Kuuntelin viimein
”Hän on vanha ystävä, eivätkä nämä ole treffit”, vakuutin itselleni. Miksi sitten Henki varoitti toistuvasti, ettei minun pitäisi olla siellä?
Opiskellessani korkeakoulussa minua siunattiin haastavalla harjoittelupaikalla kaupungissa, joka oli kaukana kotoa. Eräs vanha ystäväni asui lähistöllä, ja vaikka emme kuuluneet samaan kirkkoon, eroavaisuutemme eivät olleet estäneet meitä pitämästä satunnaisesti yhteyttä.
Kun tapasin Madelinen (nimi on muutettu) ensimmäisen kerran, teimme kumpikin töitä erään toisen nuoren naisen kanssa, joka oli erinomainen esimerkki myöhempien aikojen pyhästä. Muistan Hengen osoittaneen hienoisia eroavaisuuksia näiden nuorten naisten välillä selittäen, kuinka pienetkin valinnat voivat määrätä myöhempää elämänkulkua. Olen itse asiassa muistanut nuo hengelliset vaikutelmat vuosikausia.
Kun nyt olimme taas yhteydessä muutaman vuoden jälkeen, suunnittelimme Madelinen kanssa tapaavamme ja sovimme ajankohdan. Kun kyseinen ilta tuli, aloin yllättävästi hermostua. Matkustin junalla siihen kaupunkiin, jossa hän asui, ja kun määränpää lähestyi, ääni mielessäni ja sydämessäni sanoi: ”Sinun pitäisi käydä treffeillä vain ihmisten kanssa, joilla on korkeat tasovaatimukset.”
”Eivät nämä ole treffit”, minä ajattelin. ”Tapaan vain vanhan ystävän.” Henki toisti varoituksen itsepintaisesti, kunnes tajusin, että kyseessä olivat todellakin treffit, ja aloin miettiä ystäväni nykyisiä tasovaatimuksia ja elämäntapaa. ”Hän tietää, että olen myöhempien aikojen pyhä”, järkeilin. ”Hän tuntee tasovaatimukseni, eikä siitä tule ongelmaa.”
Aloin kuitenkin miettiä, olivatko ne ”hienovaraiset eroavaisuudet”, jotka olin pannut merkille aiemmin, aiheuttaneet sen, että polkumme olivat erinneet enemmän kuin oletin. Niinpä noudatin Hengen kehotusta ja soitin ystävälleni peruuttaakseni tapaamisen. Pelkäsin kovasti loukkaavani häntä. Kuinka voisin selittää hengellisiä vaikutelmia ystävälle, joka ei arvosta Pyhän Hengen tehtävää?
Selitin, että minua vaivasi yksi toiminnoista, joita olimme suunnitelleet, ja toivoin, että saisin näin hyväksyttävän syyn perua illan tapaamisen. Hän oli pettynyt ja tarjoutui muuttamaan suunnitelmiamme. Olin helpottunut ja suostuin muutokseen, koska ajattelin: ”Ehkäpä se toiminta oli syy, miksi Henki varoitti minua.” Mutta tuntemani levottomuus ei häipynyt.
Meillä oli sinä iltana hauskaa, mutta ajoittain Henki sanoi minulle, että aiempi varoitus oli tärkeä. Ensin mikään ei vaikuttanut huolestuttavalta, mutta illan edetessä kävi yhä selvemmäksi, että vaikka meillä oli ehkä samanlainen tausta, olimme menossa täysin eri suuntiin. Tasovaatimuksemme eivät olleet samanlaisia – edes pienissä asioissa. Kun hän tilasi viiniä, selitin, etten haluaisi maksaa alkoholista. Hän kunnioitti toiveitani ja maksoi sen itse.
Hengellinen levottomuuteni lisääntyi edelleen illan edetessä. Päivällisen päättyessä olin jo valmis lähtemään, koska tiesin, että illan viimeinen juna lähtisi pian ja asuin liian kaukana mennäkseni kotiin taksilla. Huolestani tietoisena ystäväni sanoi, että voisin nukkua hänen luonaan. Nyt Henki ei jättänyt minua rauhaan vaan vahvisti sen, mitä jo tiesin: jääminen ei tullut kysymykseenkään.
Kun saatoin hänet kotiin, tein kaikkeni näyttääkseni rauhalliselta. ”Oletko varma, ettet halua jäädä?” hän kysyi. Olin varma. Hän ei ollut tunkeileva eikä hyökkäävä, mutta Henki puhui hiljaa ja silti selkeämmin kuin ukkosen ääni. En saanut myöhästyä junasta!
Odotin, kunnes tiesin hänen päässeen sisään, ja sitten juoksin niin lujaa kuin pääsin ehtiäkseni juna-asemalle ajoissa. En voinut olla ajattelematta Egyptin Joosefia, kun tämä pakeni kiusausta (ks. 1. Moos. 39:7–12).
Kun muistelen sen illan tapahtumia, tunnen sekä pelkoa että kiitollisuutta: pelkoa siitä, mitä olisi saattanut tapahtua, ja kiitollisuutta Pyhän Hengen kumppanuudesta. Henki puhui, ja vaikka minun olisi pitänyt kuunnella aikaisemmin, olen iloinen siitä, että kuuntelin viimein.
On ilmeistä, että näkemykseni tuon illan tilanteesta ei ollut selvästikään niin selkeä kuin Herran. Kuten Jesaja kirjoitti:
”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.” (Jes. 55:8–9.)
Jotkin valinnat, joita tulee eteemme elämässä, tehdään ja unohdetaan nopeasti. Toisaalta on valintoja, joihin liittyy opetuksia, jotka meidän kannattaisi aina muistaa. Olen hyvin kiitollinen tiedosta, että kun me noudatamme Pyhän Hengen kehotuksia – ja kun teemme niin heti – me voimme helpommin pysyä polulla, jonka Jeesus Kristus näytti meille.
Kuvitus Jeff Ward