Vastaus lähettämättä jääneeseen kirjeeseen
Huomasin pyhien kirjoitusten laukussani kirjeen ja avasin sen. Olen hyvin iloinen, etten lähettänyt sitä!
Kuvitus David Green
Ihanat vanhempani saivat perheeseensä neljä poikaa ja minut, ainoan tyttärensä, nopeassa tahdissa. Pieni ikäero on tarkoittanut meille suurta läheisyyttä. Olemme tukeneet toisiamme, ja meillä on monia kallisarvoisia muistoja yhdessä vietetystä ajasta. Olemme aina olleet todella hyviä ystäviä!
Siitä syystä tunsin itseni aivan murtuneeksi, kun yksi veljistäni päätti riistää henkensä. Pelkäsin, ettei sydämeni pystyisi selviytymään sen tuomasta tuskasta – tuska ei totta puhuen ole oikea sana. Ei ole olemassa riittävän voimakasta sanaa kuvaamaan sitä kauheaa kokemusta, joka rakkaan menettäminen itsemurhan vuoksi on. Se kääntää maailman ylösalaisin.
Turvasin Herran apuun voidakseni huolehtia perheestäni ja hoitaa muut sitoumukseni samalla kun käsittelin sielua ahdistavia kysymyksiä, jotka koskivat veljeäni ja hänen kuolemaansa.
Kun pyysin apua Herralta, tunsin innoitusta kirjoittaa kysymykseni kirjeeseen profeetalle. Uskoin todella, että kysymykseni olivat niin suuria ja syvällisiä, että ainoastaan profeetta voisi vastata niihin, mutta tiesin, ettei minun luultavasti ollut tarpeellista lähettää kirjettä profeetalle. Epäröin, mutta sitten muistin, kuinka menestyksellisesti olin toiminut aiemmin saamani innoituksen mukaan.
Niinpä kirjoitin kyyneleisen kirjeen presidentti Russell M. Nelsonille. Kirjoitin siitä, miltä minusta tuntui ja kuinka voisin mennä eteenpäin, jos vain tietäisin vastaukset mielessäni pyöriviin kysymyksiin. Päätin kirjeeni, panin sen kirjekuoreen, joka oli osoitettu presidentti Nelsonille, ja työnsin kirjeen pyhien kirjoitusten laukkuuni.
Unohdin koko kirjeen. Huomasin sen pyhien kirjoitusten laukussani jonkin ajan kuluttua ja avasin sen. Lukiessani kirjeen tajusin, että kun olin osoittanut uskoa, tutkinut pyhiä kirjoituksia, rukoillut, käynyt temppelissä ja ollut kärsivällinen, Pyhä Henki oli johdattanut minut saamaan vastauksen joka ainoaan kysymykseen, jonka olin kirjoittanut! Tunsin olevani lähellä Vapahtajaa ja Hänen rakkauttaan.
Olen hyvin iloinen, etten lähettänyt sitä kirjettä! Sen sijaan sain tärkeitä kokemuksia, jotka opettivat minulle jälleen, että Herra hoivaa minua ja kaikkia lapsiaan yksilöllisesti ja että Hän ohjaa ja johdattaa meitä.
Uskoin aiemmin, että kysymykseni olivat niin mutkikkaita, että vain profeetta pystyisi vastaamaan niihin, mutta olen tullut omakohtaisesti tietämään, että Vapahtajan sanat ovat totta: ”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne” (Joh. 14:18).