2011
Pitäisikö minun lähteä vai jäädä?
Maaliskuu 2011


Pitäisikö minun lähteä vai jäädä?

Muutamaa päivää ennen kuin minun oli määrä lähteä lähetystyöhön, vanhempani joutuivat sairaalaan. En tiennyt, voisinko jättää heidät.

Minulla oli onni tutustua erään ystäväni välityksellä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Minua opettivat lähetyssaarnaajat, jotka Jumala oli kutsunut tuomaan evankeliumin valon maailmaan. Kaksi vuotta kasteeni jälkeen minut kutsuttiin palvelemaan Milanon lähetyskentällä Italiassa. Ennen lähtöäni sain syvällisen hengellisen kokemuksen.

Vanhempani, jotka eivät olleet kirkon jäseniä, eivät iloinneet kanssani tästä lähetystyötilaisuudesta. Meillä oli kauheita riitoja, jotka aiheuttivat minulle paljon kärsimystä.

Kaksi päivää ennen lähetystyöhön lähtöäni molemmat vanhempani sairastuivat äkkiä vakavasti. Äidilläni oli sairauskohtaus, jonka vuoksi hän joutui sairaalahoitoon. Mikään, mitä lääkärit yrittivät, ei näyttänyt auttavan. Isälläni oli maksakirroosi, josta lääkäreiden mukaan olisi vaikea toipua.

Sinä iltana polvistuin ja rukoilin taivaallista Isääni. Sanoin: ”Isä, auta minua. Perheeni on sairaana, enkä voi jättää heitä näissä olosuhteissa. Rukoilen, Isä, että autat minua tietämään, onko oikein lähteä vai jäädä.”

Mietiskelin tilannettani muutaman minuutin ajan. Sitten tunsin hiljaisen mutta läpitunkevan äänen sanovan: ”Osoita uskoa, niin kaikki kääntyy parhain päin.”

Vaikka tunsin surua siitä, että näin perheeni niin huonossa kunnossa, päätin nousta lentokoneeseen, joka veisi minut Roomaan ja sitten Yhdysvaltoihin ja lähetyssaarnaajien koulutuskeskukseen. Yöni lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa olivat kurjia. Ajattelin koko ajan vanhempiani. Viimein sain koulutuskeskuksen johtajan luvalla soittaa heille ottaakseni selville, miten he voivat.

Äitini kertoi minulle hyvin iloisena puhelimessa, että hän ja isäni olivat saaneet Herralta ihmeen – niitä sanoja en koskaan ollut odottanut kuulevani naiselta, jolla ei ollut juurikaan uskoa. Hän kertoi minulle, että lähdettyäni heidän terveytensä oli kohentunut, eivätkä lääkärit osanneet selittää sitä. Vanhempani olivat terveitä ja onnellisia. Iloni oli täysi.

Tämän kokemuksen myötä todistukseni uskon, rukouksen ja kuuliaisuuden voimasta vahvistui. Olen kiitollinen siitä, että Herra piti huolta perheestäni lähetystyöni aikana.

Kuvitus Dan Burr

Tulosta