Opeta mies kalastamaan
Apua tarvitessaan Ezra, 16-vuotias samoalainen, kääntyi sinne, minne hänen isänsä oli häntä opettanut: taivaallisen Isänsä puoleen.
Ezra lakkasi melomasta pientä kalastuskanoottiaan ja katseli, miten aurinko vajosi Tyyneenmereen lahden toisella puolen. Hän oli kalastanut näillä vesillä vuosia isänsä kanssa, mutta tänään hänen oli kyyneliltään vaikeaa erottaa tuttua näkyä.
Tänään hän oli yksin.
Kun kanootti keinui leppeästi veden päällä, hän kuuli mielessään sen, mitä isä oli usein sanonut: ”Katso tarkasti, Ezra. Jonakin päivänä, kun minä olen poissa, sinun pitää tietää, kuinka elätät perheen.”
Tänään oli se päivä, josta isä oli häntä varoittanut ja johon isä oli yrittänyt häntä valmistaa. Mutta se oli koittanut liian pian. Hän oli vasta 16-vuotias. Hän ei ollut valmis.
Vastuu
Ezra ihannoi isäänsä. Hän oli odottanut kärsimättömänä vuosia, kunnes isä sanoi, että hän oli seitsenvuotiaana viimein riittävän vanha laskemaan ja tarkistamaan kalastusverkot isän apuna.
Kalastaminen ei tuonut paljon rahaa, mutta se riitti ruokkimaan Ezran, hänen viisi siskoaan ja heidän äitinsä, rahoittamaan Ezran vanhimman siskon lähetystyön Yhdysvalloissa ja auttamaan heidän naapureitaan. Ezra oli jopa pystynyt aloittamaan säästämisen omaa lähetystyötään varten.
Mutta nyt isä oli poissa. Isän kuolema oli tapahtunut odottamatta, ja se mursi Ezran sydämen. Isän menettäessään hän menetti sankarinsa, piispansa, opastajansa.
Mutta surua lisäsi kauhea oivallus: vastuu, johon isä oli yrittänyt häntä valmistaa, oli yhtäkkiä hänen. Nyt Ezran pitäisi elättää perhe.
Rukous
Ezra ei kyennyt edes harkitsemaan kalastamista isän kuoleman jälkeisellä viikolla. Hänen tunteensa olivat liian pinnalla. Ajatus isän kanootilla lähtemisestä, isän verkkojen käyttämisestä ja isän työn tekemisestä ilman isää oli sietämätön.
Seuraavaan viikkoon mennessä hän tiesi, että perheen takia hänen oli lähdettävä, mutta taakka oli lannistava. Sillä niin kovasti kuin Ezra halusikin olla isänsä kaltainen, hän tajusi paremmin kuin koskaan, kuinka tavattoman kaukana hän oli tuon tavoitteen saavuttamisesta.
”Minusta tuntui, ettei toivoa ollut”, hän sanoo. ”Minun oli vaikeaa kulkea ensimmäistä kertaa isän jalanjäljissä. Kun vein kanootin merelle, tunsin hänen poissaolonsa. Nuo isän sanat palasivat mieleeni, ja tunsin painavana vastuun perheestä.”
Seistessään Tyynenmeren matalikolla hän kääntyi sen ainoan puoleen, joka voisi auttaa häntä – Hänen, johon isä oli opettanut häntä luottamaan.
”Näytä minulle, missä isä seisoi”, Ezra rukoili. ”Auta minua täyttämään toive, joka isällä oli minun suhteeni.”
Vastaus
Kun Ezra oli pitänyt tuon rukouksen, hän tunsi varhaisillan hiljaisuudessa, että jotakin muuttui. Hän tunsi, että hänet johdatettiin isän kalastuspaikalle, ja hänen mieleensä tuli isän opettamia asioita sitä mukaa kuin hän niitä tarvitsi.
”Sen rukouksen jälkeen tunsin ylimääräistä voimaa”, hän sanoo. ”Tiesin, että taivaallinen Isä auttaisi minua.”
Aivan kuten Vapahtaja näytti muinaisille apostoleilleen, minne heidän piti heittää verkkonsa, Ezrakin sai apua. ”Sain sinä päivänä paljon kaloja”, hän sanoo.
Isänsä kaltainen poika
Vaikka Ezra epäilikin, kykenisikö hän tekemään sitä mitä isä, hän oppi, että hän voi tehdä enemmän kuin oli luullut.
”Se on ollut suuri muutos elämässäni – se, miten ajattelen, näen asioita ja teen niitä”, Ezra sanoo. ”Oivalsin, että voin tehdä sitä mitä isä teki.”
Ezrasta on tullut enemmän isänsä kaltainen kuin hän uskoikaan. Hän on seurannut isänsä jalanjälkiä kalastajana – ja opettajana.
Kun Ezra lähti toisella viikolla kalastamaan, hänen ystävänsä Fetu kysyi, voisiko hän tulla mukaan opettelemaan. Ezra on opettanut Fetun kalastamaan, ja Fetu on auttanut Ezraa tämän työssä ja pitänyt tälle seuraa.
”Olen kiitollinen tilaisuudesta opettaa muille, mitä isä opetti minulle”, Ezra sanoo. ”Minulle tulee hyvä mieli, kun tiedän, etten ole vain isän kaltainen kalastaja vaan myös opettaja.”
Opeta mies kalastamaan
Sanonta kuuluu, että jos antaa miehelle kalan, on ruokkinut hänet päiväksi, mutta jos opettaa hänet kalastamaan, on ruokkinut hänet koko elämän ajaksi. Ezran isä todellakin teki jälkimmäisen.
Ezra oppi kuitenkin isältään paljon enemmän kuin vain kalastamaan. Hän oppi, että hän voi luottaa taivaalliseen Isäänsä. Tämä tieto tulee palvelemaan häntä koko hänen elämänsä ajan jopa paremmin kuin hänen kalastustaitonsa.
Koska Ezra tietää, kuinka paljon hän tarvitsee taivaallisen Isänsä apua, hän pyrkii kelvollisesti täyttämään velvollisuutensa pappina – virassa, johon hänen isänsä hänet asetti kuolemaansa edeltäneellä viikolla. Hän myös ajoittaa kalastamisensa niin, ettei se häiritse koulua ja seminaaria.
Mikä tärkeämpää, hän säästää kalastamisesta saamistaan ansioista sen, mitä voi, jotta hän voi jonakin päivänä olla ihmisten kalastaja (ks. Matt. 4:19).
”Erään kerran perheillassa isä ilmaisi halunsa, että me kaikki palvelemme lähetystyössä”, Ezra sanoo. ”Se on tärkein tavoitteeni.”
Ezra muistaa, että Herra vastasi hänelle, kun hän kutsui Herraa. ”Haluan kyetä vastaamaan Hänelle, kun Hän kutsuu minua.”
Ezra ja hänen ystävänsä Fetu palaavat kalastuskanootilla käytyään kokemassa verkkonsa.
Valokuvat Adam C. Olson, ellei toisin ole mainittu
Valokuva jalanjäljistä © iStock
Ezra aikoo palvella lähetystyössä. Hän muistaa, että taivaallinen Isä vastasi hänelle, kun hän kutsui. ”Haluan kyetä vastaamaan Hänelle, kun Hän kutsuu minua”, Ezra sanoo.
Jouduttuaan omaksumaan isänsä roolin perheen elättäjänä Ezra sanoo: ”Minun oli vaikeaa kulkea ensimmäistä kertaa isäni jalanjäljissä.”