2019
Tomicka Barnes – Alabama, USA
Elokuu 2019


Henkilökuvia uskosta

Tomicka Barnes

Alabama, USA

Tomicka with her nephew

Kirkon jälkeen Tomicka leikkii mielellään uuden veljenpoikansa Aidenin kanssa, joka tässä valokuvassa on kahden kuukauden ikäinen.

Tomicka writing

”Kun sinulla on vaikeuksia eikä sinua huvita rukoilla tai lukea pyhiä kirjoituksia tai käydä kirkossa, tee niin, kunnes sinua alkaa huvittaa”, sanoo Tomicka, joka lievittää stressiä piirtämällä. ”On hyvin terapeuttista luoda jotakin.”

Tomicka playing the ukelele

Tomicka on laulanut vuosia alttoa triossa, joka esiintyy kirkossa sekä häätilaisuuksissa ja uskontojen yhteisissä joulukonserteissa. ”Valitsin ukulelen, koska olen aina halunnut oppia soittamaan jotakin soitinta”, hän kertoo. ”Se on aina ollut haaveeni. En osaa soittaa vielä kovin hyvin, mutta pidän soittamisesta.”

Tomickan uskoa ei horjuttanut se, että hän sai tietää pappeutta koskeneesta rajoituksesta, vaan sitä horjuttivat joidenkin myöhempien aikojen pyhien esittämät spekuloinnit sen rajoituksen taustasta. Tomickan oli tehtävä valinta: kääntyä pois kirkosta tai pitää kiinni rautakaiteesta. Mormonin kirjan ansiosta hän piti tiukasti kiinni.

Leslie Nilsson, valokuvaaja

Tomicka Barnes

Vartuin kirkon piirissä. Osallistuin Alkeisyhdistykseen ja suoritin Nuorten Naisten ohjelman. Rakastin sitä. Parhaat ystäväni olivat myöhempien aikojen pyhiä. Kun lähdin opiskelemaan, en kuitenkaan ollut kirkossa niin aktiivinen kuin minun olisi pitänyt.

En koskaan epäillyt, etteikö evankeliumi olisi totta, mutta opiskelun jälkeen luin afroamerikkalaisia koskeneesta pappeuden rajoituksesta. Se alkoi todella vaivata minua – ei niinkään itse rajoitus vaan se, mitä ihmiset väittivät sen syyksi.

Jotkut sanoivat sellaista kuten ”te ette olleet taivaan sodassa yhtä uskollisia” tai ”te ette ole yhtä älykkäitä tai uskollisia”. Ne asiat eivät käyneet yksiin sen kanssa, minkä tiesin todeksi sen myötä, mitä olin oppinut äidiltä, muilta mustaihoisilta kirkon jäseniltä, jotka ovat todella hyviä esimerkkejä uskosta, ja myös kirkon ulkopuolella olevilta uskollisilta mustaihoisilta.

Eteeni tuli hetki, uskon kriisi, jolloin ajattelin, että voisin vain kääntää selkäni kaikelle sille. Mutta sinä hetkenä ajattelin: ”Onko Mormonin kirja totta? Uskotko sinä sen olevan totta?”

Saatoin vastata: ”Kyllä, ilman minkäänlaista epäilystä uskon sen olevan totta.” Silloin Henki sanoi minulle: ”No, jos Mormonin kirja on totta, silloin kaikki muukin on.”

Sain sen vaikutelman, että evankeliumi on täydellinen, mutta ihmiset eivät ole. Niinpä minun täytyy muistuttaa itselleni yhä uudestaan, että ihmiset tekevät ja sanovat toisinaan sellaista, mikä ei vastaa sitä, mitä evankeliumi opettaa meille.

Jotkut ihmiset kirkossa sanovat sellaista, mikä on väärin. Evankeliumi on täydellinen, mutta ihmiset eivät ole täydellisiä. Kirkko on epätäydellisiä ihmisiä varten. Pyrimme tulemaan täydellisiksi, mutta meillä on sinne vielä pitkä matka.

Eräs ystävä kysyi minulta aivan suoraan: ”Kuinka sinä olet pysynyt kirkossa tietäessäsi kaiken tämän?” Sanoin: ”Koska minulla on todistus Mormonin kirjasta.” Uskon sen olevan totta. Ei, tiedän sen olevan totta.

Siitä syystä olen pystynyt pysymään kirkossa.