Menetyksen siunaus
Pitkällisen yrittämisen jälkeen odotimme viimeinkin ensimmäistä lastamme. Millainen ilo ja millaisia tunteita! Kaikki sujui hyvin. Tyttäremme kehittyi ja kasvoi, ja kaikki ympärillämme olivat yhtä onnellisia kuin me tämän kauan odotetun siunauksen johdosta, että saisimme tyttären.
Mutta sitten alkoivat komplikaatiot. Harvinainen veri- ja maksakomplikaatio uhkasi sekä vauvan että minun henkeä. Lisäksi lääkärit huomasivat istukassa verihyytymän. Kun olin ollut raskaana kuusi kuukautta, tyttäremme oli välttämätöntä syntyä.
Kun hän syntyi, hän painoi vain alle puoli kiloa ja pituutta hänellä oli vain 25 senttimetriä. Sairaalassa hoitajat nimittivät häntä ”pieneksi soturiksemme”. Mutta neljä päivää hänen syntymänsä jälkeen hänen tilansa heikkeni ja hän menehtyi. Se, että olin synnyttänyt tyttäreni ja sitten palannut kotiin ilman että hän oli sylissäni, ja se, että näin kotona hänen pienet tavaransa, aiheutti minussa käsittämätöntä tuskaa!
Matkustin hänen pieni arkkunsa sylissäni lähes 300 kilometriä, kunnes saavuimme kotikaupunkiimme Garruchosiin ja hautasimme hänet sinne. Ajoittain pystyin tuntemaan hänen läsnäolonsa aivan kuin hän koskettaisi kädellään kasvojani. Mieheni Gustavo pyhitti haudan, ja hautasimme hänet.
Vietimme vanhempieni kodissa kolme päivää, ja sinne tuli ihmisiä tapaamaan meitä. Jotkut eivät pystyneet ymmärtämään, kuinka Jumala salli tämän tapahtua meille. Mutta me emme koskaan kyseenalaistaneet Herraa. Hän valitsi meidät vanhemmiksi tälle erityiselle henkilölle, tälle pikkuenkelille, joka tarvitsi niin vähän päiviä tämän maan päällä täyttääkseen tehtävänsä. Emme nähneet tätä rangaistuksena tai koettelemuksena. Näimme sen siunauksena. Nyt meidän velvollisuutenamme on olla kelvollisia saadaksemme olla jälleen hänen kanssaan.
Evankeliumi antaa meille valoa, voimaa ja toivon siitä, että saamme jonakin päivänä mahdollisuuden kasvattaa hänet. Tietenkin olemme ajoittain surullisia, ja toisinaan tunnemme tyhjyyttä. Mutta sitten Henki lohduttaa meitä.
Yritämme saada toisen vauvan, ja tiedämme, että asiat tapahtuvat Herran suunnitelman ja ajoituksen mukaisesti. Taivaallinen Isä rakastaa meitä eikä koskaan hylkää meitä. Kuinka kiitollisia olemmekaan Hänelle siitä, että Hän on valmistanut meille keinon elää jonakin päivänä yhdessä perheenä.