Konferenssin opetusten soveltaminen muuttaa ihmisten elämää
Pian lokakuun 2010 yleiskonferenssin jälkeen Jared ja Kathleen Smith Utahista Yhdysvalloista päättivät ajella kolmen lapsensa kanssa lähiseudulla nauttien värikkäistä syksyn lehdistä. Ennen lähtöä veli Smith pani taskuunsa pienen pullon pyhitettyä öljyä. Hänen mielessään oli ollut presidentti Henry B. Eyringin pappeuskokouspuhe siitä, että aina tulee olla valmiina pappeuden palvelutyöhön (ks. ”Palvelkaa Hengen voimalla”, Liahona, marraskuu 2010, s. 59–62).
Kotimatkalla Smithit näkivät sattumalta väkijoukon. Se oli kerääntynyt maassa makaavan pienen tytön ympärille, joka oli ilmeisesti saanut jonkinlaisen päävamman. He kuulivat naisen huutavan: ”Onko kellään pyhitettyä öljyä? Onhan?” Veli Smith pysäytti nopeasti auton ja ojensi öljypullonsa tytön isälle. Saatuaan pappeuden siunauksen tyttö tuli tajuihinsa ja alkoi jutella vanhemmilleen. Jonkin ajan kuluttua tuli ambulanssi ja vei tytön sairaalaan.
”Tunsimme lämpöä ja rauhaa sydämessämme siitä, että olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja että meillä oli öljyä ja että presidentti Eyringin puheen mukaisesti olimme valmiita”, veli Smith sanoo. ”Lapsemme näkivät pappeuden voiman siunauksen, ja me lähdimme paikalta tuntien taivaallisen Isän rakkautta sekä meitä että sitä pientä tyttöä ja hänen perhettään kohtaan.”
Smithien tavoin monia perheitä on siunattu, kun he ovat noudattaneet yleiskonferenssissa saatuja neuvoja. Jäsenten valmistautuessa uuteen yleiskonferenssiin kolme perhettä kertoo tässä siitä, miten he ottivat vaarin profeetallisesta äänestä.
Lue lisää kertomuksia (englanniksi) tai kerro oma kokemuksesi (millä kielellä hyvänsä) tutustumalla tähän artikkeliin kokonaisuudessaan kohdassa Church News and Events sivustolla LDS.org osoitteessa lds.org/church/news/how-general-conference-changed-my-life.
Anne Te Kawa, Tararua, Uusi-Seelanti
Vuoden 2010 alkupuolella minulla oli ollut joitakin vakavia henkilökohtaisia haasteita. Piispani ehdotti, että minun kannattaisi kenties tavata ammattiauttaja. Ajatus järkytti minua. Työskentelen ja opiskelen huume- ja alkoholiriippuvuushoidon alalla, joten ajattelin: ”Olen käytännöllisesti katsoen ammattiauttaja itsekin! En tarvitse ulkopuolista apua.”
Painiskelin yhä joidenkin haasteideni – ja oman ylpeyteni – kanssa huhtikuun yleiskonferenssin alkaessa. Vanhin James B. Martino seitsemänkymmenen koorumista piti puheen otsikolla ”Kaikki koituu parhaaksenne” (ks. Liahona, toukokuu 2010, s. 101–103). Puhe keskittyi koettelemuksista selviytymiseen.
Hänen sanomansa kosketti minua, ja päätin rukoilla ohjausta siihen, mitä minun pitäisi tehdä. Konferenssista lähtiessäni halusin tavoitella uskoa ja luottaa siihen, että Vapahtaja ohjaisi minua Pyhän Hengen välityksellä.
Kahden viikon ajan pohdin, rukoilin ja mietiskelin ja päätin lopulta kokeilla ammattiauttajaa. Se on ollut hyödyllinen ja onnistunut kokemus. Ja kun olen lukenut uudelleen vanhin Martinon puheen, saanut rohkaisua rukoilemalla taivaallista Isää ja luottanut Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovitukseen, olen saanut kestävää turvallisuuden tunnetta. Todistan, että kääntyminen nöyrästi Herran puoleen on aina keino päästä yli koettelemuksista. Hän opastaa meitä tietämään, mitä erityisiä asioita meidän pitää tehdä.
