Ei Hän ole täällä, Hän on noussut kuolleista

Presidentti Thomas S. Monson

Vain raunioita on nykyisin jäljellä Kapernaumista, tuosta järvenrantakaupungista, joka oli Vapahtajan palvelutyön keskuspaikkana Galileassa. Siellä Hän saarnasi synagogassa, opetti järven rannalla ja paransi kodeissa.

Palvelutyönsä alussa Jeesus lainasi Jesajan kirjan sanoja: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista.” (Jes. 61:1; ks. myös Luuk. 4:18.) Se oli selkeä julistus jumalallisesta suunnitelmasta pelastaa Jumalan pojat ja tyttäret.

Mutta Jeesuksen saarnaaminen Galileassa oli vasta johdantoa. Ihmisen Poika oli aina tiennyt tulevansa takaisin kokemaan kauheuksia Golgata-nimisellä kukkulalla.

Sen jälkeen kun Jeesus oli viimeisen aterian jälkeen otettu kiinni Getsemanen puutarhassa, kun Hänen opetuslapsensa olivat hylänneet Hänet ja kun Hänen päälleen oli syljetty, kun Hän oli joutunut oikeuteen ja kun Häntä oli nöyryytetty, Hän hoiperteli valtavan ristinsä alla kohti Pääkallonpaikkaa. Hän eteni voitosta kavallukseen, kidutukseen ja kuolemaan ristillä.

Laulun ”Pyhä kaupunki” sanoin:

Mut kohta näky toiseks sai. – –
Ja päivä pilven taakse jäi jo aamukoitossaan
vain ristin varjon tumman näin,
mi peitti kylmän maan.1

Taivaallinen Isämme antoi meille Poikansa. Vanhin veljemme antoi meidän edestämme henkensä.

Viimeisellä hetkellä Mestari olisi voinut perääntyä. Mutta Hän ei tehnyt niin. Hän laskeutui kaiken alapuolelle, jotta Hän voisi pelastaa kaiken: ihmissuvun, maapallon ja kaiken elämän, joka ikinä on sitä asuttanut.

Mitkään sanat kristikunnassa eivät merkitse minulle yhtä paljon kuin ne, jotka enkeli lausui itkevälle Magdalan Marialle ja toiselle Marialle, kun he lähestyivät hautaa huolehtiakseen Herransa ruumiista: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.” (Luuk. 24:5–6.)

Tällä julistuksella oli juuri pelastettu ne, jotka ovat eläneet ja kuolleet, ne, jotka nyt elävät ja kerran kuolevat, ja ne, jotka vielä syntyvät ja kuolevat.

Koska Kristus voitti haudan, me kaikki nousemme kuolleista. Se on sielun lunastus. Paavali kirjoitti:

”On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten.

Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin.

Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa.” (1. Kor. 15:40–42.)

Me tavoittelemme taivaallista kirkkautta. Me haluamme elää Jumalan luona. Me haluamme kuulua ikuiseen perheeseen.

Hänestä, joka lunasti meidät jokaisen loputtomasta kuolemasta, minä todistan, että Hän on totuuden opettaja – mutta Hän on enemmän kuin opettaja. Hän on esimerkki täydellisestä elämästä – mutta Hän on enemmän kuin esimerkki. Hän on suuri parantaja – mutta Hän on enemmän kuin parantaja. Hän on kirjaimellisesti maailman Vapahtaja, Jumalan Poika, Rauhan Ruhtinas, Israelin Pyhä, ylösnoussut Herra, joka julisti: ”Minä olen ensimmäinen ja viimeinen; minä olen hän, joka elää, minä olen hän, joka teurastettiin; minä olen teidän puolustajanne Isän luona” (OL 110:4).

”Hän elää, Vapahtajani. Se sana mua lohduttavi.”²

Siitä todistan.

Kuvitus Steve Kropp