Käsikirjakoulutuksessa korostetaan pelastuksen työtä
Maailmanlaajuisessa johtajien koulutuskokouksessa helmikuussa 2011 ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin jäset opettivat osallistujia käyttämään uusia käsikirjoja tehokkaammin. Kokous oli jatkoa marraskuun 2010 maailmanlaajuiselle johtajien koulutuskokoukselle, jossa käsikirjat esiteltiin.
Puhujat korostivat sitä, kuinka käsikirjoja voidaan käyttää innoitetummin, kuinka tärkeää on ymmärtää uusien käsikirjojen opillinen perusta, kuinka kirkon ohjelmissa käytetään soveltamisen periaatteita ja kuinka käsikirjojen muutoksia voidaan käyttää toteuttamaan pelastuksen työtä. Lisäksi korostettiin naisten roolia neuvostoissa.
Lähetykseen osallistuivat presidentti Henry B. Eyring, joka on ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, vanhimmat Russell M. Nelson, Dallin H. Oaks, Richard G. Scott, Robert D. Hales, Jeffrey R. Holland, David A. Bednar, Quentin L. Cook, D. Todd Christofferson ja Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista, vanhimmat Craig C. Christensen, Bruce D. Porter ja W. Craig Zwick seitsemänkymmenen koorumista sekä apujärjestöjen ylijohtajat.
Käsikirjojen innoitetumpaa käyttöä
Presidentti Eyring sanoi, että kokous on toinen tilaisuus ”oppia käyttämään käsikirjaa tehokkaammin”, ja kannusti johtohenkilöitä lisäämään kykyään saada ilmoitusta.
”Vain Hengen avulla tulette tietämään, kuinka voitte soveltaa käytäntöön sitä, mitä luette käsikirjasta”, hän sanoi. ”Teistä saattaa tuntua epätarkoituksenmukaiselta odottaa tai edes toivoa sitä ilmoituksen virtaa, jota tarvitsette päivittäisessä palvelutyössänne. Se ei tule ilman uskoa ja ahkeraa työtä, mutta se on mahdollista.”
Presidentti Eyring lupasi, että kun johtohenkilöt tekevät työtä ja rukoilevat ymmärtääkseen ja noudattaakseen elämän sanoja, joita heille on annettu, Herra auttaisi heitä palvelemaan ja johtamaan paremmin kuin heidän omat voimansa sallisivat.
Käsikirjojen opillinen perusta
”Käsikirja on opillinen”, vanhin Oaks sanoi, ”ja se on lyhyempi kuin aiempi käsikirja, koska monien asioiden suhteen siinä vältetään esittämästä sääntöjä tai antamasta ohjeita. Sen sijaan siinä annetaan periaatteita, joita innoitetut johtajat voivat soveltaa – – paikallisten olosuhteidensa mukaisesti.”
Vanhin Bednar ja vanhin Christofferson varoittivat johtohenkilöitä siirtymästä Käsikirjan 2 alkulukujen yli päästäkseen myöhemmissä luvuissa oleviin menettelytapoihin. Alussa olevat luvut luovat opillisen perustan niitä seuraavien periaatteiden ja menettelytapojen ymmärtämiselle ja käytäntöön soveltamiselle.
Vanhin Bednar sanoi, että koska käsikirjat ”perustuvat periaatteisiin ja niissä on vähemmän selviä sovelluksia, ne vaativat meiltä kaikilta paljon enemmän hengellisyyttä ja täsmällisyyttä”.
Soveltamisen periaatteet
”Me emme poikkea käsikirjasta asioissa, jotka liittyvät ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin asettamiin oppeihin, liittoihin ja menettelytapoihin”, sanoi vanhin Nelson. ”Soveltamista sallitaan joissakin muissa toiminnoissa paikallisten olosuhteiden mukaisesti.”
Vanhin Porterin mukaan luku 17 ”Yhdenmukaisuus ja soveltaminen” otettiin mukaan, jotta se auttaisi paikallisia johtohenkilöitä noudattamaan Hengen ääntä ja päättämään, milloin on sopivaa soveltaa tiettyjä ohjelmia. Luvussa selitetään, mitä ei saa muuttaa, ja esitetään viidenlaisia olosuhteita, joissa soveltamisia voidaan tehdä: perheolosuhteet, rajalliset kulkemis- ja yhteydenpitomahdollisuudet, pienet koorumit tai luokat, riittämätön johtohenkilöiden lukumäärä sekä turvallisuusolosuhteet.
”Asianmukaiset soveltamiset eivät heikennä kirkkoa vaan vahvistavat sitä”, sanoi vanhin Porter puheessa, jonka luki seitsemänkymmenen koorumiin kuuluva vanhin W. Craig Zwick. Kun paikalliset johtohenkilöt tekevät innoitettuja soveltamisia, heidän ei pidä tuntea tekevänsä vähemmän kuin mikä on ihanteellista. ”Jokaisella kirkon yksiköllä on käytössään opit, toimitukset, pappeuden voima ja Hengen lahjat, jotka ovat välttämättömiä Jumalan lasten pelastukselle ja korotukselle”, vanhin Porter kirjoitti.
Pelastuksen työ
Muutosten, joita on tehty kauttaaltaan Käsikirjaan 2, on tarkoitus edistää pelastuksen työtä. Presidentti Eyring sanoi: ”Käsikirjasta tulee teille aarre, kun käytätte sitä apuna johdattaessanne muita valitsemaan tien, joka johtaa iankaikkiseen elämään. Se on sen tarkoitus.”