Andrea Roueche, Texas, USA
Miehestäni Collinista ja minusta tuli vanhemmat lokakuussa 2009. Siinä vaiheessa kun tyttäremme Eliza oli viiden kuukauden ikäinen, aloimme puhua siitä, milloin alkaisimme ottaa hänet mukaan perheiltaan ja pyhien kirjoitusten tutkimiseen. Kannattiko pitää perheilta silloin kun hän oli hereillä? Saisiko hän mitään siitä, kun lukisimme Mormonin kirjaa ääneen?
Huhtikuun 2010 yleiskonferenssissa vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista sanoi: ”Kaikenikäiset lapset, jopa pikkulapset, voivat reagoida ja reagoivatkin Mormonin kirjan erikoislaatuiseen henkeen” (”Pysykää valveilla hellittämättä”, Liahona, toukokuu 2010, s. 42).
Muutokset, joita olemme tehneet, ovat olleet yksinkertaisia ja asteittaisia. Soitamme Elizalle säännöllisesti Alkeisyhdistyksen laulujen CD-levyä. Luemme muutamia jakeita Mormonin kirjasta hänen kanssaan päivällisellä. Olemme alkaneet pitää perherukouksen juuri ennen kuin Eliza menee nukkumaan. Kävelyillä osoitan lintuja ja sanon hänelle: ”Jeesus loi nuo linnut meitä varten.” Hän ei ehkä ymmärrä juuri nyt mutta tulevaisuudessa kyllä.
Olen huomannut, että nämä asiat ovat helpottaneet suurelta osin levottomuuttani tulevaisuuden suhteen. Minusta tuntuu, että jos teen oman osani opettamalla Elizalle, mitä hänen pitää tietää, ja noudattamalla profeetallisia neuvoja, häntä siunataan tulevaisuudessa.
Sela Fakatou, West Midlands, Englanti
Perheessämme kaikilla on kiire. Emme aina vaivaudu kuuntelemaan tarkoin toisiamme tai olemaan ystävällisiä tai kohteliaita. Niinpä valmistautuessamme tulevaan yleiskonferenssiin rukoilimme tietääksemme, kuinka voisimme kasvaa lähemmäksi toisiamme perheenä.
Vanhin Robert D. Halesin puhe ”Velvollisuutemme Jumalaa kohtaan: vanhempien ja johtajien tehtävä nousevaa sukupolvea kohtaan” (ks. Liahona, toukokuu 2010, s. 95–98) vastasi rukouksiimme ja kysymyksiimme.
Minua kosketti erityisesti kertomus vanhin Halesin pojanpojasta, joka kysyi: ”Pappa! Oletko sinä siellä?” Vanhin Hales kahdentoista apostolin koorumista selitti: ”Siellä oleminen tarkoittaa sitä, että ymmärrämme nuortemme sydäntä ja tunnemme yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan. Ja se, että tunnemme yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan, ei tarkoita sitä, että pelkästään juttelemme heidän kanssaan vaan että myös puuhailemme heidän kanssaan.”
Olemme tehneet työtä parantaaksemme vuorovaikutusta toistemme kanssa. Päivällisellä puhumme kuluneesta päivästä. Juttelemme haasteista, joita meillä on, ja siitä, kuinka pyhistä kirjoituksista oppimamme asiat auttavat meitä kohtaamaan ja voittamaan nuo haasteet.
Ajan järjestäminen näihin juttelutuokioihin on vaatinut ponnistusta. Mutta kun näistä hyvistä tavoista on tullut osa perhe-elämää, olen tuntenut erityistä rakkautta perhettäni kohtaan. Kun olen noudattanut profeetallisia neuvoja, joita sain konferenssissa, vastaukset muihin kysymyksiin ovat täyttäneet mieleni ja olen nähnyt tapoja, joilla voin olla enemmän Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen kaltainen. Enemmän kuin koskaan ennen tunnen huolen sijaan rauhaa.
Vanhin James B. Martinon konferenssipuhe antoi uusiseelantilaiselle Anne Te Kawalle luottamusta rukoilla tarvitsemaansa ohjausta.
Collin ja Andrea Roueche saivat etsimiään vastauksia vanhin David A. Bednarin konferenssipuheesta.