Uudelleenrakentamisen palkintoja
Kun näin maanjäristyksen tuhot, olin surullinen. Mutta sitten ymmärsin, että Jumala rakastaa niitä, jotka kuolivat, yhtä paljon kuin niitä, jotka jäivät eloon.
Koska asun Shanghaissa Kiinassa, minulla oli tilaisuus lähteä kouluryhmän kanssa Sichuanin provinssiin Lounais-Kiinaan auttamaan talojen rakentamisessa muutama vuosi sitten tapahtuneen maanjäristyksen uhreille. Teimme lujasti töitä latomalla tiiliä, lapioimalla laastia, työntämällä tiilikuormia kottikärryillä sekä ojentamalla tiiliä eteenpäin ”ihmisliukuhihnassa”. Jo toisena päivänä selkääni särki ja hanskani olivat täynnä reikiä. Matka oli kuitenkin minulle unohtumaton kokemus ja vahvisti todistustani omasta ja jokaisen ihmisen henkilökohtaisesta arvosta, joka on yksi Nuorten Naisten arvoista.
Kun tein ahkerasti töitä joka päivä, huomasin, että uskoni omaan arvooni kasvoi. Ajattelin itsestäni hyvää, koska tein työtä parantaakseni niiden elinoloja, jotka eivät olleet niin onnekkaita kuin minä.
Saimme myös tilaisuuden käydä alueen eräässä koulussa. Kun saavuimme, ryhmä somia pikkulapsia juoksi meitä vastaan. Kun näin kaikki ne ihanat pienet lapset, ymmärsin heidänkin henkilökohtaisen arvonsa. He kaikki ovat kauniita Jumalan lapsia, ja tunsin voimakkaasti, että Hän rakastaa heitä jokaista ja tuntee jokaisen heistä.
Matkani lähestyessä loppuaan meillä oli mahdollisuus mennä erääseen lomakohteeseen, jossa aioimme syödä lounaan. Kun saavuimme sinne, havaitsimme kuitenkin, että se oli tuhoutunut maanjäristyksessä. Hävitys oli pahinta, mitä olen ikinä nähnyt. Se oli saada minut itkemään. Rakennusten katot ja seinät olivat romahtaneet, läheiset puut kaatuneet ja kivimurskaa oli kaikkialla. Vuorta alas oli vierinyt valtava kivilohkare, joka oli osunut yhden rakennuksen kylkeen ja saanut katon ja seinän sortumaan. Yhdellä portaista lojui pariton kenkä.
Kun ajattelin asiaa ja sitä, että tässä katastrofissa oli kuollut ihmisiä, minun oli vaikea ymmärtää, kuinka taivaallinen Isä antoi sen tapahtua. Eikö Hän rakastanut heitä? Sitten muistelin, mistä olimme keskustelleet Nuorten Naisten luokassa, ja tajusin, että Hän todellakin rakasti heitä. Hän tunsi heidät ja rakasti heitä jokaista yksilönä. Ne, jotka kuolivat sinä päivänä, olivat kaikki Jumalan lapsia. Ensin tunsin itseni vielä surullisemmaksi ajatellessani sitä. Mutta sitten oivalsin, että ne ihmiset olivat henkimaailmassa, ja he voisivat palata taas taivaallisen Isän luo. Tämä ajatus lohdutti minua ja antoi minulle rauhan tunteen.
Tiedän, että olen Jumalan lapsi, jolla on suuri henkilökohtainen arvo. Me olemme kaikki taivaallisen Isämme lapsia, ja Hän tuntee meidät henkilökohtaisesti. Hän rakastaa meitä rakkaudella, joka on syvempää ja suurempaa kuin kukaan meistä osaisi edes kuvitella. Tämä ymmärrys juurtui syvälle sydämeeni, kun tein työtä ja palvelin ihmisten keskuudessa, jotka olivat kärsineet tavattomasti Sichuanin maanjäristyksessä.
Ashley Dyer (oikealla) auttoi kotien jälleenrakentamisessa paikallisille asukkaille vuoden 2008 maanjäristyksen jälkeen Kiinan Sichuanissa.
Valokuva Ashley Dyerin luvalla