Perheiltaideoita

Tässä numerossa on artikkeleita ja toimintoja, joita voidaan käyttää perheillassa. Nämä ovat muutamia esimerkkejä.

”Muistaa Hänet aina”, s. 20: Voitte keskustella perheen kesken vanhin Christoffersonin neuvosta: ”Me voimme aloittaa poistamalla elämästämme kaiken ja kokoamalla sen sitten takaisin yhteen sellaisessa tärkeysjärjestyksessä, että Vapahtaja on keskipisteenä.” Voitte keskustella vanhin Christoffersonin mainitsemista siunauksista, joita tulee, kun ”muistamme Vapahtajan aina”.

”Pyhien kirjoitusten voimaa”, s. 52: Kun olette lukeneet tämän artikkelin yhdessä, pyydä perheenjäseniä kertomaan, mitä he ajattelevat pyhien kirjoitusten lukemisesta ja seminaariin osallistumisesta. Pyydä heitä kirjoittamaan todistuksensa pyhien kirjoitusten voimasta omaan päiväkirjaansa. Kannusta lapsiasi tutkimaan ja opettelemaan ulkoa pyhien kirjoitusten hallittavia kohtia.

”Välimies Jeesus Kristus”, s. 56: Kun luette artikkelia yhdessä, pyydä perhettäsi panemaan merkille, kuinka tärkeä välimies on. Kysy heiltä, mitä olisi tapahtunut, jos välimies ei olisi auttanut velkaantunutta miestä. Voitte myös lukea pyhien kirjoitusten kohtia, joissa kerrotaan, kuinka Vapahtaja on meidän välimiehemme, ja keskustella aiheesta. Voitte halutessanne lukea kohdat 2. Nefi 2:27–28 ja Alma 42:24–25.

”Eri asuissa”, s. 70: Voit halutessasi pyytää perheenjäseniä pukeutumaan johonkin asuun tai esittämään jotakuta toista. Anna kullekin tilaisuus kertoa, ketä hän esittää. Kun olette lukeneet kertomuksen, selitä, että olipa roolimme mikä tahansa, olemme aina Jumalan lapsia.

Onnellisia aikoja ja iankaikkisia siteitä

Kun lapsemme olivat pieniä, he leikkivät mielellään perheillan jälkeen. Yksi heidän suosikeistaan oli elefanttileikki, joka oli saanut nimensä laulusta, jonka tyttäremme Jocelyn oppi leikkikoulussa. Kun olimme kaikki yhdessä laulaneet laulun, minusta tuli elefantti ja annoin lasten ratsastaa selässäni. Ensin kaksivuotias poikamme Jorge, sitten neljävuotias tyttäremme Jocelyn ja lopulta vaimoni Elizabeth kiipesivät selkääni. Kaikki kolme selässäni kuljetin heitä ympäri olohuonetta. Meillä oli todella hauskaa.

Vuosia myöhemmin aikuiseksi kasvaneet lapsemme odottivat kumpikin lähetystyökutsuaan. Eräässä perheillassa he muistivat elefanttileikin. Lauloimme laulun yhdessä. Sitten monen vuoden tauon jälkeen minusta tuli jälleen elefantti. Ensin poikamme, sitten tyttäremme ja lopulta vaimoni kiipesivät selkääni. Lopulta makasin pitkin pituuttani lattialla ja remahdimme kaikki nauruun.

Muisto tuosta hetkestä saa meidät tuntemaan kiitollisuutta siitä, että profeetat ovat opettaneet meitä pitämään perheillan. Opimme, että olivatpa perheiltamme kuinka yksinkertaisia tahansa, kaikkein tärkeintä on viettää onnellisia hetkiä perheemme kanssa – hetkiä, jotka vahvistavat iankaikkisia siteitämme.

Víctor G. Chauca Rivera