, lokakuu 1990, s. 3–8.
Jokin aika sitten kolme pikkupoikaa keskusteli isistään. Yksi rehenteli: ”Minun isäni on isompi kuin sinun isäsi”, johon toinen vastasi: ”Mutta minun isäni on viisaampi kuin sinun isäsi.” Kolmas poika huomautti: ”Minun isänipä on lääkäri.” Sitten hän kääntyi yhden pojan puoleen ja nälväisi ivallisesti: ”Ja sinun isäsi on vain opettaja.”
On yksi opettaja, jonka elämä jättää varjoonsa kaikki muut. Hän ei elänyt tullakseen palvelluksi vaan palvellakseen, ei saadakseen vaan antaakseen, ei säästääkseen henkensä vaan uhratakseen sen muiden edestä. Hän kuvasi rakkautta, joka oli kauniimpaa kuin himo, köyhyyttä, joka oli arvokkaampaa kuin aarteet. Hän opetti niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin lainopettajat. Puhun Mestariopettajasta, Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, koko ihmiskunnan Vapahtajasta ja Lunastajasta.
Kun tehtävälleen omistautuneet opettajat vastaavat Hänen lempeään kutsuunsa ”Oppikaa minusta”, he pääsevät osallisiksi Hänen jumalallisesta voimastaan.
Pikkupoikana sain olla tällaisen opettajan vaikutuspiirissä. Pyhäkoululuokassamme hän opetti meille maailman luomisesta, Aadamin lankeemuksesta ja Jeesuksen sovitusuhrista. Hän toi luokkahuoneeseemme kunniavieraiksi Mooseksen, Joosuan, Pietarin, Tuomaan, Paavalin ja Jeesuksen Kristuksen. Vaikka me emme nähneet heitä, me opimme rakastamaan, kunnioittamaan ja jäljittelemään heitä.
Kun aiemmin mainitsemani poika kuuli nälväisyt ”Minun isäni on isompi kuin sinun isäsi”, ”Minun isäni on viisaampi kuin sinun isäsi”, ”Minun isänipä on lääkäri”, hän olisi voinut hyvin vastata: ”Sinun isäsi on ehkä isompi kuin minun, sinun isäsi on ehkä viisaampi kuin minun, sinun isäsi on ehkä lentäjä, insinööri tai lääkäri, mutta minun isäni on opettaja.”
Ansaitkoon meistä jokainen joskus näin vilpittömän ja arvokkaan kohteliaisuuden!