Niyan valinta
Niya leikki kotitalonsa edessä, kun hänen tätinsä huusi häntä tulemaan sisälle. ”Niya, käytkö ruokakaupassa ostamassa porkkanoita päivälliselle?” täti pyysi.
”Kyllä!” Niya vastasi iloisesti. Hänestä oli mukavaa käydä kaupassa, ja hänestä oli mukavaa auttaa tätiään.
Niya otti rahat, jotka täti hänelle antoi, ja käveli katua pitkin läheiseen kauppaan.
”Minun pitää ostaa porkkanoita päivälliselle”, Niya sanoi kauppiaalle.
Kauppias pani porkkanoita Niyan kassiin ja sanoi hänelle, kuinka paljon ne maksoivat. Niya antoi kauppiaalle rahat.
”Tässä on vaihtorahat”, kauppias sanoi ojentaessaan Niyalle rahaa takaisin.
Niya kiitti kauppiasta ja lähti kävelemään kotiin. Kävellessään hän katsoi rahoja, jotka kauppias oli hänelle antanut. ”Kauppias antoi minulle liian paljon vaihtorahaa”, hän ajatteli. ”Nyt voin pitää nämä rahat itse!”
Mutta sitten Niya pysähtyi. ”Taivaallinen Isä ei ole tyytyväinen minuun, jos pidän nämä rahat”, hän ajatteli. ”Minun pitää olla rehellinen sanoissani ja teoissani.”
Niya kääntyi ja palasi takaisin kauppaan. ”Sinä annoit minulle liian paljon rahaa takaisin”, hän sanoi kauppiaalle ojentaessaan tälle ylimääräiset rahat.
Kauppias otti rahat. ”Sinä olet hyvä tyttö”, hän sanoi. Sitten hän pani pussiin joitakin omenoita ja antoi ne Niyalle. ”Kiitos, että olit rehellinen. Ota nämä omenat ja nauti niistä perheesi kanssa.”
Kun Niya käveli kotiin, hänellä oli lämmin ja onnellinen olo. Hän tiesi, että taivaallinen Isä oli mielissään siitä, että hän oli päättänyt olla rehellinen.
Kuvitus Louise Parker