Luvussa 5 nimeltä ”Pelastuksen työ seurakunnassa ja vaarnassa” tuodaan erityisesti yhteen joukko aiemmin erillisinä käsiteltyjä aiheita, kuten jäsenlähetystyö, käännynnäisten aktiivisena pitäminen, aktivointi, temppeli- ja sukututkimustyö sekä evankeliumin opettaminen.
”Paavali on sanonut, että tänä aikojen täyttymisen taloudenhoitokautena kaikki yhdistetään Kristuksessa”, sanoi vanhin Bednar (ks. Ef. 1:10). ”Tämä on yhtä työtä.”
Esimerkiksi kirkon tehtävät, joita jotkut ovat aikaisemmin pitäneet erillisinä, ovat ”samaa työtä eri alueilla”, hän sanoi. Lähetystyö on sitä, että julistetaan evankeliumia ja kutsutaan toisia saamaan pyhiä toimituksia ja tekemään liittoja. Pyhien täydelliseksi tekemisessä – mukaan lukien aktiivisena pitäminen, aktivointi ja opettaminen – ihmisiä kehotetaan kunnioittamaan toimituksia ja liittoja. Kuolleiden lunastaminen sukututkimus- ja temppelityötä tekemällä on sitä, että edesmenneille tarjotaan tilaisuus saada toimituksia ja tehdä liittoja.
Vanhin Holland sanoi, että yleisesti ottaen käsikirjaan tehdyt muutokset auttavat ymmärtämään, etteivät koorumien ja apujärjestöjen johtohenkilöt ole seurakuntaneuvostossa pelkästään ajatellakseen oman kooruminsa ja apujärjestönsä jäseniä, vaan että heillä on yhteinen vastuu kaikkien jäsenten hengellisestä hyvinvoinnista.
Vanhin Cook auttoi selventämään, kuinka jotkin menettelytapojen muutokset Käsikirjassa 2 edistävät pelastuksen työtä.
Hän korosti sitä, kuinka tärkeää on, että piispat ja seurakuntaneuvostot vastaavat huoltotyötarpeisiin nyt kun huoltotyökokouksia ei enää pidetä. Hän selitti Melkisedekin pappeuden johtohenkilöiden suurempaa roolia koorumin jäsenten neuvomisessa. Lisäksi hän selvitti muutoksia, jotka sallivat sellaisten isien, joilla ei ole täyttä temppelikelpoisuutta, osallistua perheenjäsenten toimituksiin ja siunauksiin tietyissä olosuhteissa.
”Meidän päätehtävänämme ei ole järjestää ohjelmia tai johtaa organisaatiota”, sanoi vanhin Bednar. ”Sekin on tarpeellista, mutta se ei riitä. Tämä on pelastuksen työtä. Ja kun me alamme ajatella toimituksia ja liittoja, pappeusjohtajien tulisi asianmukaisesti esittää kysymys: Mikä on seuraava toimitus, jota tämän henkilön tai tämän perheen elämässä tarvitaan, ja millä tavoin me voimme auttaa siihen valmistautumisessa?”
Naiset neuvostossa
Vanhin Scott esitti huolensa siitä, että joissakin paikoissa johtohenkilöt hukkaavat tilaisuuksia ottaa naiset mukaan yhteiseen neuvonpitoon. ”Kun [naisia] kannustetaan osallistumaan seurakuntaneuvoston kokouksissa avoimesti, heidän ajatuksensa ovat aina hyödyllisiä ja innoitettuja”, hän sanoi.
Johtohenkilöt voivat kannustaa sisaria osallistumaan kutsumalla heitä mukaan henkilökohtaisesti ja osoittamalla kiitollisuutta heidän oivalluksistaan ja ehdotuksistaan, vanhin Scott selitti.
”Joskus sellaiset pappeusjohtajat”, jotka noudattavat näitä periaatteita, ”saavat kotiinsa lisäsiunauksen. He voivat alkaa arvostaa enemmän vaimonsa pyhää roolia kodissaan”, hän lisäsi.
Hän opetti, kuinka tärkeää on pyrkiä yksimielisyyteen neuvoston jäsenten kesken. Kun johtajasta tuntuu, että yksimielisyys on saavutettu, hän voi pyytää äänestystä. Sellaisissa tapauksissa, joissa jäsenet eivät ehkä ole yksimielisiä, johtohenkilön tulee kysyä ehdotuksia kultakin seurakuntaneuvoston jäseneltä, ilmaista kiitollisuutta esitetyistä mielipiteistä, tehdä päätös ja pyytää neuvoston jäseniä tukemaan päätöstä yksimielisesti. Vanhin Scott korosti luottamuksellisuuden tärkeyttä seurakuntaneuvoston asioissa.
Odotettavissa olevia tuloksia
Vanhin Nelson päätti koulutuksen esittämällä kolme toivetta: että yksinkertaistaminen mahdollistaisi jäsenten ajan ja voimavarojen tehokkaamman käytön, että pappeuden voima kasvaisi jokaisessa pappeudenhaltijassa jokaisen yksilön ja jokaisen perheen siunaamiseksi kirkossa ja että jokainen jäsen voisi tuntea suurempaa omistautumista ja opetuslapseutta.
Pelastuksen työssä pappeusjohtajien tulee pohtia, mitä toimituksia henkilö tarvitsee seuraavaksi ja kuinka häntä voidaan auttaa valmistautumaan.
Valokuva Craig Dimond, © IRI
Kirkon johtohenkilöt sanoivat, että johtajiston kokouksissa sekä miesten että naisten tulee saada ilmaista ajatuksiaan tasapuolisesti ja avoimesti.
VALOKUVA CRAIG DIMOND