Musiikkikokeilu
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Jos halusin syventää todistustani ja edistyä hengellisesti, minun oli lakattava keksimästä verukkeita käytökselleni.
Olin aina ajatellut, että olin yksi onnekkaista poikkeuksista joidenkin evankeliumin tasovaatimusten noudattamisessa. Niinpä toimin oman pääni mukaan päättäen, mitkä tasovaatimukset olivat tärkeitä ja mitkä eivät. Yksi tasovaatimuksista, joita pidin valinnaisina, oli olla kuuntelematta rienaavaa tai rivoa musiikkia (ks. Nuorten voimaksi, 2011, s. 22). En uskonut, että kuuntelemani musiikki vaikutti siihen, kuinka toimin ja mitä ajattelin evankeliumista. Minulla oli yhä vahva todistus Jeesuksesta Kristuksesta ja tein parhaani palvellakseni muita ja käydäkseni kokouksissani kirkossa. Sanoin itselleni, että oli valitettavaa, etteivät ne muusikot eläneet hyveellisesti, mutta minä voin hyvin kuunnella heidän musiikkiaan – eihän se estänyt minua elämästä evankeliumiin painottuvaa elämää.
Kun valmistauduin palvelemaan lähetystyössä, en lainkaan ajatellut, kuinka kuuntelemani musiikki tukahdutti hengellistä kehitystäni.
Mutta muutaman tunnin kuluttua siitä, kun olin avannut lähetystyökutsuni, mieleeni tuli kohta Alma 32:27: ”Mutta katso, jos te heräätte ja herätätte kykynne, jopa niin että kokeilette sanojani, ja osoitatte vähäsen uskoa, niin, vaikka ette voisi enempää kuin haluta uskoa, antakaa tämän halun tehdä työtä itsessänne, kunnes uskotte sillä tavalla, että voitte antaa sijaa osalle sanoistani.”
Ja sitten ajattelin tuota yhtä sanaa: kokeilette. Jos halusin saada siunaukset, joita vaille olin jäänyt, minun oli kokeiltava. Niinpä seuraavien kolmen viikon aikana olin ilman sopimatonta musiikkiani. Alkuun se oli vaikeaa ja repsahdin monta kertaa. Mutta muutaman päivän jälkeen ne rauhalliset tunteet, joita aloin kokea joka päivä, riittivät ja auttoivat minua selviytymään. Kaiken lisäksi aloin menestyä paremmin korkeakouluopinnoissani. Pystyin keskittymään paremmin ja olin enemmän sopusoinnussa Hengen kanssa siinä vaiheessa elämääni, jolloin taivaallinen johdatus oli erityisen tärkeää.
Huomasin, että jopa haluni muuttuivat. Halusin saada kaikki ne siunaukset, joita taivaallinen Isä odottaa voivansa antaa minulle. Kokemukseni musiikkitottumusteni muuttamisessa auttoi minua ymmärtämään, ettei ole valinnaisia tasovaatimuksia ja että jokaisen käskyn, joka meille annetaan, on tarkoitus syventää suhdettamme taivaalliseen Isäämme ja tehdä meistä enemmän Hänen kaltaisiaan. Se, että jätämme noudattamatta niitä, joista emme pidä, vain estää meitä saamasta Hänen lupaamiaan siunauksia.
Evankeliumin tasovaatimusten noudattaminen ja käskyjen pitäminen osoittavat meidän olevan Kristuksen todellisia opetuslapsia. Kun otamme tuon askeleen ja kehitymme hyvästä vieläkin paremmaksi, olemme todella otollisia taivaalliselle Isällemme. Me emme voi olla sivustaseuraajia tässä evankeliumissa. Me joko siirrymme eteenpäin tai luisumme taaksepäin, ja ajatus, että ”toimin nyt jo riittävän hyvin”, saa meidät väistämättä luisumaan taaksepäin. Mutta jos turvaamme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovituksensa voimaan ja kehitymme joka päivä edes vähäsen, niin meillä voi olla elämässämme Hänen rauhansa ja voimme tietää, että meistä on tulossa sellaisia ihmisiä kuin Hän tietää meidän voivan olla.