Tehtävä Johnille
Kuvitus John Kachik
Kun vuosia sitten olin uusi piispa, huomasin erään uskollisen sisaren, joka kävi kirkossa aina ilman aviomiestään Johnia. Sain kuulla, että John oli ollut aiemmin seurakunnanjohtaja sinä aikana, kun heidän seurakuntakeskustaan oli rakennettu. Hän sai seurakuntalaisilta niin vähän apua, että hän ajoi itsensä loppuun tehdessään suurimman osan työstä, ja hänestä tuli vähemmän aktiivinen.
Kun seurakunnan jäseniä tuli käymään heidän kodissaan, hän sytytti aina savukkeensa ja asetti oluttölkin tuolinsa viereen ikään kuin sanoakseen: ”Ette saa minua takaisin.”
Lopulta sain tietää, että John oli kodinkoneiden korjaaja. Seurakunnan iäkkäämmät jäsenet pyysivät minua usein korjaamaan laitteita. Nyt kun tiesin Johnin taidoista, soitin aina Johnille ja kysyin neuvoa korjaamisiin.
Jatkoin tätä ehkä vuoden ajan. Niihin aikoihin meillä oli tarve kutsua seurakunnan kirjuri. Rukousten ja harkinnan jälkeen tunsin innoitusta esittää kutsun tehtävään Johnille.
Kerroin tästä vaarnanjohtajalle, ja hän sanoi: ”Emme voi kutsua häntä nyt! Hän tupakoi ja juo olutta.” Pyysin vaarnanjohtajaa siltikin kutsumaan Johnin puhutteluun. John tuli puhutteluun, mutta vastasi painokkaasti: ”Ei, en ole kelvollinen.”
Asiat jatkuivat entiseen malliin – John pysyi vähemmän aktiivisena ja minä jatkoin neuvojen kysymistä. Tänä aikana en sanonut hänelle mitään palaamisesta kirkkoon. Pyysin vaarnanjohtajaa puhuttelemaan Johnin toistamiseen. Jälleen John vastasi kieltävästi, mutta tällä kertaa hän lisäsi: ”Kerron sinulle, kun olen valmis.”
Tämän jälkeen soitin yhä Johnille ja pyysin neuvoja ja olin hänelle ystävä parhaan kykyni mukaan.
Eräänä päivänä vastasin puhelimeen ja kuulin: ”Onko siellä vanha kunnon piispa?” Hän oli alkanut nimittää minua sillä tavoin. ”Täällä on John. Olen valmis.” Sitten hänet kutsuttiin seurakuntamme kirjuriksi, ja hän palveli siinä tehtävässä.
Vuosien kuluessa John palveli lukuisissa muissakin tehtävissä. Hän ja hänen vaimonsa palvelivat yhdessä lähetystyössä, ja tällä hetkellä he palvelevat temppelissä. Viisikymmenvuotishääpäivämme juhlassa John kirjoitti viestin, jossa luki: ”Piispa, kiitos, että pelastit elämäni.”
En voi sanoin kuvata sitä iloa, jota tunnen tietäessäni, että John palasi kirkkoon osittain sen ansiosta, että olin kärsivällinen ja pyysin häneltä apua, kun tarvitsin sitä.