Mitä on suvaitsevuus?
Huhtikuun 1994 yleiskonferenssipuheesta.
Suvaitsevuus on hyve, jota todella tarvitaan sekasortoisessa maailmassa. Mutta meidän on ymmärrettävä, että on olemassa ero suvaitsevuuden ja suvaitsemisen välillä. Se, että osoitamme suopeaa suvaitsevuutta jotakuta kohtaan, ei anna hänelle oikeutta tehdä väärin, eikä meidän suvaitsevuutemme myöskään pakota meitä suvaitsemaan hänen väärää tekoaan. Tuo ero on lähtökohtana tämän tärkeän hyveen ymmärtämiselle.
Kaksi suurta käskyä
Meidän tärkeimmät tehtävämme elämässä ovat rakastaa Jumalaa ja rakastaa lähimmäisiämme.1 Heihin kuuluvat laajasti ottaen lähimmäiset omassa perheessämme, paikkakunnallamme, kansakunnassamme ja maailmassamme. Kuuliaisuus toiselle käskylle auttaa olemaan kuuliainen ensimmäiselle käskylle. ”Kun olette lähimmäistenne palveluksessa, olette pelkästään Jumalanne palveluksessa” (Moosia 2:17).
Kaste ylittää taustat
Jokaisella mantereella ja merensaarilla uskollisia kootaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Erot kulttuuritaustassa, kielessä, sukupuolessa ja kasvonpiirteissä häipyvät olemattomiin, kun jäsenet kadottavat itsensä rakkaan Vapahtajansa palveluksessa.
Ainoastaan Jumalan todellisen isyyden ymmärtäminen voi saada meidät täysin arvostamaan ihmisten todellista veljeyttä. Tuo ymmärrys herättää halua rakentaa yhteistyön siltoja syrjinnän muurien sijaan.
Suvaitsemattomuus kylvää riitaa, suvaitsevuus voittaa sen. Suvaitsevuus on avain, joka avaa oven keskinäiselle ymmärtämykselle ja rakkaudelle.
Rajattoman suvaitsevuuden riskejä
Saanen nyt esittää tärkeän varoituksen sanan. Joku voi erehtyä olettamaan, että jos vähäinen määrä jotakin on hyvää, niin suuri määrä sitä on varmastikin parempaa. Eipä ole! Yliannostus tarvittavaa lääkettä voi olla myrkyllistä. Rajaton armo voi olla vastoin oikeudenmukaisuutta. Niinpä suvaitsevuus ilman rajoja voi johtaa selkärangattomaan sallivuuteen.
Herra on vetänyt rajaviivat määritelläkseen hyväksyttävät suvaitsevuuden rajat. Vaara syntyy siitä, kun nuo jumalalliset rajat rikotaan. Aivan kuten vanhemmat opettavat lapsiaan olemaan juoksematta ja leikkimättä kadulla, Vapahtaja opetti meille, ettei meidän tarvitse suvaita pahaa. ”Jeesus meni temppeliin ja – – kaatoi rahanvaihtajien pöydät” (Matt. 21:12; ks. myös Mark. 11:15). Vaikka Herra rakastaa synnintekijää, Hän sanoi, ettei Hän ”voi suvaita syntiä vähäisimmässäkään määrin” (OL 1:31).
Todellinen rakkaus synnintekijää kohtaan voi pakottaa meidät ottamaan rohkeasti kantaa eikä suinkaan olemaan hiljaa! Todellinen rakkaus ei tue itsetuhoista käyttäytymistä.
Suvaitsevuutta ja keskinäistä kunnioitusta
Sitoutumisemme Vapahtajaan saa meidät paheksumaan syntiä mutta ottamaan kuitenkin vaarin Hänen käskystään rakastaa lähimmäisiämme. Me elämme yhdessä tämän maan päällä, josta meidän on huolehdittava, joka meidän on otettava valtaamme ja josta meidän on kiitollisina yhdessä nautittava.2 Jokainen meistä voi auttaa tekemään elämästä tässä maailmassa miellyttävämmän kokemuksen.
Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi ovat antaneet lausunnon, josta lainaan osan:
”On moraalisesti väärin kenenkään ihmisen tai ryhmän kieltää keneltäkään tälle kuuluvaa arvokkuutta jonkin rodun tai kulttuurin paremmuutta korostavan murheellisen ja iljettävän teorian perusteella.
Me kehotamme kaikkia ihmisiä kaikkialla omistautumaan uudelleen aikojen saatossa hyväksi havaituille suvaitsevuuden ja keskinäisen kunnioituksen ihanteille. Me uskomme vilpittömästi, että kun me tunnustamme toisemme huomaavaisuutta ja laupeutta osoittaen, me huomaamme, että me voimme kaikki elää rauhanomaisesti yhdessä huolimatta syvimmistä eroavuuksistamme.”3
Me voimme elää yhdessä suvaitsematta rikkomuksia mutta suvaiten lähimmäisiä, joilla on omia käsityksiä, joita he pitävät pyhinä. Meidän rakkaat veljemme ja sisaremme kaikkialla maailmassa ovat kaikki Jumalan lapsia. Hän on Isämme. Hänen Poikansa Jeesus on Kristus. Hänen kirkkonsa on palautettu maan päälle näinä viimeisinä aikoina siunaamaan kaikkia Jumalan lapsia.
Vapahtaja opetti meille, ettei meidän tarvitse suvaita pahuutta. ”Jeesus meni temppeliin ja – – kaatoi rahanvaihtajien pöydät.”
Carl Heinrich Blochin teos Kristus puhdistaa temppelin, Frederiksborgin linnassa Hillerødissä Tanskassa sijaitsevan kansallishistoriallisen museon luvalla