Iso päätökseni
”Ja heidän lapsensa kastettakoon syntiensä anteeksisaamiseksi kahdeksan vuoden iässä ja he saakoot kätten päällepanemisen” (OL 68:27).
”Nicole, Johnsonit ovat tulossa taas tänä iltana”, äiti sanoi. ”Oletko rukoillut niin kuin he pyysivät sinua tekemään?”
”Ei, en vielä”, vastasin.
Vanhin ja sisar Johnson ovat lähetyssaarnaajapari meidän seurakunnassamme. He ovat käyneet perheillassa opettamassa minulle lähetystyökeskusteluja.
Perheeni ei ole aina käynyt kirkossa, joten oli joitakin asioita, joita en ymmärtänyt. Nyt kun olen pian kahdeksanvuotias, äiti sanoo, että minun pitää päättää, menenkö kasteelle.
Viime viikolla vanhin ja sisar Johnson opettivat minulle siitä, kuinka Joseph Smith rukoili saadakseen selville totuuden. Sitten he pyysivät minua rukoilemaan kasteelle menosta.
”Kiinnitä huomiota siihen, mitä tunnet”, sisar Johnson sanoi. ”Sillä tavoin Pyhä Henki auttaa meitä tietämään, mikä on totta.”
Ajattelin, että ehkä voisin odottaa, että olisin 14-vuotias niin kuin Joseph Smith oli.
Tämäniltaisessa oppiaiheessa vanhin Johnson kokosi mukeja päällekkäin torniksi. Hän sanoi, että jos meillä ei ole hyvää perustusta, koko torni kaatuu.
”Mistähän syystä kirkolla on niin luja perustus?” hän kysyi.
Muistin edellisen viikon oppiaiheen. ”Ehkä siksi, koska taivaallinen Isä ja Jeesus kertoivat Joseph Smithille, kuinka kirkko palautetaan”, minä sanoin.
”Aivan”, vanhin Johnson sanoi. ”Ja meillä on eläviä profeettoja ja apostoleja pitämässä sen oikeilla raiteilla.”
Siinä oli järkeä. Minulla oli aina hyvä tunne, kun kuulin presidentti Thomas S. Monsonista.
Sitten sisar Johnson kysyi minulta sen kysymyksen, jota pelkäsin.
”Oletko rukoillut kasteelle menosta?”
”Ei, en vielä”, minä sanoin.
”Haluatko mennä kasteelle?” sisar Johnson kysyi.
Toivoin voivani vastata hänelle, mutta kohautin vain olkiani.
Pikkusiskoni luulee, että minä pelkään veteen upottamista, koska sitä hän pelkäisi. Mutta minä pidän vedestä, joten en oikein tiennyt, mistä olin huolissani.
”Pelkäätkö sinä vastuuta?” sisar Johnson kysyi.
Heti kun sisar Johnson sanoi sen, tiesin, että hän oli oikeassa. Äiti sanoi, että kasteeni jälkeen minä olisin vastuullinen. Se tarkoittaa, että olisin vastuullinen siitä, mitä valitsen. Minun pitäisi pitää tarkoin Jumalan käskyt. En ole varma, olenko valmis sellaiseen vastuuseen. Mitä jos lakkaan käymästä kirkossa niin kuin isä?
”Kun täytät kahdeksan, olet vastuussa valinnoistasi, vaikka sinua ei kastettaisikaan”, sisar Johnson sanoi. ”Mutta kun sinut on kastettu ja konfirmoitu, sinulla on paljon enemmän apua hyvien valintojen tekemiseen. Se johtuu siitä, että sinulla on Pyhän Hengen lahja.”
Puhuimme joistakin käskyistä, joita minun pitäisi noudattaa. Tiesin jo, että tupakka ja alkoholi ja huumeet ovat pahaksi ihmiselle, joten viisauden sanan pitäminen ei kuulostanut vaikealta.
Kun Johnsonit lähtivät, en pelännyt enää kasteelle menoa. Halusin tehdä oikeita valintoja ja pitää taivaallisen Isän käskyt. Ja iloitsin siitä, että Pyhä Henki auttaisi minua.
Menin huoneeseeni ja polvistuin vuoteeni viereen. Rukoillessani sain varman tunteen, että oli hyvä ajatus mennä kasteelle. Tiesin, että tunne oli vastaus rukoukseeni.
Kuvitus Craig Stapley