Presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985)

Varttuessaan Arizonan maaseudulla Spencer W. Kimball oppi jo varhain tekemään lujasti töitä. Apostoli Heber C. Kimballin (1801–1868) pojanpoikana ja vaarnanjohtajan poikana Spencer sai itsekin vahvan todistuksen ja syvän rakkauden evankeliumiin.

Kun Spencer oli poikanen, hänen velvollisuuksiinsa kuului usein olla heinävankkureissa ja polkea heiniä, kun hänen vanhemmat veljensä nostelivat niitä kuormaan. Se oli hikistä, pölyistä, kutittavaa työtä, mutta hän teki sitä – paitsi silloin kun kirkon kello kutsui Alkeisyhdistykseen, joka siihen aikaan pidettiin arkipäivänä. Hän oli ollut läsnä kaikissa kokouksissa eikä aikonut jäädä pois yhdestäkään. Hänen veljillään oli muita ajatuksia, ja he alkoivat hangota heinää kuormaan entistä nopeammin. Kun he huomasivat heinäkuorman nousevan korkeaksi, Spencer oli jo puolimatkassa Alkeisyhdistykseen.

Spencer W. Kimball palveli lähetyssaarnaajana, piispana ja vaarnanjohtajana ennen kuin hänet kutsuttiin apostolinvirkaan vuonna 1943. Hänen työmoraalinsa oli legendaarinen huolimatta lukuisista vakavista sairauksista, kuten sydänkohtaus ja kurkkusyöpä. Hän kehotti kirkon jäseniä pidentämään askeleitaan, ja hänen henkilökohtainen tunnuslauseensa oli yksinkertaisesti: ”Tee se.” Jotkut luulivat, että terveysongelmien vuoksi Spencer W. Kimballin kausi kirkon presidenttinä saattaisi olla lyhyt. Hän kuitenkin johti kirkkoa 12 vuotta, minä aikana toiminnassa olevien temppeleiden lukumäärä kaksinkertaistui, lähetyssaarnaajien lukumäärä lisääntyi 50 prosentilla ja pappeus ulotettiin koskemaan kaikkia kelvollisia miespuolisia jäseniä.

Horjumaton omistautuminen evankeliumille ja vahva työmoraali nostivat Spencer W. Kimballin Arizonan maaseudun vaatimattomista oloista kirkon johtaviin neuvostoihin. Hänen kaudelleen kirkon presidenttinä oli tunnusomaista temppelien rakentamisen ja lähetystyön merkittävä lisääntyminen. Vasemmalla: Vaimonsa Camillan (1894–1987) kanssa.